\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.11.2006 klo 10:26 erosta puhuminen kirjoitti:
Siis: ojensit miehelle eropaperit ja toivoit, että mies sanoisi: en halua erota, selvitellään meidän ongemat tms. ?
Miksi et itse ottanut asiaa puheeksi ennen eropapereiden eteen kantamista??
Minusta silloin on ihan turha "valittaa" koska miehen näkökulmasta nimenomaan sinä olet halunnut erota.
Miehen ajattelu menee aika suoraviivaisesti nimittäin.
Ymmärrän miehesi katkeruuden, hänet sysättiin ulos..
No asiahan on aina ihan just niin mustavalkoinen kun muutamalla lauseella selitetään... Ja vaikka en tilivelvollinen kenellekään olekaan,niin mä nyt selvennän hieman...
Meillä siis syy eroon oli se, että mies asui työpaikalla. Kahteen kuukauteen tuli 180 tuntia ylitöitä, siitä voi jokainen laskea, kuinka paljon sitä kotona näkyi. Mä olin henkisesti ihan rikki kun kaikki #&%?$!* kaatui niskaan ja kukaan ei ollut arjessa auttamassa, mies asui töissä. Tai työmatkoilla. Ja puhuttiin ihan tasan sen sataan kertaan, että ei se eropaperi miehelle yllätyksenä tullut. Me mentiin naimisiin vain 7 kk ennen eron vireillelaittoa ja koko se aika puhuttiin erosta lähes päivittäin, tai mä uhkailin sillä, mies lupasi vähentää töitä ja mä annoin vielä mahdollisuuden, mies asui samaan malliin töissä, mä uhkailin erolla... Ja meillä mies oli se, joka halusi naimisiin ja mä kysyin siltä noin 100 kertaa, että onko se varma tästä asiasta, kun apuja häiden valmisteluun ym. en saanut. Mies vakuutti, että kyllä on. Ja sitten muutama kuukausi häiden jälkeen sain kuulla, että hänellä on ollut seuranhakuilmoitus netissä, ja se oli päivätty KUUKAUTTA ENNEN meidän häitä. Riideltiin, sovittiin ja mies todisti, että ei ole saanut ilmoitukseensa vastauksia eikä ole tavannut ketään muuta, päätettiin vielä yrittää. Ja sitten alkoi se töissä asuminen... Koko eropaperi siis oli mun puolelta viimeinen hätähuuto, että jotain on muututtava ja asioihin on senkin panostettava,mutta mies laittoikin vaan nimen paperiin ja se siitä, ja hänhän oli itse rukoillut kymmeniä kertoja että ei erota ja haluaa vielä mahdollisuuden. Siksi mulle tuli shokkina että allekirjoitti sen paperin.
Näin jälkeenpäin ajateltuna meillä oli/on molemmilla väsymystä, masennusta. Mulla todennäköisesti masennus (synnytyksenjälkeinen, veikkaan) ja miehellä työuupumus. Kummallakaan ei ollut voimia eikä keinoja puuttua asioiden kulkuun ajoissa ja saimme aikaan loputtoman kierteen siitä, että mä väsyin kotona odottamiseen, ohareihin ja miehen ylitöihin sekä vastaamaan kaikesta yksin, mies tulee kotiin, akka nalkuttaa, riidellään, mennään nukkumaan, mies asuu töissä entistä enemmän kun ei jaksa nalkuttavaa akkaa kotona, mies laittaa nettiin ilmoituksen, haluaa tuntea, että joku edes kiinnostuu, minä väsyn entistä enemmän, kun toisesta ei saa tukea, nalkutan, mies väsyy nalkuttamiseen ja jää taas ylitöihin, mä väsyn ja nalkutan... Eli jos olisimme älynneet ajoissa hakea apua (ja mies olisi myöntänyt että ongelmaa ON ja siihen tarvitaan apua) niin tuskin eronneet olisimmekaan,mutta nyt tilanne on tämä ja sen kanssa on elettävä.
Ehkä pyrin sanomaan, että hakekaa apua, jos jotain on tehtävissä! Voi kun miehetkin tajuaisi tämän... Mä yritin saada sitä pariterapiaan jo ennen häitä, mutta ei lähtenyt, ei häiden jälkeen eikä nyt eron jälkeen. Onneksi ollaan puheväleissä ja ollaan keskenämme saatu selvitettyä asioita. Viime viikolla mm. totesi minulle, että hänellä oli niin huono omatunto, kun ei pystynyt olemaan minulle se aviomies ja lapselle isä mitä me toivottiin ja sen vuoksi halusi erota, että me ei jouduttaisi pettymään...
