Miten teidän muiden vajaa 3 vuotiaat menee nukkumaan?

[Itkua ja hampaiden kiristystä]

Apua! Poikamme, pian 3 v., on iltaisin (-kin) aivan mahdoton! Hän ei halua mennä nukkumaan, vaan taistelemme nukkumaanmenon kanssa parikin tuntia. Ihan sama, mihin aikaan häntä laittaa nukkumaan, tai onko päivällä ollut tohua vai ei, hän ei vain suostu nukkumaan! Siinä sitten kuskaamme miehen kanssa vuorotellen poikaa takaisin sänkyyn, ja siinäpä se meidän ilta sitten meneekin, ei puhettakaan kaksinkeskisestä ajasta. Etenkin, kun perheeseen kuuluu myäs vauva 2kk.
Pojalla on muutenkin melkoinen uhma menossa, mutta illat ovat aivan erityisen vaikeita.
Tuntuu, että minulta menee hermot ja järki, ja tätä menoa taitaa mennä miehenkin kanssa huonosti, sillä parisuhde kärsii.
Itken usein iltaisin, sillä olen alan olla todella epätoivoinen. Auttakaa!

 

[täällä myös ongelmia]

Meillä tyttö 2v4kk ja ongelmat nukkumaan menon kanssa alkoivat kun pinnis vaihtui junnusängyksi ja sitten parin kuukauden päästä luovuttiin tutista. Puoli vuotta sitten siis moiskautin suukon poskelle, taputin pyllylle, toivotin hyvät yöt ja poistuin huoneessa. Neiti jäi sänkyyn höpöttelemään ja nuhahti vartin sisään itsekseen.
Tällä hekellä toimin niin että iltasadun ja valojen sammuttamisen jälkeen jään istumaan tuolille oven viereen kunnes typy nukahtaa. Tämä vie puoli tuntia - tunnin illasta riippuen. Meillä myös koitettiin tuota että edelleen jätettiin itsekseen nukkumaan mutta mun hermo ei kestänyt sitä ramppausta vaan mielummin olen sen puoli tuntia, kolme varttia lapsen huoneessa kunnes nukahtaa.

 

[ap.]

Meillä taas on ihan sama, että istunko vieressä iltasadun jälkeen vai en, sillä poika vaan häippäsee sängystä. Olen myös ollut hänen vieressään makuulla, mutta sekään ei auta. Poika pomppii kuin bumerangi pois sängystä ja takaisin.
Milloin pissittää, milloin on jano, kakkahätä tai unilelu on kadoksissa. Aivan järkyttävää temppuilua.
Tarvittais super-nannya, sillä meillä ei omat keinot enää riitä.

 

[antakaa olla]

Lapsi kyllä nukahtaa, kun lapsi jätetään nukkumaan vaikka iltasadun jälkeen. Ei kiinnitetä mitään huomiota jos alkaa huutamaan äitii tai on jano. Jos lapsi tietää että äiti tulee aina kun huudán, niin lapsi osaa käyttää sitä kyllä valtakeinona saada äiti paikalle aina kun huudan.

 

[I]

Meillä nukkumaanmenoajan myöhäistäminen auttoi sängystä hyppelyyn. Ja välillä hypellään, vaikka pitäisi olla tosi väsynyt. Jos kovasti meuhkaa, niin pitää uhkailla unihiiren poisotolla, mikä yleensä loppupeleissä tehoaa. On niin tärkeä pojalle 2v 9kk. Kahdenkesistä aikaa ei paljon ole, kun lapset menevät nukkumaan vasta 21.30 jälkeen, mutta toisaalta aamulla saan nukkua pidempään

Täytyypä pohtia tuota edellistä viestiä vallankäytöstä. Pitää varmaan meilläkin paikkansa. Vaikka joudummekin käymään huoneessa yleensä muutaman kerran nukkumaanmenoajan jälkeen, en näe sitä harillisena. Samalla tarkastamme nuoremman siskon tilanteen. En kyllä yleistäisi, sillä yleistäminen ei kuitenkaan päde kaikkiin lapsiin.

 

[ap.]

Kysyisin vain, että miten helvetissä se lapsi nukahtaa, kun se ei pysy siellä sängyssä, vaan tulee sieltä aina pois? Pakko kai siihen on sitten sen verran kiinnittää huomiota, että raahaa hänet takaisin sänkyyn???
Janoonsakin lähtee ihan itse kohti keittiötä, ei siihen äitiä huutele.

 

[Uhmiksen äiti]

Lapsi kyllä nukahtaa, kun lapsi jätetään nukkumaan vaikka iltasadun jälkeen. Ei kiinnitetä mitään huomiota jos alkaa huutamaan äitii tai on jano. Jos lapsi tietää että äiti tulee aina kun huudán, niin lapsi osaa käyttää sitä kyllä valtakeinona saada äiti paikalle aina kun huudan.

Osin peesaan tätä. Tosin meillä tehdään niin, että aika usein mieheni tai minä makoillaan vieressä kunnes poika nukahtaa. Mutta juuri tuo, että siihen pyöritykseen ei saa ikinä mennä mukaan. Jos sanoo, että on jano tai on nälkä (meilläkin nämä ovat viimeisin "keksintö"..), sanon että aamulla saat sitten juotavaa/ syötävää. Asiasta ei keskustella eikä pitkästi perustella, vaan vain todetaan aina lyhyesti, että aamulla sitten.

Pissa ja kakkapyynnot ovat kanssa tuttu juttu viime ajoilta. Niille pitää (kerran) tietty päästää kun ei tiedä onko oikeasti vai ei. Muttei sitten kuin vain sen kerran. Bluffausta se yleensä on joka tapauksessa.

Meillä alkaa usein myös iltasadun jälkeen kun hiljennytään, että "mä haluan isän tänne" (jos mä nukutan) tai että "mä haluan äidin tänne" (jos isä nukuttaa). Eilen keksin, kun tuo virsi alkoi, että mä sanoin aina vastaukseksi, että "mä haluan ...((joku hassu asia))... tänne". Eli vaikka "mä haluan virtahevon tänne". Taas poika sanoi, että "mä haluan isän tänne" ja mä sanoin jotain hölmöä mitä itse haluan. Ei jaksanut sitä kauaa jatkaa kun aina keksin jonkun uuden hassun sanan joille välillä naurettiinkin. Ei siis ala edes Keskustella siitä, että miksi isi ei nyt tule ja että sun nyt pitää nukkua ja blaablaablaa. Ei siis aleta "neuvotella" yhtään mistään, vaan käännetään ajatukset muualle. En tiedä toimisiko tämä muilla, mutta meillä ainakin toimi

Uhkailu on tietenkin se yksi keino kun hyvällä on yritetty Eli että seuraavana päivänä ei sitten leikitä naapurin lapsen kanssa/ otetaan joku lelu pois käytöstä tms, jos temppuilu ei lopu. Kyllä sitä kiukkuaankin saa lapselle näyttää, ei sitä mikään suolapatsas tarvitse olla. Eli oma auktoriteetti peliin. Ei aina saa vain lässyttää lapselle ja olla niin yliempaattinen. Ei niitä pidä päästää silmille hyppimään illalla sänkyyn mentäessä eikä päivälläkään

Ja sitten tietenkin taas kehuminen aamulla kun ilta ja yö ovat menneet hyvin...

Meillä uhmiksen kanssa on mennyt ihan hyvin ja on ihana kiltti lapsi, mutta kyllä siinä kekseliäisyyttä saa käyttää

 

[Uhmiksen äiti]

Kysyisin vain, että miten helvetissä se lapsi nukahtaa, kun se ei pysy siellä sängyssä, vaan tulee sieltä aina pois? Pakko kai siihen on sitten sen verran kiinnittää huomiota, että raahaa hänet takaisin sänkyyn???
Janoonsakin lähtee ihan itse kohti keittiötä, ei siihen äitiä huutele.

Kyllä mustakin pitää raahata takaisin. Ei tuossa tuo huomiotta jättäminen oikein varmaan auta, joka toimii taas jossain toisessa tilanteessa. En mä osaa neuvoa muuta kuin että jää makaamaan sinne sänkyyn kunnes lapsi nukahtaa. Ja jos meinaa nousta, niin pidetään kiinni ettei nouse. Ja vihaisena sanotaan, että loppuu tuollainen temppuilu. Kyllä se jossain vaiheessa oppii, ettei sieltä enää nousta. Valitettavasti siihen voi mennä useampi kuukausi (ellei vuosia.. ).

Meillä noihin unihommiin menee melkein yli tunti joka ilta. Mutta ei pidetä sitä pahana, kun on se toisaalta sellaista spesiaaliakin aikaa olla lapsen kanssa yhdessä. Lukea satu, jutella jne. Kyllä sitä nämä vuodet jaksaa ja kun vuorotellaan miehen kanssa kumpi laittaa ison ja kumpi pienen nukkumaan..

Sekin vielä tietenkin, että rauhoitetaan koko talo hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ettei muksulle jää levoton fiilis josta on vaikea nukahtaa. Telkkari kiinni tuntia ennen nukkumaanmenoa, valaistusta himmeäksi, kaikki äänet minimiin, vanhemmatkin rauhoittaa tekemisensä ja ainakin yrittää antaa sen kuvan, että ovat itsekin väsyneitä ja rauhoittuvat jo.

 

[jaa-a-a]

Paha sanoa mitään kun ei ole kokemusta, mutta liekö tuossa vähän mustasukkaisuuttakin mukana kun on tuo uusi sisaruskin tupsahtanut kotiin? Entä jos menisitte kaikki nukkumaan samaan aikaan (edes leikisti)?

 

[kommentti,]

Ap:n lapsi on oppinut tavoille, tietää millä konstin saa äidin ja isän huomion itselleen ja se toimii joka kerta, sen lapsi tietää ja siksi toimii noin.

 

[kommentti,]

Ap:n lapsi on oppinut tavoille, tietää millä konstin saa äidin ja isän huomion itselleen ja se toimii joka kerta, sen lapsi tietää ja siksi toimii noin.

 

[kommentti,]

Ap:n lapsi on oppinut tavoille, tietää millä konstin saa äidin ja isän huomion itselleen ja se toimii joka kerta, sen lapsi tietää ja siksi toimii noin.

 

[ap.]

Eikö se ole sitä huomion antamista, että makaa vieressä? Miksi lapsen pitää vielä sittenkin pomppia juomaan, pissille tms? Sen verran ollaan kasvatuksesta perillä, että ehdointahdoin ei olla pojalle tuollaista huomiohakuisuutta opetettu, vaan päinvastoin, ollaan yritetty olla huomioimatta hänen temppuilujaan.

Meilläkin tämä alkoi vähän sen jälkeen kun pinnasänky jäi pois käytöstä.

Joskus mennäänkin kaikki yhdessä nukkumaan, mutta vauva nyt ei välttämättä vielä meidän aikatauluja noudata...

On koetettu sitäkin, että on annettu valvoa vaan, ja odotettu, että milloin haluaa nukkumaan, mutta itse ollaan oltu ennemmin valmiita petiin kuin poika!
Päiväuniakaan ei enää nuku, joten luulis, että tuon ikäistä nukuttais jä viimeistään iltakymmeneltä, mutta ei.

Mustasukkaisuutta saattaa olla, sillä se nyt on huomattu muutenkin.

 

[kommentti,]

Mustasukkasuus voi ilmetä noinkin. Koettakaa keksiä joku oma juttu pojan kanssa, mitä teette vaan kaksi esim äiti/poika ja isä/poika tai yhdessä. Sellainen ettei vauva ole mukana eikä puheissa mukana. Se voi olla vaikka joku mukava uusi leikki tms. Se auttaa monasti mustasukkaisuuteen.
Koettakaa rauhoittua pojan kanssa jo illalla hyvissä ajoin.
Ja jos oikein huono "tuuri" on, niin kyllähän adhd:täkin on nykyään hyvin paljon.

 

[ap.]

Neuvojen lisäksi haluaisin kuulla muiden kokemuksia asiasta. Miten teillä homma toimii, vai ollaanko maailman ainoa perhe, jossa ei tämänikäinen lapsi suostu menemään kiltisti nukkumaan?

 

[Sini1977eikirj]

Meillä ei homma toimi. Poika on reilu 3-v ja samaa touhua ollut monta kuukautta. Kannetaan tai kävelytetään sänkyyn tunti tolkulla. On yritetty aikasta nukkumaan menoa ja myöhäistä nukkumaan menoa, aina sama juttu. Otinpa oppia jostain näistä super nanny ohjelmistakin. Eli, että rauhotetaan kunnolla, luetaan iltasatu rauhallisesti ja annetaan lapselle syliä ja jutellaan, kun vauva jo nukkuu. Ko. ohjelmassa se toimi. Ei meillä.

Jos käydään 3-vuotiaan kanssa samaan aikaa nukkumaan niin hän käy helpommin nukkumaan. Huutelee kyllä pitkään sängystä ja yrittää jutella. Olen myös mennyt viereen sänkyyn ja yrittänyt niin rauhoitella, mutta en jaksa sitä ilveilyä, poika osaa myös hämätä eli on nukkuvinaan, mutta räppää silmät auki ja nauraa päälle. Ja aivan sama millainen päivän ohjelma on ollut.

 

[pampula*]

Meillä tehdään edelleen vajaa 3v: kanssa niin, että ollaan huoneessa kunnes nukahtaa. Istun lähellä nojatuolissa, mutta en silittele tai pitele kädestä kiinni. Meillä alkoi pari kuukautta sitten nukahtaminen venyä tuntiinkin ja siihen auttoi päiväunien lyhentäminen reiluun tuntiin, nyt nukahtaa yleensä vartissa. Tokihan sitä voisi opettaa nukahtamaan itsekseen, mutta toistaiseksi tämä on ollut ihan ok ja sopinut meille.

 

[meillä myös]

Peesaan edellistä. Meillä isä nukuttaa esikoisen samalla tavalla eli on samassa huoneessa nojatuolissa, ei koske eikä juttele, välillä nukahtaa itsekkin siihen tuoliin kun pitää silmiä kiinni Esikoinen nukahtaa yleensä vartissa, on kylläkin vasta 2v, mutta näin varmaan jatketaan. Esikoinen ei ole ikinä nukahtanut itsekseen. Välillä on kokeiltu, mutta tulee myös tuhjat kertaa pois sängystä ym, ei jakseta sitä showta.

 

[lahjontaa?]

mites olisi lahjustella esim. tarra-systeemillä? jokaisesta onnistuneesta nukkumaan menosta saisi aamulla liimata jonkun ihan pienen tarran esim. vihkoon. ja kun tarroja on vaikkapa 10, niin siitä saisi pienen palkinnon, suklaapatukan yms.

itse en menisi tuohon vierellä istumiseeen. meillä sitä harrastettiin esikoisella 3,5-vuotiaaksi asti ja kyllä se työstä kävi, vaikka samalla pystyi lukemaan kirjaakin (tai mies pelasi kännykkäpelejä ;P). kaksi seuraavaa ovat nukahtaneet ilman seremonioita, varmaan nykyään itsekseen nukahtavan esikoisen esimerkin siivittämin .

 

[kauhukakarat]

Tämä palsta on vauvan hoito aiheinen.
Kysy leikki-ikäisesi kasvatukseen neuvoja kasvatus-palstalta.

Vauva = alle 1v

 

[pimpeli pom]

no huh huh nimi. "kauhukakarat". Eiköhän tälle palstalle kirjoita yli yksi vuotiaidenkin vanhemmat.

 

[kauhukakarat]

no huh huh nimi. "kauhukakarat". Eiköhän tälle palstalle kirjoita yli yksi vuotiaidenkin vanhemmat.

No niin näyttävät tekevän. Eivätkö he tajua mikä on vauva? Vai kohtelevatko he leikki-ikäistä lasta vauvana, ja siksi täällä keskustelevat lapsensa kasvatuksesta?

 

[ap.]

Oho, anteeksi mokani. Mulla kun on tuo vauvakin, niin tahtoo mennä palstat sekaisin, että minne milloinkin kuuluu kirjoittaa.

 

[Vauvan äiti]

Minulla on 10kk ikäinen VAUVA mutta mielenkiinnolla lueskelen myös vanhempia lapsia koskevia juttuja. Lisää vaan ap ja muut!!! Saa sitä tännekin kirjoittaa

 

[nhfgy]

Meillä oli 3-veellä tuollainen kausi kun alkoi näkemään öisin painajaisia. Ei siis halunnut mennä nukkumaan iltaisin, koska pelkäsi niitä öisiä mörköjä, mitkä tulevat uniin. Oli just kaikenlaista temppuilua; myös yöheräämiset kuului tähän kauteen. Ei ensin ymmäretty että mistä johtuu mutta sitten ihan juttelemalla saatiin selville et mörköjä pelkää. Tuosta on nyt jonkin aikaa mutta vieläkin joka ilta vakuutetaan että mörköjä ei ole olemassa ja yritetään nähdä kauniita unia.