A
ap
Vieras
No täytyy katsoa onko kaveri enää edes halukas tulemaan meille. Kaveri siis tietää, että minä olen tietoinen asiasta, ja olen kotona päivät, joten voi olla että ei enää "uskalla" edes tulla..
A
ap
Vieras
Ja toinen asia tosiaan, haluaako oma tyttöni kaveriaan enään meille. Harmistui niin kovasti kirjan katoamisesta.. tytöllä onneksi muitakin kavereita, tämä kaveri vaan sattuu asumaan lähimpänä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minusta sulla on äitinä velvollisuus tyttäresi puolesta ottaa tuo tyttö puhutteluun.
Minä ainakin olen luvannut suojella lapsiani, ja heidän omaisuuttaan. Vaikuttaisi lapseni luottamukseen, mikäli itse pelkäisin kohdata tilannetta ja "suojella" lastani väärinkäytöksiltä.
Lapsi ottaa esimerkkiä ja jää myöhemmin aina toisten jalkoihin tai vastaavasti voi itse nousta kiusaajaksi, ellei saa kotoa vakuuksia sille että on väärin tehdä väärin ja sillä on seuraamuksensa.
V
vieras
Vieras
Mä kertoisin tästä varastamisesta tytön vanhemmille (jos eivät ole mitään lastenhakkaajia) ja opettajallekin ehkä. Ei niin, että nolattaisiin tyttö, vaan niin että asia selvitettäisiin ja tyttö tietäisi tehneensä väärin. Anteeksipyynnön jälkeen saisi tulla meille.
H
hmmm
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minusta jokaisen vanhemman kuuluu itse puhutella lapsensa.
Ei sinulla ole mitään oikeutta mennä puhuttelemaan yhtään ketän.
A
ap
Vieras
Ongelmana tosiaan on, että en ole ikinä tavannut kyseisen kaverin vanhempia (tosiaan perhe ei osallistu luokkajuhliin tms., kaveri siellä yleensä yksin.) Tyttöni sanonut, että heillä huudetaan kovasti ja kun kaveri on joskus lähtenyt myöhässä kotiin, on pelännyt kuinka kovasti vanhemmat suuttuvat ym..
K
kyllä
Vieras
Kertoisin vanhemmille.Tuo tyttö voi alkaa varastelemaan ties missä esim .kaupassa.
Vanhempien ois hyvää tietää,ja puhutella tyttöä.
Vanhempien ois hyvää tietää,ja puhutella tyttöä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hmmm:
Koko kylä kasvattaa. Sitä suuremmalla syyllä, jos omat vanhemmat eivät sitä tee. Jos jokainen huolehtii vain omista asioistaan, jää moni turvaton lapsi turvattomaksi. Rajat on rakkautta ja niin poiespäin.
B
beesaan juu
Vieras
Mun mielestä on asiallista, että lasten vanhemmat tutustuvat toisiinsa kun lapset alkavat itsenäisesti kyläillä toistensa luona. Alakouluikäisten kanssa se on vielä helppoa, mutta mietipä miten sitten uskallat kysellä lapsesi perään kun hän yläkouluiässä katoaa omille teilleen. Ei siinä auta pelkästään kavereille soitella.
Kylä kasvattaa -periaate pitäisi elvyttää. Kaikkien aikuisten kuuluu katsoa lasten perään ja opastaa heitä käyttäytymään oikein. Rajat tosiaan ovat rakkautta.
Kylä kasvattaa -periaate pitäisi elvyttää. Kaikkien aikuisten kuuluu katsoa lasten perään ja opastaa heitä käyttäytymään oikein. Rajat tosiaan ovat rakkautta.
V
vieras
Vieras
Lapsen ja puistotutun lapsen välillä oli ollut rumaa tekstariviestittelyä. Pyysin lapsen käymään, tuli toisen vanhempansa kanssa. Lapset hoiti itse hienosti asian kulun selvittämisen, sovinnonteon jne. Muutama lisäkysymys vanhemmilta ja asia oli pois päiväjärjestyksestä. Luulen että oli opiksi molempien lapsille.
N
ngfhf
Vieras
V
vahinko kiertään
Vieras
Laita lapses sinne kylään jonkun muun kanssa. Toinen harhauttaa varkaan huomion ja toinen pöllii kirjan takas.
N
Noh
Vieras
Ehdottomasti asia on selvitettävä, oothan sä aikuinen ihminen :O Kun rauhallisesti ja asiallisesti esität asian niin varmasti selviää. Musta pahinta ois jättää asia roikkumaan ja sit sä kyräilisit vaan tätä tyttöä ja hän luulis päässeensä ku koira veräjästä ja sais ihan väärän käsityksen sallituista asioista!
Muistanpa itte, kun olin 7-8v ja kaverin luona leikkimässä. Sillä oli ihania hevoskiiltokuvia, joita himoitsin ja lähtiessäni pöllin niitä mukaani. Tää kaverin äiti sanoi asiasta kerran mun äidille ja kysyi suoraan, että oisinkohan mä voinut ne viedä. Mun äiti vaan kierteli ja kaarteli, että niin onhan se mahdollista... ja muistaakseni vaan vaihtoi puheenaihetta ja juttu jäi silleen. Mutta MULLE ittelle ei kukaan koskaan sanonut asiasta! Ja mä olin sen kaverin kanssa samassa huoneessa, kun se toinen äiti kysy tätä mun äidiltä !?!? Mä olin vaan ihan diipa-daapa-daa-leikinpä-tällä-nukella-tässä-enkä-kuule-muka-mitään... ja oikeesti kuvittelin, et ONKO TÄÄ NÄIN HELPPOA? Pölliä ja valehdella ja sit kun on niinku ei mitään, niin asia unohtuu ja kaikki on hyvin. Joo luulin näin tosiaan aika pitkään... elämä kyllä opetti sit lopulta!!
Sori selostus
Muistanpa itte, kun olin 7-8v ja kaverin luona leikkimässä. Sillä oli ihania hevoskiiltokuvia, joita himoitsin ja lähtiessäni pöllin niitä mukaani. Tää kaverin äiti sanoi asiasta kerran mun äidille ja kysyi suoraan, että oisinkohan mä voinut ne viedä. Mun äiti vaan kierteli ja kaarteli, että niin onhan se mahdollista... ja muistaakseni vaan vaihtoi puheenaihetta ja juttu jäi silleen. Mutta MULLE ittelle ei kukaan koskaan sanonut asiasta! Ja mä olin sen kaverin kanssa samassa huoneessa, kun se toinen äiti kysy tätä mun äidiltä !?!? Mä olin vaan ihan diipa-daapa-daa-leikinpä-tällä-nukella-tässä-enkä-kuule-muka-mitään... ja oikeesti kuvittelin, et ONKO TÄÄ NÄIN HELPPOA? Pölliä ja valehdella ja sit kun on niinku ei mitään, niin asia unohtuu ja kaikki on hyvin. Joo luulin näin tosiaan aika pitkään... elämä kyllä opetti sit lopulta!!
Sori selostus