miten toimisit ihmisen kanssa joka kokee alemmuutta seurassasi?

[äiti]

tämä tuli minulle aika lailla yllätykseni. olen melko hiljainen ja en mitenkään esillä oleva ihminen. mielestäni olen muut huomioonottava, usein se on niinpäin että minä kyselen toisten kuulumisia ja vointeja, monetkaan ei kysele multa, olen kaivähän sellainen että jään helposti syrjään...

meillä on lapsilla tietyt rajat joista pidetään kiinni esikoisen käytösvaikeuksian takia. tämä toinen osapuoli on nyt vältellyt seuraani koska kokee jotenkin alemmuutta sen suhteen miten olen lasteni kanssa, miten kasvatan heitä jne (meillä esimerkiksi lapsia pyydetään istumaan nätisti ruokapöydässä, odottamaan vuoroaan esim kun ottaa ruokaa ja ruualla ei saa leikkiä -- tämä äiti sanoi ettei hän osaa olla ruokapöydässä niin hienosti kuin minä vaadin lapsiltani)... tiedän että meilllä on rajat lapsille ja pidän niistä kiinni, mutta mielestäni en ole kuitenkaan liian tiukka, nuo on minusta melko normaaleja mitä mainitsin...

asia tuli esille kun kysyin häneltä olenko jotenkin loukannut häntä, koska hän välttelee minua... en nyt tiedä mitä asiasta ajattelisin, vaikea minun on hänen kanssaan olla tekemisissä kun ajattelen ettei hän voi olla vapaasti minun seurassani. toisaalta koen etten voi hänen takiaan itseänikään muuttaa. toki haluan kasvaa ihmisenä jne... mutta miten toimisitte. sikäli hankalaa myös että olemme samassa harrasteryhmässä jossa olemme kuitenkin vuorovaikutuksessa koko ajan... toimiiko sitten sekään jos hän kokee näin seurassani. kiitos jos jaksoit lukea

 

[ap]

en nyt tiedä mitä asiasta ajattelisin, vaikea minun on hänen kanssaan olla tekemisissä kun ajattelen ettei hän voi olla vapaasti minun seurassani.

niin tällä tarkoitin sitä, että en halua hänelle aiheuttaa ahdistusta/alemmuuden tunnetta, mutta miten olla hänen kanssaan jos hän niin kuitenkin kokee...

 

[tukeako?]

etpä kai tuossa tilanteessa voi paljon mitään auttaaksesi asiaa tehdä kuin keskustella ko ihmisen kanssa ja vakuutella että kyllä hän varmasti toimi oikein omien lastensa kanssa ja kuten parhaaksi näkee.
Kuten sinäkin
Älä sinä ala tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä jos hän tuntee sinun lapsille opettamiesi käytöstapojen kanssa jotai alemmuudentunnetta.
Hänen on vain käytävä asia omassa päässään läpi ja oltava sinut itsensä ja omien kasvatusmetodiensa kanssa.

 

[tukeako]

kaippa hänkin voisi toteuttaa omiin lapsiinsa sinun metodeitaa jos haluaisi mutta jos ei välitä niin miksi tuntea alemmuuden tunnetta ? jos ei ole kuin huono oma/itsetunto omasta kasvatuksesta ja tuntee toimineensa väärin/holtittomasti jos hänen muksunsa riehuvat tai melskaavat ruokapöydässä.

 

[ap]

etpä kai tuossa tilanteessa voi paljon mitään auttaaksesi asiaa tehdä kuin keskustella ko ihmisen kanssa ja vakuutella että kyllä hän varmasti toimi oikein omien lastensa kanssa ja kuten parhaaksi näkee.
Kuten sinäkin
Älä sinä ala tuntemaan huonoa omaatuntoa siitä jos hän tuntee sinun lapsille opettamiesi käytöstapojen kanssa jotai alemmuudentunnetta.
Hänen on vain käytävä asia omassa päässään läpi ja oltava sinut itsensä ja omien kasvatusmetodiensa kanssa.

ok, kiitos. tässä ehdin jo huonoa omaatuntoa kehitellä, mutta vastauksesi antoi hieman toisenlaista näkökulmaa... enhän minä tosiaan ole hänelle mitään tehnyt tai sanonut, omia lapsiani ojentanut... ja hänellä on erilaiset kasvatusperiaatteet, mutta en ole niihin puuttunut enkä pitänyt niitä esteenä kanssakäymiselle... mutta mahtaako ystävyys onnistua enää tällaisen ihmisen kanssa, en tiedä... tai sitten pitää vaan antaa aikaa.

 

[niin hieno ihminen]

Olet vissiin "niin hieno ihminen" hänen silmissään. Et voi asialle mitään. Hänen alemmuudentuntonsa ei johdu sinusta vaan on ihan hänen oma juttunsa. Jos kyseessä olisi läheinen , esim. äitisi (kuten mun tapauksessa), asiasta voi yrittää keskustellä, mutta odotuksia ei kannata kovin korkealla pitää..

 

[tukeako]

tottakai ystävyys on tärkeä "tälläisen" ihmisen kanssa.. mietippä tilannetta jossa sinun kaltainen ihminen lakkaisi pitämästä yhteyttä jo siinä se alemmuudentuntoinen saisi pontta ihme-ajatuksilleen.. oli sitten perusteltuja tai ei.

Neuvoni on että suhtaudu häneen kuin normaali ihmiseen ja keskustele normaaliin malliin ja siivuta hänen ajatuksensa. MUTTA jos hän haluaa keskustella ko asiasta kanssasi niin ole valmis ottamaan kantaa ja olemaan kovin tukeva ja ehkäpä olkapääkin hänen ongelmilleen (jos siis välität) ignorance on pahin juttu tuossa tapauksessa. Ihminen tuntisi itsensä varmasti hyljätyksi ja edelleen pahemmin poljetuksi jos häntä alkaisit välttelemään kun hän on nyt osoittanut heikkouttansa ja sinä sitä sillä tavalla saattaisit tahtomattasi polkea..

hui tulipas saarna muodossa ei ollut tarkoitus..
älä siis hylkää tyyppiä, ole lähellä jos tarvii juttuseuraa huolimatta hänen taustoistaan ja esitä perspektiiviä myös omalla näkemykselläsi kuitenkaan hänen mielipiteitä jyräämättä

 

[ap]

Olet vissiin "niin hieno ihminen" hänen silmissään. Et voi asialle mitään. Hänen alemmuudentuntonsa ei johdu sinusta vaan on ihan hänen oma juttunsa. Jos kyseessä olisi läheinen , esim. äitisi (kuten mun tapauksessa), asiasta voi yrittää keskustellä, mutta odotuksia ei kannata kovin korkealla pitää..

niinpä... tämä on silleen ikävää että pidän kuitenkin hänestä ihmisenä, olin ajatellut että voisimme ystävystyä. tämä tuntuu minusta oudolta senkin takia, etten tosiaankaan pidä itseäni superäitinä, täydellisenä kasvattajana tms, päin vastoin, hermot palaa esikoisen kanssa usein.. eikä oma itsetuntonikaan ole huippuluokkaa. mutta näköjään tällaistakin voi tapahtua.

 

[niin hieno ihminen]

tottakai ystävyys on tärkeä "tälläisen" ihmisen kanssa.. mietippä tilannetta jossa sinun kaltainen ihminen lakkaisi pitämästä yhteyttä jo siinä se alemmuudentuntoinen saisi pontta ihme-ajatuksilleen.. oli sitten perusteltuja tai ei.

Neuvoni on että suhtaudu häneen kuin normaali ihmiseen ja keskustele normaaliin malliin ja siivuta hänen ajatuksensa. MUTTA jos hän haluaa keskustella ko asiasta kanssasi niin ole valmis ottamaan kantaa ja olemaan kovin tukeva ja ehkäpä olkapääkin hänen ongelmilleen (jos siis välität) ignorance on pahin juttu tuossa tapauksessa. Ihminen tuntisi itsensä varmasti hyljätyksi ja edelleen pahemmin poljetuksi jos häntä alkaisit välttelemään kun hän on nyt osoittanut heikkouttansa ja sinä sitä sillä tavalla saattaisit tahtomattasi polkea..

hui tulipas saarna muodossa ei ollut tarkoitus..
älä siis hylkää tyyppiä, ole lähellä jos tarvii juttuseuraa huolimatta hänen taustoistaan ja esitä perspektiiviä myös omalla näkemykselläsi kuitenkaan hänen mielipiteitä jyräämättä

Rajansa se on "välittämiselläkin". Joskus on parasta välittää lähimmäisestä niin, että hän joskus pääsisi nousemaan omille jaloilleen. Tai sitten voi välittää itsestään, jos ei jaksa kantaa muiden alemmuuttaa. Itse on rajat laitettava omien tuntemusten mukaan. Ei tarvitse ruveta äititeresaksi.

 

[heipat]

mulla on kans heikko itsetunto ollut aikoinaan mutta sellaisten ihmisten kanssa joilla oli musta hienot kasvatusmetodit ja jotka pysyi rajoissa ja sai lapsensa kuriin ilman mtn järjettömiä komennussessiota on tutustumisenarvoisia ihmisiä, koska osaavat he jotain mitä minä en ehkäpä osaa omien lasteni kanssa...

en jotenkin osannut olla kadehtimatta (terveellistä eikö kohtuuden merkeissä koska on jotai mihin pyrkiä itselläkin) heitä koska omat muksuni on sen verran kovapäisiä ) tai minä liian heikko sitten kuria pitämään ja ovat lapsukaiseni hieman vallattomiakin..

mutta enpä heitä vältellyt ollenkaan takia että heidän lapsensa olivat niitä hyvin käyttäytyviä joita vanhempien ei tarvinnut komentaa, mietin vain että miksi rankaisisin vanhempia hyvin tehdystä "työstä"... jos omani on mennyt vähän reisille ja silloin tällöin huudan lapsilleni että nyt käytöstapoja.

 

[ap]

tottakai ystävyys on tärkeä "tälläisen" ihmisen kanssa.. mietippä tilannetta jossa sinun kaltainen ihminen lakkaisi pitämästä yhteyttä jo siinä se alemmuudentuntoinen saisi pontta ihme-ajatuksilleen.. oli sitten perusteltuja tai ei.

Neuvoni on että suhtaudu häneen kuin normaali ihmiseen ja keskustele normaaliin malliin ja siivuta hänen ajatuksensa. MUTTA jos hän haluaa keskustella ko asiasta kanssasi niin ole valmis ottamaan kantaa ja olemaan kovin tukeva ja ehkäpä olkapääkin hänen ongelmilleen (jos siis välität) ignorance on pahin juttu tuossa tapauksessa. Ihminen tuntisi itsensä varmasti hyljätyksi ja edelleen pahemmin poljetuksi jos häntä alkaisit välttelemään kun hän on nyt osoittanut heikkouttansa ja sinä sitä sillä tavalla saattaisit tahtomattasi polkea..

hui tulipas saarna muodossa ei ollut tarkoitus..
älä siis hylkää tyyppiä, ole lähellä jos tarvii juttuseuraa huolimatta hänen taustoistaan ja esitä perspektiiviä myös omalla näkemykselläsi kuitenkaan hänen mielipiteitä jyräämättä

niin juu, siis en mä mitenkään tarkoittanutkaan että haluaisin hylätä tai jotain... mut sitä vaan just mietin että miten ne kohtaamiset toimii jos hän kokee alemmuutta ja minä mietin etten vaan taas aiheuta mitään jne... ja kun en halua tietenkään tarkoituksella hänelle näitä alemmuuden tunteita, niin onko ne sit vältettävissä muutoin kuin ettei ole tekemisissä... kauheen vaikea ilmaista näin kirjallisesti tätä asiaa.. avoin keskustelu ois ehkä tie vapaampaan yhdessä oloon... huoh

 

[tuk.]

niin mut jos se ei sit loppupeleissä halua sun kanssa olla missää tekemisissä niin sitpä et sille mtn voi. Muuta kun olla oma itsesi.

 

[tuk huumorilla ?]

tää meni kyllä syvälliseksi pohdinnaksi siitä sun "kerhokaverista", sen ois hyvä käydä lukaisemassa kans..

 

[ap taas]

niin mut jos se ei sit loppupeleissä halua sun kanssa olla missää tekemisissä niin sitpä et sille mtn voi. Muuta kun olla oma itsesi.

näinhän se on, eihän sitä voi väkisinkään seuraansa tyrkyttää jos toinen haluaa välttää kohtaamista.

kiitos pohdinnoista!