Miten tutustua ihmisiin, missä vika...

[kaveriton]

Mitä mun pitää tehdä?
Mä olen arka ja jotenkin sosiaalisesti kömpelö. Tuntuu, että sanon vääriä asioita, silloin harvoi kun avaan suuni. Mä en tiedä miksi. Musta tuntuu että kukaan ei pidä musta. Mulla on pari ystävää, jotka ovat olleet pitkään mutta muuten ei sellaisia kavereita.
Esim. jos menen vaikka perhekahvilaan.. En osaa sanoa oikein mitään kenellekään ja jos sanon, tuntuu että toinen katsoo mua jotenkin hölmönä aivan kuin sanoisin jotain tosi idioottimaista. Sitten olenkin hiljaa. Mä olen ujo ja aina kun yritän ja koitan esittää reipasta, käy samalla tavalla.
Neuvokaa, kertokaa millainen pitäis olla että ihmiset tykkää?

 

[kaveriton]

?

 

["Maare"]

Ehkä olet vain puhunut sellaisille joilla on tapana jutella vain tuttujen kanssa? Minulla oli samaa vikaa eli olen aina ollut ujo ja pikkuhiljaa ihan opetellut olemaan rohkea ja vain juttelemaan vaikka ensin tuntuisikin vaikealta. Edelleen huomasn, että mietin liian tarkasti toisten eleitä ja ilmeitä jos juttelen jollekin vähän vieraammalle. Hassua kun ammattikoulussa ryhmässä oli tyttö johon tutustuin paremmin vasta monta vuotta koulun loppumisen jälkeen kertoi, että piti minua kamalan ylpeänä ja itseriittoisena ihmisenä koulussa vaikka minusta oli tuntunut hankalalta puhua muille kun olin niin ujo.

Nyt olen tutustunut paremmin moneen työkaveriin ihan vain ehdottamalla esim. Kokeiltaisiinko uutta harrastusta yhdessä ja sen jälkeen ollaan jatkettu harrastusta ja muutenkin nähty paljon. Olen alkanut kyselemään kavereilta (joiden kanssa en enää moneen vuoteen ole ollut tekemisissä) kuulumisia fb:n kautta ja olemme sitten kirjoitelleet ja nähtykin pitkästä aikaa monen kanssa. Kukaan ei kai ole pahoittanut mieltään, että olen laittanut yksityisviestiä tai ainakin ovat pitkästi vastanneet ja kyselleet vuorostaan minulta kaikenlaista.

 

[Chala]

Tartu tilaisuuteen jos joku keskustelee mistä tahansa mikä sua kiinnostaa tai josta tiedät jotain. Kannattaa vaan yrittää rohkeasti heittäytyä keskusteluun jos suinkaan pystyy ja yrittää olla ottamatta henkilökohtaisesti jos tuntuu ettei toiset lämpene. Voihan olla että siellä on muitakin yhtä ujoja, menevät lukkoon kun vieras puhuu. Jos toiset on jo tutumpia, on heidän kanssaan helpompi jutustella. Eikä sitä tarvitse heti isoon porukkaan mennä, yhdenkin kanssa jos alkaa ollenkaan juttu luistaa, menee siitä mukana vaikka isompiin piireihin

 

["Vieras"]

Jos itsetuntosi on tuolla tolalla, niin ei ihme ettei ole kavereita. Ei kukaan jaksa olemukseltaan anteeksipyytelevän ihmisen seuraa (valitettava totuus), reipastu nainen!

 

["Joku"]

[QUOTE="Vieras";29097181]Jos itsetuntosi on tuolla tolalla, niin ei ihme ettei ole kavereita. Ei kukaan jaksa olemukseltaan anteeksipyytelevän ihmisen seuraa (valitettava totuus), reipastu nainen![/QUOTE]

Tällainen kommentti se vasta onkin omiaan parantamaan ujon aja aran itsetuntoa.
"Ei kukaan" taitaa kuitenkin olla sen verran laaja käsite ettet voi kaikkien puolesta puhua.
Kyllä mä pidän enemmän ujojen ja arkojen seurasta kuin epäkohteliaista päällepäsmäreistä (kenestäkään tämän ketjun kommentoijasta erikseen tässä vihjailematta).

 

["bbbbb"]

Missäpäin asut ap?

 

[Rohkeasti]

Mä olen huomannut ton saman välillä että kun liikaa tahtoisin antaa itsestäni hyvän kuvan tulee just sanottua jotain outoa tai höpistyä liikaa. Noi oudot katseet on niin tuttuja!

Mutta sitten vaan täytyy todeta että eipä onnistunut tällä kertaa, etiäpäin vaan, kyllä se joskus taas jonkun kanssa juttu alkaa luistaakin.

Hyvä keino välttää puhumasta tyhmiä on alkaa kysellä kiinnostuneena toiselta. Useimmat ihmiset tykkää puhua itsestään ja omasta elämästään.

 

[kaveriton]

[QUOTE="bbbbb";29097256]Missäpäin asut ap?[/QUOTE]

No en mä nyt tarkkaan viitsi kertoa, Kaakkois-Suomessa.. Kuin?

 

["Martta"]

Parasta on, jos on aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Ihmiset tykkää puhua omista kiinnostuksen kohteistaan. Kannaattaa siis kysellä paljon. Esim. perhekahvilassa voi kysellä toisen lapsesta, kodista, harrastuksesta yms. Ihmiset pitävät ihimistä, jotka ovat heistä kiinnostuneita.

Itse olen puhelias ja sanon usein paljon tyhmiäkin asioita. Ei omia sanomisia kannata kovin jäädä puntaroimaan. Pääasia ettei loukkaa ketään. Jos perhekahvilaan tulee uusia äitejä, yritän heidän kanssa keskustella. Monet hiljaiset vastaavat lyhyesti, eivätkä itse vie keskustelua eteenpäin. Muutaman yrityksen jälkeen huomaan ajautuvani puheliaampien seuraan, koska se vaan on helpompaa. On raskasta yksin pitää keskustelua yllä. Mielestäni puhuminen on aina parempi, kuin hiljaa istuminen.