Mitenkä olette kokeneet lasten ikäeron 5-6 vuotta?

[huohh]

Meillä toista kuumeillaan ja eka on kesällä täyttänyt 4v. On kovasti mustasukkainen isästä ja äidistä, siis jos äiti ja isä halaa, niin on heti haluamassa samaa jne Mutta kovasti on itse sanonut että haluaisi siskon ´tai veljen ja siis leikkikaverin. Sitähän se mahdollinen vauva ei tietysti olisi vielä pitkään aikaan, mutta seuraa siitä olisi jo aika pian.

Mitenkä olette kokeneet ison ikäeron lapsilla, siis tuon 5-6 vuotta? Onko niistä ollut toisilleen seuraa, mitenkä esikoinen on suhtautunut vauvan tuloon jne.

Nyt täytyy vaan yrittää, ovistestit jo kaapissa odottaa hahmottamaan oikean H-hetken

 

["vieras"]

En osaa sanoa vanhemman näkökulmasta, mutta itselläni on 6 vuotta vanhempi veli, jota pidin lapsena melkein puolijumalana.. Ja veljellä oli kova suojelunhalu, kun olin ihan pieni. Jonkun verran leikittiin yhdessä kesäisin,mutta muuten ikäero oli sen verran iso, että kouluiässä ei toisesta juuri seuraa ollut. Lämpimät välit kuitenkin koko ajan, ei juuri riidelty.

 

["minä"]

No meillä ikäero on vain 4,5v, mutta omasta puolesta voin suositella. Ainoastaan raskausaikana esikoinen oli mustasukkainen vauvasta, eikä halunnut että se syntyy. Kun vauva oli syntynyt, ihastui isoveli heti tulokkaaseen ja auttoi hoitamisessa niin kuin pystyi

 

[no haloo]

Meillä lasten ikäero 5v. ja on kyllä out ihan hvä, isompi osaa pukea ja viihtyy omissa leikeissäänkin toisinaa ja tisaalta ei muksi vauvaa jne. mitä esim. parivuotias voisi tehdä kun ei vielä tajua eikä ymmärrä asioita. Ulosmeno on helppoa, uskaltaa jättää vauvan sitteriin muutamaksi minuutiksi kun menee vessaan ne. isoveli pitää seuraa, tuo vaippaa, haluaa syöttää minusta ihan tosi hyvä.

 

[Anatolia]

Meille tulee keskimmäisen ja kolmannen ikäeroksi 6 v ja risat, enkä osaa kuvitella että mitään vaikeuksia tulisi, siis esim. mustasukkaisuuden suhteen. Mutta tuskin tämä vauva tulee varsinaisesti olemaan esikoisen ja kuopuksen kaveri, kun ikäeroa on paljon (6 v ja 8 v). Tykkäävät taatusti, ovat jo kauan vinkuneet perheeseen vauvaa & kovasti leikittävät tuttavien vauvoja ja taaperoita, mutta samanlaista kaveruus- ja tiimityöskentelysuhdetta tuskin syntyy kuin esikoisella ja kuopuksella, joilla siis on ikäeroa tasan 2 v.

 

[Vastaaja]

meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero 5v 7kk. Esikoinen oli aika mustasukkainen, vaikka oikein panostettiin huomion antamiseen hänelle. Eivät koskaan kauheasti ole keskenään touhunneet, satunnaisia piikkejä lukuunottamatta. Tosin se vaikuttaa paljon, että ovat myös eri sukupuolta.

 

[m']

Meidän lapset on nyt 5v ja 10v ja ovat parhaimmat kaverit. Välillä riidellään ja sitten taas leikitään. Kuopus kehittyy hurjaa vauhtia, koska haluaa joka asiassa olla yhtä hyvä kuin isoveli. Isoveljen kaveritkin ovat ottaneet pikkusiskon mukaan leikkeihin, vaikka tosiaan sitä ikäeroa on. Hellyttävää katsella kun esimurrosikäiset pojat paapoo pikku prinsessaa

 

["Vierailija"]

Minulla on isosiskooni viiden vuoden ikäero. Mitään varsinaisia ongelmia ei (käsittääkseni) ollut, mutta ikäero on niin suuri, että meillä oli aika lailla eri kiinnostuksen kohteet, emmekä liiemmin leikkineet yhdessä. Ikäero ei kuitenkaan estänyt tappelemista.

Näin aikuisena meillä on erittäin hyvät, mutta ei kuitenkaan sydämelliset välit.

Itse halusin juuri tuosta syystä omille lapsilleni pienemmät ikäerot.

 

[up]

up

 

[aletheia]

Meillä on kakkosen ja kolmosen välissä reilu 5v eikä ole ollut mitään ongelmaa missään vaiheessa. Nyt ovat 8v ja 3v.

 

[-l-]

Tästä nyt ei paljon apua ole, kun ei mulla varsinaista kokemusta asiasta ole. Mulla ja mun siskolla on 7v ikäeroa ja sisko on aina ollut mulle kovin rakas. Ihan pienenä hän "hoiti" mua, vähän isompana sitten oikeasti hoiti. Vaikka yhteisiä leikkejä tms ei ole ollut koskaan, niin aina on ollut lämpimät välit, ainoastaan kun itse olin teini-iässä oltiin vähiten tekemisissä. Nyt aikuisena (itse kohta 30v) on sisko edelleen kuin paras ystävä, nähdään melkein päivittäin ja tehdään paljon asioita yhdessä. Eli ei se iso ikäero aina tarkoita sitä ettei sisarukset tulisi keskenään toimeen tms.

Meillä vasta yksi lapsi, kohta 2v, eikä toista vielä edes suunnitella, muuten kuin että ikäeroksi on "kaavailtu" väh 4-5v. Koen että lapset saa tällöin vuorollaan olla vauva ja jaksaa itse paremmin, siinä syy miksei pieni ikäero ole edes vaihtoehto.

 

["vieras"]

Meillä vasta reilun 4kk ikäinen vauva ja esikoinen nyt 5v 6kk. Tosi hyvin on mennyt ainakin tää alku. Isompi on tyttö, joten tykkää kovasti hoitaa pikkuveljeään. Jotain pientä mustasukkaisuutta oli vauvan synnyttyä mutta meni nopeesti ohi. Meillä panostettiin siihen, että esikoinen sai huomiota, alussa varsinkin isän kanssa tohusivat paljon yhdessä, kun äidin aika meni vauvan kanssa. Nyt kun pienempi juo myös pullosta, olen itsekin päässyt esikoisen kanssa kahdestaan käymään esim. kirjastossa ja puistossa.
Luulen, että kun tämä pienempi kasvaa ja alkaa liikkua, voi isosiskosta tuntua kurjalta, jos menee sotkemaan hänen leikit ym.
Pääsääntöisesti siis kaikki sujunut hyvin. Näiden kahden kanssa on helppo lähteä kämpästä ulos, kun isompi pukee itse jne.
Koska meidän lapset ovat eri sukupuolta, voi olla etteivät vanhempina ole kovin läheisiä, en tiedä. Itsellä pari vuotta vanhempi isoveli, jonka kanssa aika vähän ollaan tekemisissä, 5 vuotta nuoremman siskoni kanssa olemme läheisempiä.

 

[nosto]

vielä ylös

 

["vieras"]

Meidän lapset on nyt 5v ja 10v ja ovat parhaimmat kaverit. Välillä riidellään ja sitten taas leikitään. Kuopus kehittyy hurjaa vauhtia, koska haluaa joka asiassa olla yhtä hyvä kuin isoveli. Isoveljen kaveritkin ovat ottaneet pikkusiskon mukaan leikkeihin, vaikka tosiaan sitä ikäeroa on. Hellyttävää katsella kun esimurrosikäiset pojat paapoo pikku prinsessaa

Mulla oli samalla tavalla omassa lapsuuden perheessä .

 

["vieras"]

Meillä samaa sukupuolta lapset 5v ikäerolla. Tykkään tosi paljon. Moni käytännön asia on helppo. Vanhempi oli 5-7-vuotiaana paljon kotona ja juuri silloin aikuiselle kotona on kysyntää kun on pitkät koulun lomat ja lyhyet päivät koulussa. Ei ole kaksia hoitomaksuja samaan aikaan ja kaikki tavarat kiertävät lapselta toiselle. Leluistakaan ei tartte tapella.

Vanhemmasta on paljon apua, ei mustasukkaisuutta, mutta hänellä on jo elämää kodin ulkopuolellakin ja arjessa on kiva tasapaino. Lapsilla on hyvät välit ja temuavat paljon kahdestaan. Iso pitää likkuttavasti pienen puolia ja pieni kehittyy nopeasti ison vanavedessä. Minustakin on ollut kiva kun isompi lapsi saa vapaasti hellitellä pientä sisarusta ja leikkiä pienten leikkejä ja olla 'iso' kodin ulkopuolella.

Monilla tuntemillani lyhyellä ikäerolla hankituilla lapsilla se kaveruussuhde on ollut käytännössä 18 vuoden tappelu Kaikessa puolensa, itse tykkään että näin hyvä, enkä olisi ollut kovin hyvä äiti kahdelle ihan pienelle lapselle.