monta lasta pienillä ikäeroilla on katastrofi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sohaisenpa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

sohaisenpa

Vieras
Muutaman ison perheen tunnen ja elämä niissä on näin ulkopuolisen näkökulmasta aikamoista. Yhdessä perheessä on neljä lasta, muutaman vuoden ikäeroilla. Vanhin 8v ja hoitaa pienintä ulkona, pienin 3v siis. lapset likaisen oloisia ja vanhemmat huutaa minkä kerkeää. Toisessa perheessä viisi lasta ja omatoimisesti menevät pihalla 3v iästä lähtien, rivitalopihassa.Yhdessä perheessä neljä lasta ja toisiksi pienimmälle sattuu aina kaikenlaista, milloin tipahtaa syöttötuolista tai sohvalta, milloin on silmä mustana kun on kaatunut taas johonkin..äiti ei yksinkertaisessti kerkiä vahtimaan kun on lapset niin pienillä ikäeroilla ja yksi vielä tississä kiinni päivät. Joten mitä ihmeen järkeä tehdä lapsia niin pienillä ikäeroilla, että on jatkuvasti pinna kireellä, ei jaksa hoitaa kunnolla ja lapset joutuvat hoitamaan sisaruksiaan kun vanhemmat ei jaksa?
 
nii ja mitä se kellekkää kuuluu montako lasta tekee ja kuinka pienellä erolla. kaikki ei vaan välttämättä jaksa monen kans ku taas toiset jaksaa paremmin. jotkut haluaa sisaruksia lapsille lyhyellä erolla osa ei.mitä se esim sun elämästä on pois jos jollain on pienellä erolla lapsia.
 
Höpöhöpö,äläpäs nyt yleistä. Itse en ainakaan ole kokenut pieniä ikäeroja hankalaksi tai katastrofiksi. Mikä sopii yhdelle,ei sovi toiselle,se pätee tässäkin asiassa.
 
Mulla 3 lasta joiden yh jäin kun lapset 3v8kk, 2v 1kk ja 5kk. Ja aloitin sitten jatko-opinnotkin, kun nuorin täytti 1v. Ja uskokaa vaan, nyt ovat ihan kunnollisia teinejä, ahkeria, liikunnallisia ja pärjäävät koulussakin, niin minäkin sain opinnot hoidettua. Ja niillä kaikilla oli ihan kunnon lapsuus ja vanhemmat piti heistä huolta, ei lapset toisistaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja sohaisenpa:
Muutaman ison perheen tunnen ja elämä niissä on näin ulkopuolisen näkökulmasta aikamoista. Yhdessä perheessä on neljä lasta, muutaman vuoden ikäeroilla. Vanhin 8v ja hoitaa pienintä ulkona, pienin 3v siis. lapset likaisen oloisia ja vanhemmat huutaa minkä kerkeää. Toisessa perheessä viisi lasta ja omatoimisesti menevät pihalla 3v iästä lähtien, rivitalopihassa.Yhdessä perheessä neljä lasta ja toisiksi pienimmälle sattuu aina kaikenlaista, milloin tipahtaa syöttötuolista tai sohvalta, milloin on silmä mustana kun on kaatunut taas johonkin..äiti ei yksinkertaisessti kerkiä vahtimaan kun on lapset niin pienillä ikäeroilla ja yksi vielä tississä kiinni päivät. Joten mitä ihmeen järkeä tehdä lapsia niin pienillä ikäeroilla, että on jatkuvasti pinna kireellä, ei jaksa hoitaa kunnolla ja lapset joutuvat hoitamaan sisaruksiaan kun vanhemmat ei jaksa?

Tuollaistahan se tuppaa olemaan, isommat toimivat lapsenlikkoina ja lapset likaisissaan kun niin paljon pyykkiä. Todella törkeää lasten vuoksi, isommat eivöät ole toistensa hoitajia. Jokainen tarvitsee rakkauitta ja aikaa mutta eihän sitä riitä.
 
meillä 1v5kk ikäero ja onhan tuo elo välillä aika kaaosta ainakin kaikkien yksilapsisten ja lapsettomien silmillä katsottuna. Ainakin kaverini ovat sitä mieltä :laugh:
 
Tiedän perheen, jossa neljä lasta, vanhin 5v. Seesteisempää ja toimivampaa perhettä saa hakea. Aina vain jaksan ihmetellä miten perheen äiti jaksaa touhuta lasten kanssa ja askartelee itse kaikki joulu- ja ystävänpäiväkortit. Enkä kertaakaan ole kuullut äidin edes korottavan ääntään lapsille. Toisille siis vaan näyttää äitiys sopivan.
 
Kyllä mulla meinasi leuka loksahata kun yks päivä eräs suuren perheen äiti jutteli maha pystyssä ja kessu suussa kuinka hauskaa on kun sossun akat käy heillä juttelemassa. Ja muksut tietty menee päiväkotiin heti kun mahdollista, että äiti saa olla rauhassa ja ruveta tekemään seuraavaa. Miks pitää tehdä liikaa lapsia.
 
Juu, on se katastrofi.
Mä onneksi viihdyn paremmin katastrofissa. Ei väsytä ja vituta ollenkaan niin paljon, kuin jos olisi jatkuvasti hiljaista, rauhallista ja pitäisi väkisin keksiä tekemistä.

Mitäs, jos ne isommat haluaa katsoa pienempien perään? Musta ja systeristäkin tuli ihan ihmisiä, mä hain sen tarhasta joka päivä koulun jälkeen ollessani 8v.
Sisko oli 4.
Liikaa ei voi isommankaan lapsen kontolle laittaa, mutta siinähän sitä samalla oppii vastuuntuntoakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja phuuh:
Kyllä mulla meinasi leuka loksahata kun yks päivä eräs suuren perheen äiti jutteli maha pystyssä ja kessu suussa kuinka hauskaa on kun sossun akat käy heillä juttelemassa. Ja muksut tietty menee päiväkotiin heti kun mahdollista, että äiti saa olla rauhassa ja ruveta tekemään seuraavaa. Miks pitää tehdä liikaa lapsia.

plaah... taas näitä juttuja..
on se vaan jännä, että itse suuren perheen ja suvun ympäröimänä en tunne ainuttakaan sossun elättämää perhettä... ja meidän suvussa ja lähipiirissä nuita lapsia perheissä on useampia, pienillä ikäeroilla.

meidän perheessä 4 lasta, vanhin 5v. en silti tainnu olla tuo erään kommentin perheen äiti, koska minulla joskus ääni saatta nousta ;) mutta enpä usko, että kovinkaan moni pärjää elämäänsä niin, ettei ääni ole koskaan noussut muutamaa desibeliä normi puheäänestä... eikä tää meidän elämä mitenkään kaaosta ole. ihan mukavaa, tasaista, leppoista elämää. lapset eivät hoida toisiaan, mutta kyllä nauttivat toisitaan sitäkin enemmän!
 
että isompia käytetään häpeämättä lapsenlikkoina tai kotitöiden tekijöinä. Kyllä ne siitä oireilee, tällaisten lasten kanssa jutellut ja kertoneet että joutuvat aina hoitamaan pikkusisaruksia ja toivovat omaa aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tunnen tuollaisen:
Alkuperäinen kirjoittaja sohaisenpa:
Muutaman ison perheen tunnen ja elämä niissä on näin ulkopuolisen näkökulmasta aikamoista. Yhdessä perheessä on neljä lasta, muutaman vuoden ikäeroilla. Vanhin 8v ja hoitaa pienintä ulkona, pienin 3v siis. lapset likaisen oloisia ja vanhemmat huutaa minkä kerkeää. Toisessa perheessä viisi lasta ja omatoimisesti menevät pihalla 3v iästä lähtien, rivitalopihassa.Yhdessä perheessä neljä lasta ja toisiksi pienimmälle sattuu aina kaikenlaista, milloin tipahtaa syöttötuolista tai sohvalta, milloin on silmä mustana kun on kaatunut taas johonkin..äiti ei yksinkertaisessti kerkiä vahtimaan kun on lapset niin pienillä ikäeroilla ja yksi vielä tississä kiinni päivät. Joten mitä ihmeen järkeä tehdä lapsia niin pienillä ikäeroilla, että on jatkuvasti pinna kireellä, ei jaksa hoitaa kunnolla ja lapset joutuvat hoitamaan sisaruksiaan kun vanhemmat ei jaksa?

Tuollaistahan se tuppaa olemaan, isommat toimivat lapsenlikkoina ja lapset likaisissaan kun niin paljon pyykkiä. Todella törkeää lasten vuoksi, isommat eivöät ole toistensa hoitajia. Jokainen tarvitsee rakkauitta ja aikaa mutta eihän sitä riitä.

No höpöhöpö. Ei aina jaksa eikä riitä vaikka lapsia vähemmnkin. Meilläkin vain 2 lasta ja ei jaksa aina molempia samassa huonessa kun tappavat toisiaan.
Eipä ole keneltäkään pois jos joku jaksaa ja pystyy elättää monta lasta.

Ainoastaan inhottaa sellainen, että katkeroidtaan ja halveksitaan niitä, ojilla lapsia vähemmän ja esim kyseenalaistetaan heidän olo. Juorutaan miten helppoa heillä tai oletetaan toisten auttavan kun on itse tehty monta lasta. Joillakin voi olla aivan tarpeeksi siinä 2 lapsessa. Ajoittain liikaakin. Ja sellainen, että ajatellaan, että yhteiskunta on velvollinen tai kaikki muut velvollisia nyt jeesaamaan, yhteiskunta, tutut, isovanhemmat. Kun itse päättänyt tehdä suuren katraan. väsynyt saa olla ja apua saa pyytää, mutta olettaminen, että kaikki muut on heitä varten, kun on esim. vähemmän lapsia. se on väärin.
 
No joillekin se yksikin lapsi voi olla katastrofi, nähty on....Ja sitten taas joku toinen pärjää useamman kanssa hyvin. mutta jokaisen pitää se oma elämäntilanne miettiä tarkkaan ja sen mukaan tehdä lapsia, moni asia vaikuttaa
 
Alkuperäinen kirjoittaja sen olen huomannut:
että isompia käytetään häpeämättä lapsenlikkoina tai kotitöiden tekijöinä. Kyllä ne siitä oireilee, tällaisten lasten kanssa jutellut ja kertoneet että joutuvat aina hoitamaan pikkusisaruksia ja toivovat omaa aikaa.

Mikähän siinä onkin, että nykyään lapset OIREILEE mitä kummallisimmista asioista. Kaikki on niin kovaa ja rankkaa. Jopa kotitöihin osallistuminen pienempien sisarusten hoitamisen muodossa. Voi ja voi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Juu, on se katastrofi.
Mä onneksi viihdyn paremmin katastrofissa. Ei väsytä ja vituta ollenkaan niin paljon, kuin jos olisi jatkuvasti hiljaista, rauhallista ja pitäisi väkisin keksiä tekemistä.

Mitäs, jos ne isommat haluaa katsoa pienempien perään? Musta ja systeristäkin tuli ihan ihmisiä, mä hain sen tarhasta joka päivä koulun jälkeen ollessani 8v.
Sisko oli 4.
Liikaa ei voi isommankaan lapsen kontolle laittaa, mutta siinähän sitä samalla oppii vastuuntuntoakin.


Isommat katsoo pienten perään kun pakotetaan ja sitten sattuu aina vahinkoja, mutta ei kai sillä niin väliä kunhan äiti saa maata sohvalla päivät.
 
Kyllä silläkin on suuri merkitys millasia lapset on. Jos kaikki nukkuu yöt,on rauhallisia ja helppohoitosia vaikuttaa siihen että tekee LISÄÄ niitä lyhyellä välillä. Itselläni on vilkkaita lapsia enkä olis jaksanu jos tiheään olis tehty.
 

Yhteistyössä