E
en kestä
Vieras
Ekat vuodet tuolla olivat tosi kivoja, rakastin työtäni ja oisin voinut viettää siellä aikaani melkein 24/7. Mutta nyt pikkuhiljaa, varmaan viimeiset pari vuotta mua on ahdistanut koko paikka ja joudun suorastaan pakottamaan itseni sinne.
En tykkää enää osasta työkavereistani. En jaksa sitä kaksinaamaisuutta, selkäänpuukottamista, juoruilua, pahantahtoisuutta. Vaikka yrittäisit tehdä miten päin tahansa, niin aina kaikki on vaan niitten mielestä huonosti ja väärin. Kaikesta pitää valittaa. Sitten on työpaikan pakollinen kiusaaja, jonka silmätikkuna olen säännöllisin väliajoin. Tämä kiusaaja saa ihmisiä joukkonsa jatkoksi, itselleen taustatueksi kaikenlaisiin myyräntöihin.
En myöskään tykkää enää työstäni. Koen valtavaa turhautumista, musta tuntuu etten etene ammatillisesti yhtään minnekään. En kehity, en opi uutta, mulle ei edes anneta mahdollisuuksia siihen. Päivästä toiseen vaan samaa soopaa. Mä olin alussa innokas, halusin kehittää ja kehittyä, mutta joka kerran sain huomata että aivan turhaa sekin.. Mua ahdistaa kun työpaikalla tehdään asiat vähän sinne päin, suurinta osaa ei kiinnosta yhtään mikään. Mun arvomaailma ei kohtaa näiden ihmisten kanssa.
Mulla on töissä tylsää. En kestä osaa työkavereistani ja viimeisimmän kiusaamisepisodin jälkeen (kun mua kiusattiin), aloin vetäytymään kaikista syrjemmälle. Mä en vaan jaksa kuunnella niitten haukkumisia, selän takana pahan puhumista, jatkuvaa valittamista jne. Oon mieluummin yksin jossain ja koetan selvitä. Se tietysti aiheuttaa lisää pahaa verta, niinkuin kaikki mitä mä teen..
Jokainen ilta kotona menee ahdistuessa siitä, että aika kuluu ja kohta on taas aamu ja töihinlähdön aika. Jokainen aamu joudun pakottamaan itseni tuonne töihin. Jokainen päivä vaan lasken minuutteja siihen, että työpäivä loppuu ja pääsen kotiin, pois sieltä.
Mietin jo työpsykologillekin menoa tämän takia, mutta en tiedä onko siitä mitään apua.
Miltä tää kaikki teistä kuulostaa? Kenelläkään kokemusta samasta? Mitä mä teen? Ja uutta työtä olen etsinyt viimeisen vuoden, tuloksetta..
En tykkää enää osasta työkavereistani. En jaksa sitä kaksinaamaisuutta, selkäänpuukottamista, juoruilua, pahantahtoisuutta. Vaikka yrittäisit tehdä miten päin tahansa, niin aina kaikki on vaan niitten mielestä huonosti ja väärin. Kaikesta pitää valittaa. Sitten on työpaikan pakollinen kiusaaja, jonka silmätikkuna olen säännöllisin väliajoin. Tämä kiusaaja saa ihmisiä joukkonsa jatkoksi, itselleen taustatueksi kaikenlaisiin myyräntöihin.
En myöskään tykkää enää työstäni. Koen valtavaa turhautumista, musta tuntuu etten etene ammatillisesti yhtään minnekään. En kehity, en opi uutta, mulle ei edes anneta mahdollisuuksia siihen. Päivästä toiseen vaan samaa soopaa. Mä olin alussa innokas, halusin kehittää ja kehittyä, mutta joka kerran sain huomata että aivan turhaa sekin.. Mua ahdistaa kun työpaikalla tehdään asiat vähän sinne päin, suurinta osaa ei kiinnosta yhtään mikään. Mun arvomaailma ei kohtaa näiden ihmisten kanssa.
Mulla on töissä tylsää. En kestä osaa työkavereistani ja viimeisimmän kiusaamisepisodin jälkeen (kun mua kiusattiin), aloin vetäytymään kaikista syrjemmälle. Mä en vaan jaksa kuunnella niitten haukkumisia, selän takana pahan puhumista, jatkuvaa valittamista jne. Oon mieluummin yksin jossain ja koetan selvitä. Se tietysti aiheuttaa lisää pahaa verta, niinkuin kaikki mitä mä teen..
Jokainen ilta kotona menee ahdistuessa siitä, että aika kuluu ja kohta on taas aamu ja töihinlähdön aika. Jokainen aamu joudun pakottamaan itseni tuonne töihin. Jokainen päivä vaan lasken minuutteja siihen, että työpäivä loppuu ja pääsen kotiin, pois sieltä.
Mietin jo työpsykologillekin menoa tämän takia, mutta en tiedä onko siitä mitään apua.
Miltä tää kaikki teistä kuulostaa? Kenelläkään kokemusta samasta? Mitä mä teen? Ja uutta työtä olen etsinyt viimeisen vuoden, tuloksetta..
