Mua niin ärsyttää, kun kaveri pyytää aina kaikkeen, vaikka tietää että ollaan köyhiä:(

[raivoissaan]

Olen 29 vuotias kahden pienen lapsen äiti ja kaveri samanikäinen lapseton. On kiva olla tekemisissä, mutta hän ei tunnut tajuavan, että ei mulla ole rahaa kaikenmaailman turhuuksiin, kun on kaksi suuta elätettävänä ja olen kotiäitinä, miehen palkka pieni ja mä en voi mennä töihin, kun pienet lapset ja mulla ei varsinaisesti ole koulutusta ja esim. siivoushommia tehdessäni mun palkka oli melkein pienempi kuin kaikki tällä hetkellä saamamme tuet yhteenlaskettuna. Että ei kauheesti järkeä mennä töihinkään takas.

Kaveri on just sellainen miss täydellinen, yliopistosta valmistunut ja hyväpalkkaisessa työssä. Eli ihan vastakohtia ollaan. Ei vaan mene jakeluun että ei mulla ole varaa kahvitella viikottain tai käydä lounailla tai leffassa. Ylinmääräistä kun ei ole, ei kaikki ole niin hiton rikkaita ja tätä se ei tajua. Mä ymmärrän että voi olla vaikeeta tajuta, että mä en mielelläni tuhlaa päiväbudjettiani jossain hienossa kahvilassa juomalla 4 euron latten tai muuta, mulle se on tosi iso raha. Tai en voi lähteä leffaan tai uimaan tuosta noin vaan, tai shoppailemaan. Ne maksaa!

Katoaako ihmisiltä aina suhteellisuuden taju rahan mukana?

 

["vieras"]

No jos on suhtkoht talous kunnossa, niin useimpien ihmisten elämä ei kaadu pariin kahvilakeikkaan viikossa. Sun pitää varmaan kertoa ystävällesi avoimesti, että kahvilassa menee sun sen päivän ruokabudjetti kokoaisuudessaan. Ihmiset elävät omaa elämäänsä, eivätkä osaa aina arvailla ja lukea ajatuksia. Jos ystäväsi olettaa, että pärjäätte ok miehesi tuloilla ja tulonsiirroilla. Avaa suusi ja ehdota vaikka että ystäväsi tulisi teille kahville tai kutsu itsesi hänen luokseen kahville.

 

[Ohis]

No kerro ystävällesi suoraan, että sinun budjettisi vain ei taivu tuollaiseen, ja keksi itse jotain kivaa tekemistä yhdessä joka EI maksa.

 

[egehg]

no ei katoa. Ehkä hän haluaa olla mukava ja ajattelee, että tarvitset vaihtelua kotiäidin rooliin. Tuskin kiusallaan tuota tekee. Ei minullekaan tule ikinä mieleen, että jollakin ei ole varaa uimahalliin, vaikka olen kohta 3 lapsen äiti. Me kyllä mennään kavereiden kanssa ja touhutaan kaikkea yhdessä. Pyydä itse kaveriasi vaikka kirpputorikierrokselle, puistoon tai pyydä kotiisi kahville.

 

[avaa suusi]

No kaikilla ei talous kaadu 4e latteen joten jospa avaat suusi ja sanot että sinulla on 4e päiväbudjetti jolla elää ja jos sinä menet lattelle niin et saa ruokaa perheelle

 

["Zara"]

Älä ota sitä noin! Olisin itse ikionnellinen jos joku kiva ystävä pyytäisi usein mukaansa erilaisiin juttuihin. Hienoahan sen pitäisi olla, että on kavereita..

Mikset sanoisi hänelle suoraan, että haluaisit tosi paljon tehdä niitä asioita mitä hän ehdottaa (shoppailua, kivoissa kahviloissa kahvittelua ym.) mutta sinulla ei tällä hetkellä ole aina mahdollisuutta siihen. Älä tee tästä arvo tai itsetuntokysymystä! Ehdota että teette silloin tällöin näitä asioita ja muulloin jotain, mikä ei maksa mitään - koska haluat viettää kuitenkin aikaa hänen kanssaan.

Lähtekää kävelylenkille tai hölkälle uimahallireissun sijaan, lämmittäkää päälle taloyhtiön sauna jos ei kummallakaan saunaa löydy. Keittäkää hänen luonaan kahvit ja hakekaa konditoriasta kahvipullat! Lähde hänen seurakseen shoppailemaan, makutuomariksi (hauskaa!) eikä sinulla mene yhtään rahaa - voit ostaa itsellesi päivän piristykseksi vaikka jonkun ihanan tuoksuisen mutta edullisen kosteusvoiteet tai hiusjutun shoppailureissuilta. Ei sinne aina tarvitse satoja euroja syytää.

Mielikuvitusta kehiin!

 

[vv]

Mietipä miltä susta tuntuis jos hän ei koskaan pyytäisi mihinkään noista. Nuohan on ihan tavallisia juttuja mitä ystävät tekee. Otsikon perusteella luulin jotain ihan muuta. Sinun pitää sanoa ystävällesi, että lähtisit mielelläsi mutta sinulla ei ole nyt rahaa, joten voitaisiinko vaikka kahvitella teillä kotona. Ihan tavalliselle töissäkäyvälle ihmiselle kahvilakäynti tai uimassa käynti ei ole mikään iso menoerä ja ehkä kaverisi on jo koittanut keksiä halvempia juttuja kanssasi.

 

[Silmukka-]

Mä saatan olla välillä samanlainen.
En ole oikeasti ennen tajunnut että kaikilla aikuisilla ei ole rahaa vaikka kahvilakäyntiin.
Kurja myöntää mutta enemmän aikaa tulee vietettyä niiden tuttujen kanssa jotka voivat lähteä lounaalle tms.

 

[Madicken04]

No, ei satunnaiset kahvilassa tai elokuvissakäynnit vielä edellytä että olisi hiton rikas. Mutta siis kuten tässä on jo vastattu niin mikäli nuo ovat sinun taloudellesi liikaa niin kannattaa sanoa se suoraan. Ei ystäväsi pysty tosissaan ajatuksiasi lukemaan. Ja vastapainoksi voisit todella keksiä sitten teille jotain sellaista tekemistä mikä ei maksa, ainakaan liikaa.

On ilmeisen vaikeaa olla lapseton ystävä pienten lasten äidille. Niin usein täälläkin valitetaan sitä kun ystävät katoavat lasten myötä, enää ei kutsuta tuoretta äitiä mukaan menoihin. ja tässä taas vaölitetaan siitä kun ystävä yhä pyytää mukaansa. Teit niin tai näin niin aina se vaan menee väärin päin.

 

[juanita]

Hei oikeesti, ei se varmaan ilkeyttään sua kahvittelemaan pyydä. Meillä on myös erittäin pienet tulot tällä hetkellä, kaksi alle kouluikäistä lasta, minä opiskelen ja mies vasta yrittäjäksi alkanut eli tulot erittäin pienet ja epäsäännölliset, mutta ikinä ei ole tullut mieleen ajatella noin. Minusta on ihana käydä syömässä ja kahvilla ystävien kanssa (vaikka siihen meneekin jokunen euro.) Minä tosin olen todella tarkka raha-asioissa sillä tavalla, että lasken ostokset niin että rahaa jää joka kuukausi pieneen kivaan perheen kesken ja myös niihin kahvitteluhetkiin ystävien kanssa.

 

[BitchAl]

Mä olen samaa mieltä että sulla ap on vastuu teidän ystävyydestä myöskin. Ei kaikki oikeasti tajua. Ja musta sitäpaitsi on tosi hienoa, että sun kaveri ei välitä siitä että teillä on eri koulutus-ja tulotaso. Ei kaikki yliopistossa opiskelleet hengaa siivojien kanssa. Karua mutta totta.

Kuulostaa siltä että olette hyviä ystäviä. Hyvät ystävät osaavat puhua vaikeistakin asioista. Tsemppiä!

 

["lisa"]

en itsekään osaa aina ajatella, että jollakin ei ole varaa esim. lähteä ravintolaan. Olen ihan perheellinen äiti ja kolmatta lasta odotan. Minusta on ihana pyytää ystäviä mukaan ja teen sen kyllä ihan sydämestä. Ja en ehkä osaa ajatella, että jollakin on niin tiukkaa, että se kahvikupponen on liikaa.

 

[hup]

No en minäkään kyllä tulisi ajatelleeksi, että kahvilakäynti voi olla ongelma jollekin aikuiselle. Sano seuraavan kerran suoraan, että lähtisit milelläsi, mutta kun ei yksinkertaisesti ole rahaa. Ehdota kävelylle lähtöä tmv. Jos kaverisi haluaa kovasti kahville, niin hän voi tarjota. Jos kaverisi haluaa tarjota, niin ota tarjous vastaan, se 5 € ei todellakaan ole monelle iso raha. Ole iloinen, että sinulla on ystävä, joka haluaa tavata sinua, vaikka arkenne eivät monessa kohtaakaan.

Ja varmaan kannattaa alkaa katsella opiskelupaikkaa vähitellen. Et kai halua noin köyhänä lopun elämääsi olla?

 

["vieras"]

mä kyllä ymmärrän siinä mielessä, jos lapset pitää ottaa mukaan joka paikkaan, koska sitten siitä kahvilareissusta tulee tosi kallis. Paitsi jos ottaa muksuille eväät mukaan, mikä taas on mälsää, kun kerran on kahvilaan menossa. Jos yksin menee niin, sitten en ymmärrä ongelmaa! ITselläni, kun ei ole ikinä lapsenvahtia, ei ikinä! Siksi kai ei ystävät juuri ulos pyytelekään.

 

["fiia"]

Olen 29 vuotias kahden pienen lapsen äiti ja kaveri samanikäinen lapseton. On kiva olla tekemisissä, mutta hän ei tunnut tajuavan, että ei mulla ole rahaa kaikenmaailman turhuuksiin, kun on kaksi suuta elätettävänä ja olen kotiäitinä, miehen palkka pieni ja mä en voi mennä töihin, kun pienet lapset ja mulla ei varsinaisesti ole koulutusta ja esim. siivoushommia tehdessäni mun palkka oli melkein pienempi kuin kaikki tällä hetkellä saamamme tuet yhteenlaskettuna. Että ei kauheesti järkeä mennä töihinkään takas.

Kaveri on just sellainen miss täydellinen, yliopistosta valmistunut ja hyväpalkkaisessa työssä. Eli ihan vastakohtia ollaan. Ei vaan mene jakeluun että ei mulla ole varaa kahvitella viikottain tai käydä lounailla tai leffassa. Ylinmääräistä kun ei ole, ei kaikki ole niin hiton rikkaita ja tätä se ei tajua. Mä ymmärrän että voi olla vaikeeta tajuta, että mä en mielelläni tuhlaa päiväbudjettiani jossain hienossa kahvilassa juomalla 4 euron latten tai muuta, mulle se on tosi iso raha. Tai en voi lähteä leffaan tai uimaan tuosta noin vaan, tai shoppailemaan. Ne maksaa!

Katoaako ihmisiltä aina suhteellisuuden taju rahan mukana?

Minusta sulta on kadonnut suhteellisuudentaju. Useimpien perheellistenkään talous ei kaadu kahvikupposeen tai uimahallikeikkaan. Jos sulla ei oo rahaa, pyydä ystäväsi teille. Ystäväsi ei taatusti pyydä sinua kahville ärsyttääkseen, vaan ollakseen ystävä! Sinä sen sijaan ei kuulosta kummoselta ystävältä, vaan katkeralta (Kutsut ystävääsi "miss täydelliseksi", vaikka hän lienee aivan tavallinen työssäkäyvä ihminen) ja tylsistyneeltä. Puhu suoraan sille ystävällesi ja mieti, voisitko tehdä jotain tilanteellesi? Onhan se nyt kurjaa jos ei lapsiakaan voi koskaan uimahalliin viedä tai käydä ystävän kanssa joskus yhdellä kahvikupilla!

Ja sitten jotkut mammat ihmettelee miksei lapsettomat ystävät enää pidä yhteyttä. Kuka sitä jaksais, jos ei koskaan voi mitään tehdä ja siitä vähästäkin saa lokaa niskaan.

 

[mielle]

Jos on tosi ystävä niin varmati ymmärtää.

Mulla kävi tavallaan hieman samoin. Tai itse oikeastaa olin syypää. Kun olin sinkku ja tienasin todella hyvin niin tapana oli ostella kummipojulle kaikkea kallista. Siis kysyinkin aina hänen äidiltään mikä olis mieleistä, hinnasta viis (tiesin että kaveri tiukoilla 3 lapsen kanssa ja tilanne vähän sama muutekin kuin ap, tosin koulutettu). No sitten löysin mieheni, jonka vanhemmilla on maatila, maita ja metsää. Kun sitten aikanamme menimme naimisiin teimme myös sukupolven vaihdoksen tuolle tilalle. Ja siihen hupenivat aivan kaikki rahat, säästöt ym kiinteä omaisuus (miun kaksio mm.). Päätös oli kuitenkin sinällään selvä, itsekin nautin tästä elämästä maalla.

Taloudelliset "ongelmat" tulivat vastaan vasta kun muksut syntyi. Enää ei ollut suuremmin ylimääräistä josta irrottaa. Kaverini "odotti" kuitenkin näitä kalliita lahjoja lapselleen, siis mun kummilapselle. Aina ehotteli... Mun oli sitten pakko kerran vaan sanoa että haluaisin kyllä ostaa, mutta kun ei ole oikein varaa. Kerroin hänelle että meillä rahat on kiinni näissä maissa ja metsissä, ja että elämme välillä vallan kädestä suuhun. Joskus tulee hieman isompia eriä raha, mutta tilan laitteistoa on pakko pitää yllä koska ne on oleellinen osa tätä kompleksia; traktori on pakko korjata asap, muuten menee kaikki plörinäks jne.

Hän pahoiteli, ettei ollut oikein osannut ajatelle asiaa. Kun meillä on kuitenkin suht iso talo ja maita...Niinhän se on, mutta kun niiden ylläpito maksaa. Lopuksi vaan nauroimme ja mä lupasin leikilläni vastaisuudessa kertoa minkä budjetin lahjaan mulla on varaa.

 

["vieras"]

Minä kyllä ymmärrän ap:n ajatukset vaikken mikään köyhä olekaan. Musta on vaan älyttömän turhaa pistää rahaa eurokaupalla kahviin tai syömiseen. Toki joskus (hyvin harvoin) käyn ystävän kanssa ulkona ja miehen kanssa silloin tällöin. Mutta kyllä mäkin tunnen ihmisiä, jotka käy jatkuvasti kuppiloissa vaikkei tuloja juuri olekaan. Säästävät kai sitten jostain muusta.

 

["melinda"]

Niin kannattaa sitä omaa taloudellistakin tilaa lähteä kohtamaan, vaikka sitten ensin opiskelemalla jne. Toi malli ei ole kovin kauaskantoinen - tuet pienenee kun lapset kasvaa eikä ne kulut kuitenkaan kai pienen. Eli sen sijaan että olet katkera pärjäävälle ystävällesi ota lusikka kauniiseen käteen ja tee omaan elämääsi muutos. Ei tapahdu yhdessä yössä, mutta sinnikyydellä kyllä.

 

[Anatolia]

Jos kaverit ei pyytäisi kotiäitiä mukaan, niin kotiäiti itkisi ettei kaverit koskaan pyydä häntä minnekään...

Kyllä kotiäidiltäkin varmaan liikenee joskus 5 euroa siihen, että käy kahvilassa tapaamassa ystäviään kahvikupposen ääressä. Tai pari egeä uimahallireissuun.

Niin karua kuin se onkin, niin jotkut äidit karkoittavat ystävät elämästään. Kun ei koskaan (MUKA) pääse mihinkään kun ei (MUKA) ole rahaa, aikaa tai mahdollisuutta, niin ei kaverit loputtomiin jaksa odotella ja turhaan kysellä kotiäitiäkin mukaan menoihin.

 

[minnapa]

Jos kaverit ei pyytäisi kotiäitiä mukaan, niin kotiäiti itkisi ettei kaverit koskaan pyydä häntä minnekään...

Kyllä kotiäidiltäkin varmaan liikenee joskus 5 euroa siihen, että käy kahvilassa tapaamassa ystäviään kahvikupposen ääressä. Tai pari egeä uimahallireissuun.

Niin karua kuin se onkin, niin jotkut äidit karkoittavat ystävät elämästään. Kun ei koskaan (MUKA) pääse mihinkään kun ei (MUKA) ole rahaa, aikaa tai mahdollisuutta, niin ei kaverit loputtomiin jaksa odotella ja turhaan kysellä kotiäitiäkin mukaan menoihin.

Ja mä joskus ihmettelen miks yleensä ajaa itsensä tähän tilanteeseen. Okei, lapset maksaa ja kotona ollessa tulot on pienet. Se on faktaa. Lapset on ihania, mutta onko nekään sen arvoisia että kaikki muu elämässä jää? Mä en usko. Äitikin on vaan ihminen ja kaipaa omaa. Semmonen totaali heittäytyminen maailmaan jossa äidillä ei ole enää mitään muuta kuin lapset, vallankin jo se on vielä heikon talouden vuoksi aino mahdollisuus, on tosi surullista. Siinä äkkiä katkeroituu ja vaikka kukaan ei tahdo tunnustaa niin osa katkeruudesta saataa kohdistua myös niihin lapsiin.

 

[mikä sit on]

[QUOTE="vieras";23268939]Minä kyllä ymmärrän ap:n ajatukset vaikken mikään köyhä olekaan. Musta on vaan älyttömän turhaa pistää rahaa eurokaupalla kahviin tai syömiseen. Toki joskus (hyvin harvoin) käyn ystävän kanssa ulkona ja miehen kanssa silloin tällöin. Mutta kyllä mäkin tunnen ihmisiä, jotka käy jatkuvasti kuppiloissa vaikkei tuloja juuri olekaan. Säästävät kai sitten jostain muusta.[/QUOTE]

Nii-i. Mikä kenellekin on turhaa sitten. MInusta esim. on turhaa tehdä niin monta lasta ettei pysty niitä kunnolla elättämään, tai olla menemättä töihin. Sen sijaan laitan eurokaupalla rahaa kahviloihin ja lounaisiin ystävien kanssa, koska nautin siitä. Mikäs sen ihanampaa kuin istua kesäpäivänä jossain kivalla terassilla vaikka lounaalla kaverin kanssa.

Minusta on turhaa elää kädestä suuhun ja elää jatkuvastiu köyhyydessä ja tehtailla jälkikasvua, kun voisi ensin opiskella itselleen jonkun järkevän tutkinnon, työllistyä ja elää hieman vapaammin ja nauttia elämästä.

Mulla on myös kavereita, jotka ovat hyvinkin tarkan markan vartijoita. HJienoa, että osaavat pitää talouden kontrollissa. Mutta kyllä joskus on todella ärsyttäävää jos vaikka kaveriporukalla ollaan jossain ja joku ehdottaa, että käytäiskö vaikka vaikka kahvilla ja pullalla/tuopilla, niin tämä yksi sitten vääntää naaman norsun vitulle tai heittäytyy hankalaksi, kun se ei sovi hänelle. Ja kyse ei ole siitä, etteikö sitä rahaa sen verran liikenisi, vaikka ei kroisos olekaan.

Ja se nyt on vaan kiva käydä erilaisissa paikoissa ja moni kiva asia maksaa. En mäkään aina jaksa istua jonkun kämpillä nyhjäämässä ja juomassa kotikahvia, on kiva käydä ihmisten ilmoilla.

 

["vieras"]

Sua sentään pyydetään mukaan johonki! Ois ihanaa jos joku soittais ja sanois että mennäänkö uimaan illalla

Meilläkin on hirmu tiukka budjetti ainakin sen aikaa kun olen kotona lasten kanssa ja pyytäisin kaverin meille tai sanoisin että juodaan kahvit sun luona.

 

[Phoebsi]

Ihme vastakkain asettelua ap:lla. "Kaveri on just sellainen miss täydellinen" ja itse on vain köyhä. Hyvän ajatusmallin perii myös lapset tästä aikanaan.

Peiliin katsomisen paikka? Sillä ei ole sen lapsettoman ihmisen asia yrittää kaikkea perhe-elämään liittyvää ymmärtää.

 

["sookie"]

Itselleni neljä euroa ei ole niin iso raha, vaikka pienituloinen olenkin. Joten en varmaan tajuaisi ystävän köyhyyttä, jos hän ei siitä selvästi minulle sanoisi.

 

[Keittiönoita]

Suurin osa ihmisistä ei taida tajuta sitä, että joillain kupillinen kahvia kerran viikossa kaataa koko budjetin. Kuten muutkin ovat jo kommentoineet, sun pitää tälle ystävällesi sanoa, että teillä kaataa. Ja koittaa keksiä jotain sellaista yhteistä tekemistä, mikä ei maksa mitään.