Muita, joiden syömistä rajoitettiin teininä? Miksi ja miten vaikutti teihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Kohta melkein 15 vuotta kotoa muutostani. Muistan kuitenkin yhä, miten kotona (yläasteen ja samalla pahimman murrosiän alkaessa) syömistäni rajoiteltiin kotona.

Oli aina ne tietyt klassiset lauseet: "Jätä muillekin, älä ota lisää/älä ota leipää enää/jätä muillekin."

Kyseessä siis tilanteet, kun syötiin ihan normaalia kotiruokaa, perheessä ei liikaa rahaa ollut ja pikkusisaruksia kyllä paljon.

Mutta mutta, olen nyt vasta alkanut pohtia miten tuo vaikutti minuun/vanhempien ajatusmaailmaa.

Mainittakoon taustaksi, että syömistäni rajoiteltiin MYÖS silloin, kun useampikin (pari) kaveriani sairastui anoreksiaan, toinen oli pitkään sairaalassa ja vanhemmat tiesivät hyvin sen...

Tätä taustaa vasten on vaikea ymmärtää, miksi rahat riittivät tupakkaan, mutta ruokaa oli vaikea tehdä enemmän?

Välillä menin esim mummolaan tms ihan vain koska siellä sai aina jotain ruokaa/herkkuja.

Sitten tulikin kesätyöt, omaa rahaa ja syöminen lähti käsistä = ahmin sairaita määriä, painon kanssa alkoi tulla kipuilua nuorena.

Oikeastaan on ihme, ettei minulle käynyt sen pehemmin (vrt ne kaverit, joille puhkesi anoreksia) kuin yletön ahmiminen sitten kun rahaa sai.

En tiedä, koitan kai tässä ymmärtää vanhempiani ja kysellä oliko jollakin muulla samanlaista?

Nykyään olen jo päälle 30 mutta yhä muistan nuo ahneeksi haukkumiset ja miten pitää jättää muillekin ruokaa.

Lihava en ollut, söin vain enemmän teininä kuin pienemmät.

Vanhemmilta ei voi kysyä, meidän kaikkien lapsuus ja nuoruus kun oli onnelaa ja kaikki muu on valehtelua.
 
Ei niinkään lihomisen takia rajoitettu, mutta toinen aikuisista saattoi jättää meidät lapset ilman ruokaa kun lähti ns. metsästämään itselleen uutta kumppania tai viettämään naapurissa asuvien ystävien kanssa baareihin laatuaikaa.
Sillon saatettiin olla ilman ruokaa ja naapureiden rukoka apujen armoilla + vanhemmat sisarukset kouluruoalla pitkiäkin aikoja...muistini mukaan pisin aika oli n. vko.

Kun kasvoin teini ikään, saattoi äitee lähteä reissuilleen mieskavereineen. Kerran olivat kiertelemässä Lappia n. 3 vkoa. Mulla jäi kotiin puolikaspaketti minttujäätelöä, maitopurkki ja pakasteeseen pussillinen pikkuporkkanoita ja pieni rasia jauhelihakastiketta. Rahaa 0 markkaa.
Toki äiti motkotti meille tyttärilleen (ei pojille) painosta ''ette saa miestä, jos lihotte'' ja uskoisin sen olleen suuri syy sille, että meillä kaikilla siskoilla on ollut eriasteista sh:tä elämän aikana, se ja hänen oma syömishäiriönsä ja kehokuvan täydellinen vääristyneisyys.

Suurin syy siihen, miksi saatan edelleen hamstrata jääkaappiin ylimääräistä ruokaa on kuitenkin se ikävä alitajunnallinen muisto siitä ettei siellä ollut valon lisäksi joskus mitään muuta.

Varsinkin ennen mulla meni viikossa kevyesti roskiin ruokia, jotka paheni kaappiin, mutta siihen tuli onneksi parannusta kun aloin laskemaan paljonko hukkaa tulee. Nykyään summa on jo alta parinkympin luokkaa reilusti, eli parempaan suuntaan olen mennyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Meillä ei rajoitettu, mutta ruokaa ei myöskään kukaan tehnyt koska vanhemmat olivat iltaan asti töissä. Söin viiliä, ruisleipää, hedelmiä. Olin laiha teini, opiskelija, nuori äiti. Vasta sitten kun aloin laittaa omille lapsilleni kunnon ruokaa, eikä enää mitään vauvanmössöjä, aloin syömään kunnolla 2 kertaa päivässä ja lihoin nopeaan tahtiin 15kg, myös makeat välipalat tulivat kuvioihin mutta ei mitenkään ylenmäärin. Äitini on huomautellut asiasta tämän 10 vuotta, kuin olisi pettynyt siihen miltä hänen lapsensa nyt näyttää. Lapseni ovat myös hieman pyöreyteen taipuvaisia.

Onkohan 60-70-80- luvuilla ihannoitu laihuutta ja "missin mittoja" niin kovasti että moni meistä jäkeläisistäkin kärsii kehonkuvastaan sen takia?
 

Yhteistyössä