Muita, joilla mies kilpaurheilee? tai on muutoin paljon pois kotoa?

["vieras"]

Mä oon niin väsyny näihin tehotreenijaksoihin :/
Monta kertaa vuodessa nää tulee ja tänäänkin taas kun mies lähti ni sano että mun pitäis olla tottunu, että nää tulee, et hän on paljon pois kotoa :/
On vaan nyt erityisen raskasta kun oon raskaana ja kaks pientä lasta kotona..

 

[Pesky Pixie]

No kuinka kauan hän on kilpaurheillut?

 

["vieras"]

On vuosia. Ei tää oo näin pahalta tuntunu ennen ja on pystyny raskausajat olemaan apuna kotona, ainakin osittain. Nyt vaan tuntuu niin pahalta kun on kaks lasta ennestään, joita mun pitää hoitaa ja alkuraskauden väsymys päälle. Tuntuu etten ollenkaan jaksa taas montaa viikkoa.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="vieras";26463911]On vuosia. Ei tää oo näin pahalta tuntunu ennen ja on pystyny raskausajat olemaan apuna kotona, ainakin osittain. Nyt vaan tuntuu niin pahalta kun on kaks lasta ennestään, joita mun pitää hoitaa ja alkuraskauden väsymys päälle. Tuntuu etten ollenkaan jaksa taas montaa viikkoa.[/QUOTE]

Ikävältä kuulostaa, mutta olen sun miehen kanssa samaa mieltä; sun pitäis olla jo tottunut. Hienoa olis, että mies muuttuisi raskauksien myötä, mutta toisaalta on epäreilua odottaa sellaista häneltä jollei olla etukäteen sovittu, että kilpaurheilu loppuu tiettyyn lapsimäärään. Jos hän on kilpaurheillut ja ollut paljon poissa kotoa jo ennen tätä raskautta, niin tiesit kyllä mihin pääsi pistit.

 

[Lintuleski]

Noo, mies aikoo perjantaina lähteä taas. Palanee sitten sunnuntaina. On lintubongari. Jo nyt ei meinaa pysyä housuissaa, että pääsisi bongailee jotain mandariinisorsaa...

 

["XxxX"]

Meillä ei onneksi enää. Mutta sitä elämää tuli elettyä. Kun meillä oli vain yksi muksu niin mä reissasin mukana kisamatkoilla ja harjoitusleireillä. Kun toinen syntyi alkoi homma mennä jo hankalaksi ja mies lopetti huipulta muutama vuosi sitten. Välillä kaipaan sitä elämää niitä piirejä ja henkeä mut toisaalta ole niin onnellinen tästä normaalielämästä. Tsemppiä ja voimia arkeen. Onhan sulla läheisiä auttamassa arjessa?

 

["vieras"]

En sitä etukäteen ollu niin ajatellu.
No niin..
Tuntuu vaan jotenkin niin kylmän lohduttomalta että mun pitäs olla tottunut. En mä oo ennen ollu kahden pienen ja alkuraskauden kanssa..
Suunnitteletteko te kaikki etukäteen?

 

[no meillä]

joo. Meillä su-illasta pe-iltaan on enimmäkseen poissa, parina yönä viikolla käy nukkumassa kotona muutaman tunnin ja lähtee taas jatkamaan töitänsä. Ja odotan myös kolmatta lasta ja käyn tässä töissä samalla. Väsyttää kyllä välillä ihan rutosti ja hormonit tekee sen et pillitän melki joka päivä itsekseni jotakin, mutta talvella sit helpottaa. Meillä kyse on ihan työstä ei niinkään harrastuksesta, joten ehkä se on helpompi kestää.

 

["mamma"]

Ei kilpaurheile, mut harrastaa urheilua vähän liikaa (mun mielestä). Jokainen ymmärtää, jos talvessa tulee yli 2000km hiihtoa, että sinne on mentävä lähes jokailta, lisäksi on kerta viikkoon jääkiekkoa. Kesällä sit kesälajit: pyöräily, juoksu, rullaluistelu.
Meillä kanssa useampi lapsi. Välillä tympii tosissaan pyörittää yksin arkea.

 

[Saraldo]

[QUOTE="vieras";26463972]En sitä etukäteen ollu niin ajatellu.
No niin..
Tuntuu vaan jotenkin niin kylmän lohduttomalta että mun pitäs olla tottunut. En mä oo ennen ollu kahden pienen ja alkuraskauden kanssa..
Suunnitteletteko te kaikki etukäteen?[/QUOTE]

Kyllä mä ainakin suunnittelen sen verran pitkälle mitä voi. Huippu-urheilijat on yleensä urheilleet lapsesta tai teinistä asti, joten jos mä sellaiseen mieheen tutustuisin, niin mun pitäisi tietää mihin olen ryhtymässä. Ja jos mä arvelisin, että mun olisi siihen vaikea sopeutua, sillä suhteella ei varmaan tulevaisuutta olisi. Mutta jos mun mieheni nyt päättäisi aloittaa harrastuksen tai työn, mikä vaatisi paljon poissaoloa, siitä keskusteltaisiin pitkään. Ja jos mä olisin sitä mieltä, että se ei kerta kaikkiaan meidän perheen systeemiin sopisi, niin sitten mies saisi luopua ajatuksesta. Ja sama koskee toisinpäin eli jos mä aloittaisin harrastuksen tai työn, joka vie paljon aikaa perheeltä, eikä se sopisi miehelle, niin sitten se ei toteutuisi.

Mutta siis ap on tiennyt, mihin ryhtyy ja munkin mielestä pitäisi olla jo tottunut.

 

["heh"]

Viikko putkeen töitä taisi olla viikko liikaa, sillä luin "Muita, joiden mies kilpirauhailee?"

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="vieras";26463972]En sitä etukäteen ollu niin ajatellu.
No niin..
Tuntuu vaan jotenkin niin kylmän lohduttomalta että mun pitäs olla tottunut. En mä oo ennen ollu kahden pienen ja alkuraskauden kanssa..
Suunnitteletteko te kaikki etukäteen?[/QUOTE]

No kyllä mä ainakin niin ajattelen, että jos puoliso aloittaessaan suhteen mun kanssa jo valmiiksi urheilee, työskentelee tai matkustelee paljon (esim.) niin luultavasti hän jatkaa sellaista elämää jatkossakin, samoin kuin itse toimin. En mä harrastuksistani, työstäni tms voisi tuosta vaan luopua miehen vuoksi, ellei sellaisesta erikseen sovita ja sitä nähdä suhteen jatkumisen edellytyksenä.

 

["vieras"]

[QUOTE="mamma";26464133]Ei kilpaurheile, mut harrastaa urheilua vähän liikaa (mun mielestä). Jokainen ymmärtää, jos talvessa tulee yli 2000km hiihtoa, että sinne on mentävä lähes jokailta, lisäksi on kerta viikkoon jääkiekkoa. Kesällä sit kesälajit: pyöräily, juoksu, rullaluistelu.
Meillä kanssa useampi lapsi. Välillä tympii tosissaan pyörittää yksin arkea.[/QUOTE]

Eikö sulla itselläsi ole sitten oikeuksia harrastaa?! Meillä mies harrastaa paljon liikuntaa, mutta niin harrastan minäkin. Meillä 3 pientä lasta, mutta en todella suostuisi yksin heistä ja kodinhoidosta ottamaan vastuuta toisen liitäessä harrastuksesta toiseen. Meillä on ihan selkeästi sovittu, kumpi menee minäkin iltana. Ja viikonloppuisin vaihdetaan lennossa "lapsenvahtivuoroa" kun käydään vuorotellen omissa harrastuksissamme.