Muita jotka eron jälkeen jää yhteen asumaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä

Vieras
Me siis erosimme eilen mieheni kanssa sulassa sovussa, pitkään sitä jo molemmat olimme harkinneet, päätimme kuitenkin jäädä yhdessä vielä asumaan, miten se käytännössä toimii?

Täälä oli joku joka oli 3 vuotta asunut yhdessä poikaystävänsä kanssa sen jälkeen kun oli eronnut, haluaisin kuulla miten se käytännössä onnistui?
 
Me asutaan yhdessä viidettä vuotta eron jälkeen ja on kaikilla kivaa, kun molemmat tuovat yhdenyön kavereita ja joudutaan pienessä kämpässä jakamaa vuorotunteja makkariin. Mulla on vieö se ongelma, kun tuon usein parikin hyvännnäköistä urosta mukanani ja silloin ei tahdo vuorotunnit riittää.
 
harkitsetteko siis pidempää yhdessäeloa? Väliaikaisena voisi ymmärtää jos ei heti löydy sopivaa asuinsijaa toiselle. Mutta miksi eroatte jos tulette noin hyvin toimeen? Entä jos toinen löytää uuden kumppanin? "Mennäänkö meille, exäni voi keittää meille kahvia ja peitellä illalla.."
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Me asutaan yhdessä viidettä vuotta eron jälkeen ja on kaikilla kivaa, kun molemmat tuovat yhdenyön kavereita ja joudutaan pienessä kämpässä jakamaa vuorotunteja makkariin. Mulla on vieö se ongelma, kun tuon usein parikin hyvännnäköistä urosta mukanani ja silloin ei tahdo vuorotunnit riittää.

Niin varmaan. :whistle:
 
No meillä eron syynä on se että puolisollani on heikkoitsetunto ja hän kohtelee minua huonosti ja loukkaa vaikka ei haluisi. Parisuhdeterapiat ja kaikki on käyty ja kaikkemme yritetty, mutta tämä ratkaisi tuntuu hyvältä. ei nyt loppuelämäksi olla yhteen jäämässä asumaan, kuukaisiksi ilmeisesti kuitenkin..eikö täälä ole ketään muita joilla tälläinen järjestely olisi sitten oikeasti toiminut?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
No meillä eron syynä on se että puolisollani on heikkoitsetunto ja hän kohtelee minua huonosti ja loukkaa vaikka ei haluisi. Parisuhdeterapiat ja kaikki on käyty ja kaikkemme yritetty, mutta tämä ratkaisi tuntuu hyvältä. ei nyt loppuelämäksi olla yhteen jäämässä asumaan, kuukaisiksi ilmeisesti kuitenkin..eikö täälä ole ketään muita joilla tälläinen järjestely olisi sitten oikeasti toiminut?

Kuten sanottu; varmaan toimiiki kunnes ne uudet kumppanit rupeaa tulemaan kuvioihin
 
Eli jäät kuuntelemaan loukkauksia ja katsomaan huonosti kohtelemista vielä kaikesta huolimatta? Monesti eron vaikein osa on ihmisille juuri tuo käytännön asioiden järjesteleminen, muutot ja tavaroiden jaot. Vaikuttaa siltä, että pelkäät käytännön tekojen tekemistä eronne eteen. Pahimmassa tapauksessa tuo ei edes johda eroon, vaan jäättekin pysyvästi asumaan keskenänne olosuhteiden pakosta - sehän varmaan miehelle sopisi, kun ei edes tarvitse oppia kohtelemaan sinua oikein.

Onko joku erityinen syy tuohon järjestelyyn? Jossei, niin ota itseäsi niskasta kiinni, etsi oma kämppä ja vie ero loppuun asti.
 
no meillä on viisi lasta ja asutaan molemmat samassa talossa. Kesällä varsinkin on helpompaa, kun silloin on käytössä toinenkin talo, mutta arki sujuu meillä hyvin :)
 
No eihän se mies voi mua enään huonosti kohdella kun hänen menonsa ei minulle enään kuulu ja minun menoni ei hänelle kuulu, arki meillä on aina sujunut hyvin. Ja en vain usko itse pärjääväni taaperomme kanssa yksin, tai ainakaan pystyä kasvattamaan häntä niin kuin haluan, sillä hermo tulisi olemaan tiukassa kun saisi yksin tehdä kaiken. Lisäksi haluamme pysyä hyvinä ystävinä ja lopettaa vain parisuhteemme, mutta en ajattele eroavani miehestä niin että hän poistuisi elämästäni sillä välitän hänestä kaikesta huolimatta ja meillä on tosiaan pieni lapsikin joka on kiintynyt molempiin vanhempiin ja tottunut näkemään isäänsäkin joka päivä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin meillä:
no meillä on viisi lasta ja asutaan molemmat samassa talossa. Kesällä varsinkin on helpompaa, kun silloin on käytössä toinenkin talo, mutta arki sujuu meillä hyvin :)

Kauan te olette olleet eronneet? Kauan seurustelitte?
 
Tää kuuluu taas sarjaa: Mä haluan kaiken!
Halusin miehen, sain sen, halusin lapsen sain sen, kunpaankaan en ole tyytyväinen ja kun laitan miehen ja lapsen asumaan yhdessä, voin lennellä vapaana kuin taivaan lintu missä lystää. Ällöä!
 
kannattasko sun jättää taapero ex.älle ja hommata oma kämppä?meinaa ei se yh-äitinä olo kevyttä ole ja pian miehesi löytää uuden ja joudut lapsen kanssa muuttamaan eikä hän ole enää avustamassa taaperon hoidossa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tää kuuluu taas sarjaa: Mä haluan kaiken!
Halusin miehen, sain sen, halusin lapsen sain sen, kunpaankaan en ole tyytyväinen ja kun laitan miehen ja lapsen asumaan yhdessä, voin lennellä vapaana kuin taivaan lintu missä lystää. Ällöä!

Ai kauhee, ei asia nyt näin ole! Ymmärrän että ei voi saada koko kuvaa tilanteesta tälläsen palstan perusteella..miehellä alkoholiongelma,pettänyt minua, tekee mulle paskamaisia temppuja jotta jättäisin hänet (itse kertonut), en ole jättänyt, nyt mies haluaa eroa ja en minäkään sellasita jaksa mitä meillä oli..siis hänen lupauksensa jotka hän aina petti, lähti yhdelle kaljalle ja aamulla sai soitella missä mies on..jatkoilla ollut naisien kanssa, vaikka kaverikin on jo lähtenyt kotio..
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
kannattasko sun jättää taapero ex.älle ja hommata oma kämppä?meinaa ei se yh-äitinä olo kevyttä ole ja pian miehesi löytää uuden ja joudut lapsen kanssa muuttamaan eikä hän ole enää avustamassa taaperon hoidossa.

En ikinä voisi elää ilman lastani, en ikinä!
 
Me asuttiin eron jälkeen 4-5 kuukautta vielä yhdessä yhteisestä päätöksestä ja taloudellisita syistä. Kiteytettynä: se oli helvettiä.

Nyt muutaman vuoden jälkeen ollaan kuitenkin hyvät ystävät, mutta jälkeenpäin ajatellen olisin keksinyt jonkun muun ratkaisun niille kuukausille.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Me asuttiin eron jälkeen 4-5 kuukautta vielä yhdessä yhteisestä päätöksestä ja taloudellisita syistä. Kiteytettynä: se oli helvettiä.

Nyt muutaman vuoden jälkeen ollaan kuitenkin hyvät ystävät, mutta jälkeenpäin ajatellen olisin keksinyt jonkun muun ratkaisun niille kuukausille.

Mikä siitä teki helvettiä? Uudet kumppanit vai mikä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Monet eroaa just sen takia että se arki on hankalaa ja toisen kanssa vaikea elää.

Mä en ymmärrä yhtään tuollaista ratkaisua :o

Jos toiseen ei voi luottaa niin on se elämä todella vaikeaa..jos toinen haluaisi lopettaa mun loukkaamisen mutta ei pysty siihen vaikka ollaan yhdessä yritetty, niin mitä muuta vaihtoehtoa on? En mä kestä tällasta ja ei hänkään kestä..
 
Ja kyllähän moni kypsyttelee eroa mielessään pidemmän aikaa ja sit lähtee menemään tai jättää kumppaninsa, niin sillä joka sitä on kypsetellyt on paljon helpompaa lähteä. Nyt vaan molemmat tiedämme tilanteet ja kypsyttelemme ideaa niin että molempien on sitten helpompi aloittaa uudet elämät. Uskoisin että tällä tapaa voimme myös olla ystäviä ja unohtaa katkeruuden mitä toista kohtaan on, mikä on ystävyyden edellytys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Pystyykö teistä molemmat yhtäkkiä ajattelemaan toista vaan kämppiksenä? että sen toisen piirteet lakkaakin yhtäkkiä ärsyttämästä ku ei enää seurustella.

No meillä ei oo mitään ärsyttäviä piirteitä toisissamme. Vaan ukon iltamenot ja lupaukset niiden suhteen ja kontrolli sen alkoholin kanssa ja baarikäyttäytyminen, tässä on ongelmana ollut. Pitää vaan hyväksyä että toinen menee ja tekee mitä haluaa, mutta kyllä se vaikeeta varmaan vieläkin tulee oleen jos yhdessä asutaan niin kai sitä alitajusessti jotenkin kuitenkin toista kotio odottaa..no katotaan miten tää nyt lähtee meneen ja muutetaan sit jos ei tunnu oikeelle.
 
sä et jaksa taaperon kanssa yksin?
Helpompaa se sitten olis jos lapsi jäis isänsä kanssa asumaan ja sä muutat pois.
Jos et kerta jaksa 24/7 olla lapsen kanssa niin lapsi vois tulla sun luokse vaikka viikonloput tai jokatoinen viikonloppu. Siinä olis ratkaisu sille kun pelkäät ettet jaksa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Siis:
sä et jaksa taaperon kanssa yksin?
Helpompaa se sitten olis jos lapsi jäis isänsä kanssa asumaan ja sä muutat pois.
Jos et kerta jaksa 24/7 olla lapsen kanssa niin lapsi vois tulla sun luokse vaikka viikonloput tai jokatoinen viikonloppu. Siinä olis ratkaisu sille kun pelkäät ettet jaksa.

No mutta en pystyis oleen siitä erossakaan niin paljon ja mies on töissä ja mä vapaalla..kai siihenkin sitten tottuis, mutta mä en halua hermostua sille tai menettää malttiani, kyllä sitä yksin on varmasti pinna kireellä.
 

Yhteistyössä