Muita jotka ovat olleet ihan hulluna raskaushuuruissaan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha mieli miehen puolesta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paha mieli miehen puolesta

Vieras
Mulla nyt menossa rv 27 ja oon ollut monta viikkoa niin kuin joku sekopää hullu natsimutsivaimo.
Mielialat on heitelleet ihan mielettömästi, oon hermoillut lapsille mutta mies on saanut kestää kaikista eniten.
Se on niin hyvä ja kärsivällinen mies ja mä oon suuttunut sille ties mistä ja etsinyt siitä ja naulinnut sen pienistäkin vioista.

Ihan järkyttävää.

Tässä on ollut monen monta riitaa mm. siksi että mun itsetunto on laskenut nollaan tän raskauden aikana ja oon ollut niin väsynytkin että oon epäillyt miten jaksan vauvan kanssa jne.

Eilen mä oikein havahduin siihen mioten kamala oon ollut. Viikonloppuna meni ihan yli ja pienestä asiasta hermostuin ja halusin eroa ja haukuin miehen kusipääksi ja huusin hulluna. Oon syyttänyt sitä siitä että ei halua mua, vaikka mikään ei siihen järjellä aateltuna viittaa edes.


Oon pyytänyt anteeksi jne mutta mulla on ihan järjettömän paha mieli ja mietin vaan oonko tehnyt jotain pysyvää vahinkoa.

En oo koskaan ollut tällanen aikaisemmin.

Onko kukaan muu muuttunut ihan joksiskin muuksi raskausaikana?
 
Oli mullakki hetkeni :D
Onneks mies ymmärs etten ollu ihan oma itseni, mulla pienikin univaje tuhos mielen aina kolmeks päiväksi ja sain aluksi raivokohtauksen jostain ihan mitättömästä asiasta ja siitä järkyttyneenä itkin monta päivää enkä saanut unta kun vaan itkin. Kunnolla unta kaaliin niin tokenin taas, kunnes tuli seuraava kerta.
Ei ollut mukavaa, taisin olla aika masentunut raskausaikana.
 
No just tollasta mullakin on ollut, oon itkenyt yöt ja aamulla ihan sekaisin. Muutenkin itken ihan tyhmistä asioista kun yleensä en kovin itkeskele.

Tää raskaus in ollut kyllä sellainen tunneseikkailu että toivottavasti tälle joskus vielä voi nauraa.

Mies parka.
 
Mä taas oon ollut koko raskausajan ihan mielettömän rakastunut mieheeni. Voisin koko ajan vaan hinkuttaa kyljessä ja kattella miestäni ihailevasti ja kertoa sille kuinka upea se on ja seksielämäkin on huomattavasti aktivoitunut. Ennen raskautta oli vähäh sellainen tasaisen tylsä vaihe menossa.. Toivottavasti nää mun kaikki tunteet ei siirry pelkästään vauvaan kun se syntyy, meillä on miehen kanssa mennyt nyt paremmin kuin ikinä.
Ehkä yks tai kaks raivokohtausta oon saanut koko raskausaikana, eikä nekään mitään rajuja.
 
No mulla on tuollaista sitten se toinen puoli kun en oo kiukkuinen. Niitä aikoja ei oo paljoa ollut mutta eilisillalla alkoi se mieletön rakastuminen taas. :D
Kehuin kans niin ällönä enkä saanut silmiäni irti että oli pakko jo ite rajoittaa kun tuli vähän tyhmä olo kaiken raivoamisen jälkeen.

Ois kiva tietäåä mitä miesten päässä oikeasti liikkuu kun nainen on ensin kuin raivohullu härkä ja sitten maailman rakastunein ja kehuu miehensä maasta taivaisiin.
 
Mulla ei raivokohtauksia, mutta huomaan jatkuvasti nalkuttavani, syyllistän väärin tehdyistä asioista ja purskahtelen itkuun. Eikä mieli ole edes masentunut. Raskausvaivat vaan väsyttää ja yöt menee pyöriessä sängyssä. Muisti pätkii, laittelen tavaroita vääriin paikkoihin, en muista mitä olen puhunut jne. Paras on kun mies kysyy jossain neuvoa ja käsken tehdä tietyllä tavalla. Heti perään voin antaakin erilaisen ohjeen. Jälkikäteen alan sitten jäkättää kun on noudattanut tuoreinta ohjetta eikä ensimmäistä versiota. Jos vauva on huono uninen niin ehkä rationaalinen, mukava vaimo palaa joskus vuoden sisään... Onneksi tässä ehti jo välissä esikoisen jäjiltä normalisoitua niin onpahan tuoreet muistot hyvästä parisuhteesta mihin nojata.
 
Joo mäkään en elättele toiveita että kovin pian normalisoituisi tämä fiilis ja pää.
menee vartmaan vuosi syntymän jälkeen että hormonit tasapainottuu, mielialat tasaantuu, unohtelu ja sekavuus loppuu jne..
 
Musta on ihan kohtuutonta ja tyhmää, että tuollainen kamala riehuminen laitetaan raskauden piikkiin.

Musta on ihan kohtuutonta ja tyhmää arvostella asiasta, josta ei itsellä ole kokemusta. Ja ei sulla ei ole kokemusta, vaikka olisit ollut raskaana. Itse en raskausaikana kiukutellut tai raivonnut vaan olin rauhallinen ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Sen verran kuitenkin hormooneista tiedän, että vaikuttavat kovin eri tavalla eri ihmisillä ja niitä on vaikea hillitä. Itselläni baby blues teki sitten taasen olon aika kurjaksi...
 

Yhteistyössä