Onko täällä muita jotka tuntee olevansa umpikujassa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 25638
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Samanlaisessa umpikujassa ollaan. Itse olen heittänyt elämäni noin 30 ensimmäistä vuotta täysin hukkaan.

Nyt reiluna kolemkymppisenä saan merkonomi-tutkinnon suoritettua, mutta tiedostan toki, että sillä voi semmoisenaan heittää vaikka vesilintua. Toivon vain, että saisin siitä motivaatiota astua seuraavan askeleen eteenpäin.

Aikaisemmin on kokeiltu yliopistot ja ammattikorkea, mutta kesken jäivät kaikki. Nyt ei ole tutkintoa, ei työkokemusta, vain liian vanha, yhteiskunnan pohjasakka. Vaikeaa on ja monesti on käynyt mielessä luovuttaa. Päivä kerrallaan on pakko mennä, muuten hajoaisi pää kun ajattelisi omaa surkeuttaan.
 
työttömyys.. se pilaa koko elämän ja tuhoaa toivon paremmasta tulevaisuudesta. Se jopa vaikuttaa parisuhteeseen. Koen katkeria tunteita miestä kohtaan koska sen takia joudumme asumaan maalla jossa töitä ei vaan kerta kaikkiaan ole ja en usko että tilanne muuttuu yhtään sen paremmaksi ajan myötä. Erotakaan ei voi kun ei kukaan täys järkinen ihminen halua rikkoa perhettä lapsilta.

Taas mieli maassa kun tullut laitettua työhakemuksia ja käynyt kyselemässä vähän sielä sun täällä ja ei saa muutaku ei kiitosta. Suurinosa ei edes vastaa työhakemuksiin yhtään mitään.

Jos lapset olis vähän pienempiä mä voisin muuttaa väliaikaisesti arkipäiviksi johonki isompaan paikkaan missä vois opiskella jotain. Mutta ei se vaan nyt enää onnistu kun lapset on 8v ja 6v, kuopuskin aloittaa koulun syksyllä. Eli eipä oikein noita paikkakuntia kannata vaihdella sinne sun tänne etenkin just kun elämä lapsella muuttuu olennaisesti kun eka luokka alkaa. Esikoisella taas on kaikkea muuta vaikeutta koulunkäynnin kanssa käy pien luokkaa jne joten hällekään ei koulun vaihdot tekis mitään hyvää.

Enkä mä niitä voi jättää yksin miehen vastuulle kun se tekee paljon ilta ja yövuoroja. ei tuon ikäisiä voi jättää yöksi yksin kotia eikä meillä oo ketään muita jotka vois auttaa. tukiverkosto on todella huono täällä. mun omat vanhemmat auttais mielellään mutta ne vaan asuu 200km päässä.

en tiedä mitä varten mä tätä tänne kirjoitan kai sitä pitää saada purkaa ja päivitellä asioita välillä.
 
Mikä ala ap sulla kiinnostaisi ja kuinka kaukana lähin koulutus. Elämässä tulee tilanteita, jolloin toisen vain pitää lähteä töiden perässä. Kun itse olin pieni niin isä oli muualla töissä viikot ja perjaintaisin tuli kotiin. Maanantaina aamuyöstä lähti taas sitten töihin. On perheitä, joissa on välillä toisella vanhemmalla lähtö ulkomaillekin tai sitten ihan toiselle puolelle Suomea, kun niitä töitä vain ei ole lähellä ja sitten taas toisella vanhemmalla on. Mieti nyt oikeasti kouluttautumista, kun ei sulla taida olla vaihtoehtoja. Koulupaikan saatua sitten ilmeisesti muutto lasten kanssa, jos miehellä paljon vuorotyötä. Niin se vain on tehtävä monien muidenkin. Rankkaa varmasti, mutta tuossa sinun tilanteessa varmaankin ainoa vaihtoehto. Tietty oppisopimuspaikkaa voi kysellä, jos ammattikoulutus kiinnostaa.
 

Similar threads

S
Viestiä
5
Luettu
259
V
V
Viestiä
1
Luettu
277
V
A
Viestiä
10
Luettu
392
Aihe vapaa
ymmärrän emäntääkin
Y

Yhteistyössä