Muita samaa mieltä? Koliikki on kuvitelmaa, ja yleensä koliikkivaivan takana vanhemmat, jotka ei osaa hoitaa vauvaa.

[katmat]

en oikein jaksa uskoa ap:n selityksiin... itselläni ei oo ollu koliikkilapsia mutta monella kaverilla on ja kyllä niille huudoille täytyy jokin muu syy olla kuin se, ettei äiti osaisi hoitaa vauvaa...

 

[vieras]

Kyllähän vauvan itkut lähes järestään luokitellaan koliikiksi.
Huvitti kun meidän vauva itkeskeli niin jo oltiin cuplatonia tarjoomassa.
Vauvojen kuuluukin itkeä !

 

[vieras]

Olen myös nähnyt kun vauvaa nukutetaan ilman peittoa vähissä vaatteissa ja vauva on sinisenkirjava mahtasko olla kylmä ja itkee siksi. Omat on ollut lämpimässä ja kummatkaan ei oo itkenyt turhia. Vaikka olen 17v teini äiti ollut!

 

[vieras]

en oikein jaksa uskoa ap:n selityksiin... itselläni ei oo ollu koliikkilapsia mutta monella kaverilla on ja kyllä niille huudoille täytyy jokin muu syy olla kuin se, ettei äiti osaisi hoitaa vauvaa...

NO varmaan osittain näin onkin! Mutta niitäkin on jotka itkee ihan siksi kun ei sitä tissiä voi antaa kuin tietyin tuntien kuluttua edellisestä syötöstä.

 

[joo]

Mä uskallan väittää, että jos vauva on fyysisesti terve, se ei itke muuten kuin nälkäänsä. Jos syöttää hyvin ja oikein ja osaa kuunnella vauvaansa, ei ole itkuista vauvaa eikä mitään koliikkeja.
Kerron tämän kuuden lapsen tuomalla kokemuksella. Esikoiseni oli itkuisin lapsistani ja vain siksi, kun ei ollut kokemusta, en mm. ymmärtänyt, kuinka paljon ja usein vastasyntynyt tarvitsee maitoa. Ja lapsen inahtaessa menin heti nostamaan lapsen syliin --> vauva heräsi, ärsyyntyi kun häirittiin, alkoi huutamaan.
Voi kun kaikki äidit ymmärtäisivät miten vauvoja hoidetaan! Käy sääliksi nämä "koliikkivauvat".

Niin samaa mieltä ja viiden kokemuksella. Esikoinen täälläkin itkuisin vaikka ei hänelläkään mitään koliikkia mutta en kait vain seurustellut ja jumpannut alusta saakka tarpeeksi.

 

[vieras]

Mä uskallan väittää, että jos vauva on fyysisesti terve, se ei itke muuten kuin nälkäänsä. Jos syöttää hyvin ja oikein ja osaa kuunnella vauvaansa, ei ole itkuista vauvaa eikä mitään koliikkeja.
Kerron tämän kuuden lapsen tuomalla kokemuksella. Esikoiseni oli itkuisin lapsistani ja vain siksi, kun ei ollut kokemusta, en mm. ymmärtänyt, kuinka paljon ja usein vastasyntynyt tarvitsee maitoa. Ja lapsen inahtaessa menin heti nostamaan lapsen syliin --> vauva heräsi, ärsyyntyi kun häirittiin, alkoi huutamaan.
Voi kun kaikki äidit ymmärtäisivät miten vauvoja hoidetaan! Käy sääliksi nämä "koliikkivauvat".

Niin samaa mieltä ja viiden kokemuksella. Esikoinen täälläkin itkuisin vaikka ei hänelläkään mitään koliikkia mutta en kait vain seurustellut ja jumpannut alusta saakka tarpeeksi.

Kertokaapa mitä teidän mielestänne on tämä vauvan itkuisuus? Milloin itki, minkä verran ja millä lailla?

 

[vieras]

ei voi pysyä poissa

Siis. Anna Wahlgrenille pojot! Ja se lapsen nälkäitku muuttuu "koliikki"itkuksi siinä vaiheessa, kun sitä ruokaa ei tosiaankaan tule tarpeeksi / ajoissa. Omat lapset jos vahingossa jääneet ruokkimatta on todellakin nälköisenä huutaneet kuin päätä olis sahattu irti, ei oo mitään eroa ollu kipuitkun kanssa. Ja oma lapsi jos on ollut tarpeeksi nälkäinen/vittuuntunut niin ei siinä enää auta maitoa tupata, lapsi on niin vihainen ettei pysty syömään. Ja siinä teillä on koliikki, arvon naiset!

Olen Annan kanssa ihan samaa mieltä. Lapsikirjaa on tullut seitsemän vuoden aikana luettua satoja kertoja ja aina se vakuuttaa Ja se nälkähän on siis lapselle selviytymiskysymys.

 

[bella]

joo-o..........se on aika helppo laukoa taas mitä sattuu jos ei itse oo kokenut vastaavaa.

Uskotaan näin. Mä poistun täältä. Itse asiassa mulla on liinassa huutava vauva ja mieli on ihan maassa. Viiden vyöhyketerapiahoidon jälkeen vauva vain huutaa edelleen. Aloittaa ilta kahdeksalta, huutaa neljään. Joka ikinen yö.

voimia ihan hirveesti sulle/teille. osta heti huomenna luontaistuotekaupasta biolatten jauhemaista vauvalle tarkoitettua maitohappobakteeria. luulen, että voisi todellakin auttaa!

 

[Aaban]

Jollain tasolla olen ap:n kanssa samaa mieltä. Koliikin syitähän ei tiedetä. Jos syy kunkin vauvan kohdalla olisi tiedossa, voisi vauvan oloa EHKÄ helpottaa esim. syötön lisäämisellä tai vähentämisellä, omalla ruokavaliomuutoksella. Mutta koska emme ole ajatuksenlukijoita, ei se ole ihan niin helppoa mitä voisi luulla.

 

[hups]

Mä olen rehellisesti osittain samaa mieltä.
Jos sanotaan, että koliikki on SELITTÄMÄTÖNTÄ vatsakipua, ni ei semmoista ole. Kyllä sille pitää syy löytyä.
Ja meilläkin olis ollu "koliikkivauva" jos en olis vaihtanu D-vitamiinitippoja toisen merkkisiksi. Siihen loppui meidän "selittämättömät" kivut.

Mutta on oikeasti meitä jotka ovat kaikkensa kokeilleet! Olen aivan täysin varma, että kukaan ei tuollaisia kommentteja möläyttele joka on kokenut sen kun vauva huutaa yötä päivää raastavaa itkua.

Näin juuri. Meillä tytöllä kesti mahavaivat 3kk 2vkoa. Tuona aikana todellakin kokeiltiin ihan kaikki mahdolliset konstit. Erilaiset d-tipat, maitohapot, cuplatonit jne. Minulla maidoton imetysdieetti. Kapalointia, koliikkikiikkua, vaunuja, nostettu sängynpääty, heijausta, huudatusta (kyllä tätäkin oikein väsyneenä ), jne. yms. Ja eräänä päivänä itku vain loppui. Ja meillä koliikki aiheutui varmasti mahavaivoista, vauva kakki sellaisia "lentokakkoja", eli jos sattui olemaan ilman vaippaa kun kakka tuli niin kakka lensi kaaressa vastapäiseen seinään.

Mutta sellaisten ihmisten jotka eivät ole itse asiaa kokeneet on äärimmäisen hyvä neuvoa ja arvostella koliikkilasten vanhempia. Kyllä meillekin annettiin vaikka mitä neuvoja ja vedottiin siihen että kyseessä oli esikoisemme.

 

[pohdiskelija]

Koliikki voi olla mm allergiaa, liikunnanpuutetta (jolloin suolisto ei pelaa) ja läheisyydentarvetta.

Koliikki voi myös olla hermostollinen ongelma. Hermosto-ongelmaan syitä vois olla mm äidin raskauden aikainen stressi, synnytyksessä käytettävät lääkkeet, raskauden aikana otetut lääkkeet, ympäristömyrkyille altistuminen raskausaikana ja väärä rasvahappojen suhde äidin ruokavaliossa raskauden ja imetyksen aikana (ja tietty pullovauvalla korvikkeessahan on aika huonot rasvat...)

Siinä mun arvauksia.

 

[nih]

Ei meilläkään tämä toinen ole mikään allergikko, vaan johtuu vain isin ja äidin huonosta tavasta hoitaa tätä toista lasta :headwall:

Ei asiat ole noin mustavalkoisia. Asiat toimii niin monella tavalla kuin on ihmisiäkin. Kuten jo aiemmin sanoin että on oikeat syyt koliikkiin ym. Kuten tehdytkin itkut! Ja siksi olen osittain samaa mieltä ap:n kanssa.

No mutta hei, nythän se on ratkaistu, eikä meitä koliikkilasten äitejä tarvitse enää syyllistää. Vauva kehittää itselleen koliikin! Ihan itse se tekaisee sen itkun, ihan vaan varmuuden vuoksi, että saa täyden huomion.

Joo, toki meitä on moneksi. Mutta usein tällä palstalla asiat esitetään erittäin negatiivisesti ja toisia syyllistävästi. Ja sitten ap tulee sanomaan, että totesin vain. Eli kannattaa miettiä mitä ja miten kirjoittaa, onko järkeä loukata toista, joka juuri nyt on esim huilitauolla koliikkivauvan kanniskelusta. Ja kun saattaa käydä niin, että seuraava oma vauva onkin koliikki vauva ja sitten ei voi kuin muistella mitä mieltä ennen asioista oli. En minäkään neuvo ja moiti muita sellaisista asioista joista en itse tiedä mitään!

 

[..]

Olen myös nähnyt kun vauvaa nukutetaan ilman peittoa vähissä vaatteissa ja vauva on sinisenkirjava mahtasko olla kylmä ja itkee siksi. Omat on ollut lämpimässä ja kummatkaan ei oo itkenyt turhia. Vaikka olen 17v teini äiti ollut!

Great! Reps! Eivät ole itkeneet turhia ja lämpöisenä on vauvat pidetty. Nyt on pakko alkaa nukkuun.

 

[Gloria Mundi]

Kiitos etta ilmaisit mielipiteesi. Mina ilmaisen kanssa omani: HOPO HOPO!!!!

Ja halusin viela lisata sen etta oletuksesi tuntuu olevan etta ekakertalainen aiti ehka kyseessa - entas jos on jo hoitanut 3 vauvaa joilla ei koliikki ja sitten se neljas on koliikki vauva? Ja viides taas ei. Mika siihen on selityksena? Aiti unohti miten se hoituu? Aidilla ei ole aikaa hoitaa vauvaa kunnolla? Mielenkiinnolla jaan odottamaan,,,,

 

[Hyvää hoitoa]

Olen otsikon kanssa samaa mieltä. Meilläkin oli pientä huutoa, mutta se loppui aina lyhyeen hyvällä hoidolla. Niin että tiedän mistä puhun.

 

[Gloria Mundi]

Olen otsikon kanssa samaa mieltä. Meilläkin oli pientä huutoa, mutta se loppui aina lyhyeen hyvällä hoidolla. Niin että tiedän mistä puhun.

Ai kun ihanan naivi vastaus

 

[,,,]

Olen otsikon kanssa samaa mieltä. Meilläkin oli pientä huutoa, mutta se loppui aina lyhyeen hyvällä hoidolla. Niin että tiedän mistä puhun.

Niin, että hoitakaahan ne vauvanne hyvin elkääkä täällä valittako. Tsemppiä kaikille rääkyjien vanhemmille, meillä loppui itkut 3,5kk iässä kuin seinään. Yhtenä päivänä vaan ihmeteltiin isin kanssa, että miksi tuo ei huuda ja miten täällä on näin rauhallista. Kyllä se siitä ?

 

[:)]

Koliikki

Vauvan pitkään kestävät itkujaksot, joihon ruoka, vaippojen vaihto tai vanhempien rauhoittelu ei auta, ovat vauvakoliikin oire. Joka kymmenes lapsi kärsii koliikkivaivoista, jotka häviävät yleensä kolmen kuukauden ikään mennessä. Koliikin aiheuttajaa ei tunneta, eikä siihen ole olemassa hoitoa.

Koliikki menee ohi. Kaikki vauvat itkevät enemmän tai vähemmän. Tavallisesti vauvan itku johtuu ravinnon, vaipanvaihdon tai vanhempien sylin tarpeesta. Itku loppuu yleensä, kun näistä tarpeista on huolehdittu.

Pitkään kestävät itkujaksot eli vauvakoliikki on eri asia. Koliikkia poteva vauva itkee kauan, ja häntä on vaikeaa rauhoittaa. Lääkäri määrittelee lapsen vaivan koliikiksi silloin, kun vauva itkee enemmän kuin 1,5 tuntia päivässä. Useimmat koliikkiset lapset itkevät yli 3 tuntia päivässä, eivätkä vanhempien lohduttelut auta. Imettäminen, vaipanvaihto tai lapsen kanniskelu eivät tällöin auta, vaan vauva jatkaa itkemistään. Noin joka kymmenes lapsi saa koliikin.

Tavallisesti itkujaksot ajoittuvat iltaan ja saattavat jatkua osan yötäkin, mutta niitä voi myös esiintyä ympäri vuorokauden. Itkiessään lapsi vääntelehtii vatsavaivoista kärsivän tavoin. Kansankielellä vaivaa nimitetään kolmen kuukauden koliikiksi. Useimmiten vauvan koliikki ja itkujaksot loppuvatkin noin kolmen kuukauden iässä.

Vanhemmille koliikkisen lapsen hoito on raskasta. Avuttomuuden tunne ja huoli siitä, että lapsi on vakavasti sairas, on yleistä. Vanhemmat tuntevat itsensä avuttomiksi, koska he eivät pysty rauhoittamaan itkevää lasta, ja usein he samalla pelkäävät, että lapsi on jollakin tavoin sairas. Tällöin he turvautuvat usein lääkärin apuun saadakseen selville, mikä lasta vaivaa.

Syytä koliikkiin ei kuitenkaan valitettavasti tunneta, eikä siihen ole olemassa hoitoa. Monista tieteellisistä tutkimuksista huolimatta koliikin syistä ei ole saatu selkeää käsitystä. Eräiden tutkijoiden mielestä koliikki johtuu paksusuolen kouristuksista, jotka aiheutuvat joko siitä, että vauvaa ruokitaan liian paljon tai liian usein. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kyseessä on jokin ruoka-allergian muoto. Monet imettävät äidit ovatkin muunnelleet ruokavaliotaan loputtomiin vaihtelevalla menestyksellä. Kumpikaan edellisistä tieteellisistä arvioista ei siis ole luotettava.

Koska koliikki on raskasta sekä lapselle että vanhemmille, eikä vaivan syytä tunneta, eikä perinteinen sairaanhoito pysty tarjoamaan tehokasta hoitoa, monet vanhemmat tukeutuvat vaihtoehtoisiin hoitokeinoihin. Akupunktuuri ja kiropraktinen hoito ovat suosittuja, mutta niiden tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Vanhempia rauhoittanevat kuitenkin seuraavat tiedot: 1) koliikki ei ole lapselle vaarallista, 2) se paranee itsestään, 3) eikä se vaikuta lapsen kehitykseen.

Kotihoito: Lasta on vältettävä imettämästä liikaa kerralla. Vain yhden rinnan tyhjennys syöttökerralla saattaa auttaa. Itkevää lasta on aina lohdutettava - silloinkin, kun kyseessä on koliikki. Vanhempien on syytä vuorotella lapsen hoidossa, koska itkevää lasta on raskas kanniskella pitkien itkujaksojen aikana. Vauvan hierominen on hyväksi sekä vauvalle että vanhemmille.

 

[koliikkivauvan äiti]

Ihan samaa mieltä. Yleensä annetaan vaan rintaa ja luullaan että lapsi saa tarpeeksi. Sen vuoksi raasu huutaa hetken päästä lisää, kun masu ei täyttynyt edelliselläkään kerralla kokonaan. Ja meneehän sitä ilmaa masuun kun annetaan imeä rintaa vaikka sieltä ei välttämättä tule juuri mitään! Itse imetin ja tarjosin lisäksi lypsettyä rintamaitoa tai korviketta, jos vähänkään vaikutti siltä että vielä mahtuu. Ja todella vähillä itkuilla on selvitty.

Huoh. Olisikin näin.

Itse asiassa minäkin luulin ennen, että puheet koliikista on vain äidin tietämättömyyttä. Kaverini sai vauvan puoli vuotta ennen minun esikoistani. Vähän sellainen huoleton ja huithabeli äiti. Hän kertoi että lapsi vain itkee ja itkee ja sillä on koliikki. Ja minä usein sanoin miehellenikin, että taitaa olla vain osaamattomuutta ja laiskuutta (ja väsymystä).

Meille syntyi esikoinen ja huuto ja mahanväänteet alkoivat jo laitoksella, siis vauva oli vain 2 päivän ikäinen. Ja kyllä kuulkaa laitoksella kätilöt pitivät huolen siitä että lapsi sai riittävästi ruokaa.

Mahavaivat jatkuivat tasan 4 kk ja loppuivat kuin seinään yhtenä päivänä.

Siis hänellä ihan oikeasti oli MAHAVAIVOJA. Vauva veti koko ajan jalkoja kippuriian mahan päälle. Koko ajan pieretti. Koko ajan tuli märkiä pieruja. Ekat kaksi kuukautta märät pierut tulivat valtavalla paineella. Jos vauva majasi hoitotasolla ilman vaippaa, niin 20-30 cm päässä oleva seinä meni yleensä likaiseksi näistä märistä pieruista! Ilmaa oli ihan valtavasti mahassa. Illat erityisesti olivat erityisen hankalat. Ensimmäiset 1,5 kk valvoimme miehen kanssa vauvaa hyssytellen joka yö kahteen saakka. Iltaitkut ja sitä myötä mahavaivat alkoivat yleensä 17-19 välillä. Lapsen huuto kuului 100 metrin päähän kodistamme.

Kokeilimme lapselle sekä rintamaitoa että korviketta. Hän sai rintamaitoa rinnasta, välistä tuttipullosta ja välistä pelkkää korviketta. Eri korvikemerkkejä kokeilimme. Mistään lääkkeistä ei ollut apua. Nälästä ei ollut kyse, eikä siitä että lapsi olisi saanut liian vähän huolenpitoa. Käytännössä hänen paikkansa ekat 4 kk oli vain sylissä. Nukkuikin usein vain sylissä. Silti, esim. 15 min kunnon tankkaamisen jälkeen, sylissä nukuttuaan, saattoi herätä huutamaan jalat kippurassa. Miten te epäilijät sitten tämän selitätte?

Huudot loppuivat kuin seinään yhtenä päivänä, ilman mitään sen kummempaa. Lapsemme ei muuten vieläkään osaa edes ryömiä, just oppi kääntymään mahalleen. Johtunee pitkälti siitä, että hän oli ekat neljä kk vain sylivauva, eikä häntä voinut pitää ollenkaan esim. lattialla.

 

[koliikkivauvan äiti]

Ihan samaa mieltä. Yleensä annetaan vaan rintaa ja luullaan että lapsi saa tarpeeksi. Sen vuoksi raasu huutaa hetken päästä lisää, kun masu ei täyttynyt edelliselläkään kerralla kokonaan. Ja meneehän sitä ilmaa masuun kun annetaan imeä rintaa vaikka sieltä ei välttämättä tule juuri mitään! Itse imetin ja tarjosin lisäksi lypsettyä rintamaitoa tai korviketta, jos vähänkään vaikutti siltä että vielä mahtuu. Ja todella vähillä itkuilla on selvitty.

Huoh. Olisikin näin.

Itse asiassa minäkin luulin ennen, että puheet koliikista on vain äidin tietämättömyyttä. Kaverini sai vauvan puoli vuotta ennen minun esikoistani. Vähän sellainen huoleton ja huithabeli äiti. Hän kertoi että lapsi vain itkee ja itkee ja sillä on koliikki. Ja minä usein sanoin miehellenikin, että taitaa olla vain osaamattomuutta ja laiskuutta (ja väsymystä).

Meille syntyi esikoinen ja huuto ja mahanväänteet alkoivat jo laitoksella, siis vauva oli vain 2 päivän ikäinen. Ja kyllä kuulkaa laitoksella kätilöt pitivät huolen siitä että lapsi sai riittävästi ruokaa.

Mahavaivat jatkuivat tasan 4 kk ja loppuivat kuin seinään yhtenä päivänä.

Siis hänellä ihan oikeasti oli MAHAVAIVOJA. Vauva veti koko ajan jalkoja kippuriian mahan päälle. Koko ajan pieretti. Koko ajan tuli märkiä pieruja. Ekat kaksi kuukautta märät pierut tulivat valtavalla paineella. Jos vauva majasi hoitotasolla ilman vaippaa, niin 20-30 cm päässä oleva seinä meni yleensä likaiseksi näistä märistä pieruista! Ilmaa oli ihan valtavasti mahassa. Illat erityisesti olivat erityisen hankalat. Ensimmäiset 1,5 kk valvoimme miehen kanssa vauvaa hyssytellen joka yö kahteen saakka. Iltaitkut ja sitä myötä mahavaivat alkoivat yleensä 17-19 välillä. Lapsen huuto kuului 100 metrin päähän kodistamme.

Kokeilimme lapselle sekä rintamaitoa että korviketta. Hän sai rintamaitoa rinnasta, välistä tuttipullosta ja välistä pelkkää korviketta. Eri korvikemerkkejä kokeilimme. Mistään lääkkeistä ei ollut apua. Nälästä ei ollut kyse, eikä siitä että lapsi olisi saanut liian vähän huolenpitoa. Käytännössä hänen paikkansa ekat 4 kk oli vain sylissä. Nukkuikin usein vain sylissä. Silti, esim. 15 min kunnon tankkaamisen jälkeen, sylissä nukuttuaan, saattoi herätä huutamaan jalat kippurassa. Miten te epäilijät sitten tämän selitätte?

Huudot loppuivat kuin seinään yhtenä päivänä, ilman mitään sen kummempaa. Lapsemme ei muuten vieläkään osaa edes ryömiä, just oppi kääntymään mahalleen. Johtunee pitkälti siitä, että hän oli ekat neljä kk vain sylivauva, eikä häntä voinut pitää ollenkaan esim. lattialla.

Lisään vielä omaan tekstiini, että vauvamme on siis nyt 8 kk ja on tosiaan vasta nyt juuri oppinut kääntymään mahalleen.

Niin, kävimme yksityisellä lastenlääkärillä joka on erikoistunut vauvojen mahavaivoihin. Hän kertoi että hänellä on neljä lasta, joista 1. 3. ja 4 olivat kaikki koliikkivauvoja.

 

[hmm]

Olen otsikon kanssa samaa mieltä. Meilläkin oli pientä huutoa, mutta se loppui aina lyhyeen hyvällä hoidolla. Niin että tiedän mistä puhun.

nimenomaan juu

 

[Noh, noh]

En ole samaa mieltä.

 

[Aamuäree]

:kieh: En provosoidu, en provosoidu, en provosoidu, en...

Väärässä olet, joka tapauksessa.

Peesi, peesi, peesi...














|O PJÄRKKELES!!!!!!! VÄÄ-RÄS-sssssss-Ä olet ap. Niin totaalisen väärässä.

 

[Aamuäree]

Eikä sitä ilmaa sieltä rinnasta tule :xmas:

Mutta huuto sitä lisää kyllä :|

 

[Suzyanne]

Koliikki

Vauvan pitkään kestävät itkujaksot, joihon ruoka, vaippojen vaihto tai vanhempien rauhoittelu ei auta, ovat vauvakoliikin oire. Joka kymmenes lapsi kärsii koliikkivaivoista, jotka häviävät yleensä kolmen kuukauden ikään mennessä. Koliikin aiheuttajaa ei tunneta, eikä siihen ole olemassa hoitoa.

Koliikki menee ohi. Kaikki vauvat itkevät enemmän tai vähemmän. Tavallisesti vauvan itku johtuu ravinnon, vaipanvaihdon tai vanhempien sylin tarpeesta. Itku loppuu yleensä, kun näistä tarpeista on huolehdittu.

Pitkään kestävät itkujaksot eli vauvakoliikki on eri asia. Koliikkia poteva vauva itkee kauan, ja häntä on vaikeaa rauhoittaa. Lääkäri määrittelee lapsen vaivan koliikiksi silloin, kun vauva itkee enemmän kuin 1,5 tuntia päivässä. Useimmat koliikkiset lapset itkevät yli 3 tuntia päivässä, eivätkä vanhempien lohduttelut auta. Imettäminen, vaipanvaihto tai lapsen kanniskelu eivät tällöin auta, vaan vauva jatkaa itkemistään. Noin joka kymmenes lapsi saa koliikin.

Tavallisesti itkujaksot ajoittuvat iltaan ja saattavat jatkua osan yötäkin, mutta niitä voi myös esiintyä ympäri vuorokauden. Itkiessään lapsi vääntelehtii vatsavaivoista kärsivän tavoin. Kansankielellä vaivaa nimitetään kolmen kuukauden koliikiksi. Useimmiten vauvan koliikki ja itkujaksot loppuvatkin noin kolmen kuukauden iässä.

Vanhemmille koliikkisen lapsen hoito on raskasta. Avuttomuuden tunne ja huoli siitä, että lapsi on vakavasti sairas, on yleistä. Vanhemmat tuntevat itsensä avuttomiksi, koska he eivät pysty rauhoittamaan itkevää lasta, ja usein he samalla pelkäävät, että lapsi on jollakin tavoin sairas. Tällöin he turvautuvat usein lääkärin apuun saadakseen selville, mikä lasta vaivaa.

Syytä koliikkiin ei kuitenkaan valitettavasti tunneta, eikä siihen ole olemassa hoitoa. Monista tieteellisistä tutkimuksista huolimatta koliikin syistä ei ole saatu selkeää käsitystä. Eräiden tutkijoiden mielestä koliikki johtuu paksusuolen kouristuksista, jotka aiheutuvat joko siitä, että vauvaa ruokitaan liian paljon tai liian usein. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kyseessä on jokin ruoka-allergian muoto. Monet imettävät äidit ovatkin muunnelleet ruokavaliotaan loputtomiin vaihtelevalla menestyksellä. Kumpikaan edellisistä tieteellisistä arvioista ei siis ole luotettava.

Koska koliikki on raskasta sekä lapselle että vanhemmille, eikä vaivan syytä tunneta, eikä perinteinen sairaanhoito pysty tarjoamaan tehokasta hoitoa, monet vanhemmat tukeutuvat vaihtoehtoisiin hoitokeinoihin. Akupunktuuri ja kiropraktinen hoito ovat suosittuja, mutta niiden tehosta ei ole tieteellistä näyttöä. Vanhempia rauhoittanevat kuitenkin seuraavat tiedot: 1) koliikki ei ole lapselle vaarallista, 2) se paranee itsestään, 3) eikä se vaikuta lapsen kehitykseen.

Kotihoito: Lasta on vältettävä imettämästä liikaa kerralla. Vain yhden rinnan tyhjennys syöttökerralla saattaa auttaa. Itkevää lasta on aina lohdutettava - silloinkin, kun kyseessä on koliikki. Vanhempien on syytä vuorotella lapsen hoidossa, koska itkevää lasta on raskas kanniskella pitkien itkujaksojen aikana. Vauvan hierominen on hyväksi sekä vauvalle että vanhemmille.

Juurikin näin.

Ap:n tarkoitus oli vain ärsyttää ja provosoida, ei hänellä ole mitään todellista tietoa asiasta. Häntä varmaan nyt nolottaa oma aloituksensa. Mutta saipahan ainakin elämää palstalle. :headwall: