Mulla ei kertakaikkiaan ole enää keinoja, mitä tässä kohtaa kuuluu tehdä?

[chef]

6v sai iltapalaksi karjalanpiirakkaa joka on hänen lemppariian. Karjalanpiirakka oli ollut pakastimessa ja tästä syystä se oli tytön mielestä eri makuista (tai rakenteista?) ja se johti puolestaan siihen että hän psyykkasi itsensä ihan skitsoon tilaan jossa hän huutaa apua, itkee ettei kestä, vinkuu että kurkku sattuu ja lopulta oksentaa.

Ja ei, ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti viimeinenkään.

Tällä kertaa syy oli karjalanpiirakassa, mutta syy on ollut varmaan jokaisessa elintarvikkeessa mitä maa päällänsä kantaa milloin mistäkin syystä.

Meillä on pitkiäkin hyviä jaksoja mutta sitten taas pakka hajoaa käsiin.

Kyse ei ole nyt mistään pienestä nirsoilusta sillä lapsi menee ruokailutilanteessa aivan sekaisin. Hän tosiaan itkee, vollotaa, selittää ettei kestä, pyytää apua, voivottelee olemattomia kipuja ja on aivan hysteerinen. Lopulta usein siis oksentaa kuten tänäänkin.

Mikään ei auta. Olen ollut tukena ja turvana, ymmärtänyt ja pitänyt hyvänä. Selittänyt ja kertonut sekä vienyt lääkäriin jossa lapsen kanssa on ruokailusta keskusteltu. Allergia ei kyseessä ole koska tuo on kausittaista. Olen myös ollut kovana ja tiukkana ja pitänyt todellakin pintani, mutta ei auta.

Lapsi on muuten terve, erittäin kiltti, iloinen ja reipas. Mielestäni tyttö on aina ollut ihan mielettömän helppo ja rakkautta riittää. Elämämme on mallillaan, lapsella on kaikki hyvin. Pikkusisar meille syntyi hetki sitten, mutta tämä ruoka-ongelma oli jo ennen raskautta joten ei voi johtua siitäkään.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta...mistä oikein on kyse ja miten hemmetissä tämän saa loppumaan?

 

[Emo]

Onko tyttäresi joskus nähnyt esim. sinun oksentavan?

 

[marhe]

siis yritikö pakottaa tytön syömään piirakan ja siitäkö hän suuttui? vai mitä tuo kuvailemasi tarkalleen on? paniikki, suuttumus mitä?

 

[jep jep]

hakee huomiota. jos ei syö,ei kelpaa anna syömättä! kyllä nälkäiselle kelpaa eritavalla ruoka

 

[chef]

Onko tyttäresi joskus nähnyt esim. sinun oksentavan?

Alkuraskauden aikana montakin kertaa mutta tämä alkoi jo paljon ennen sitä.

 

[Cassyput]

Ensinnäkin voi kauhea! :hug: On varmaan äidille raskasta. Ja toki tytölle myös.

Psyykkiseltähän tuo kuulostaa. Sinun sijassasi pyrkisin konsultoimaan asiasta lastenpsykiatria/psykologia.

 

[Cassyput]

hakee huomiota. jos ei syö,ei kelpaa anna syömättä! kyllä nälkäiselle kelpaa eritavalla ruoka

Selvästi et tiedä lasten syömisongelmista yhtään mitään. Asia ei ole lainkaan noin yksinkertainen.

 

[Mimosa]

Olisikohan tuntoyliherkkyyttä? Mä itse en kärsi kyseisestä ongelmasta, mutta pakastaminen todellakin muuttaa joidenkin ruokien rakennetta tai makua aivan kamalasti. Ja tuntoyliherkälle, varsinkin lapselle se voi todellakin olla melkein maailmanloppu.

 

[eräs vaan]

Minä veisin lapsen neuvolapsykologille jotta voidaan selvittää onko hänellä muitakin vakavia ongelmia kuin vain tuo. Normaaliahan tuollainen käytös ei ole. Itse en kyllä olisi noin tiukka, ihan turha vääntää ja vängätä ja olla ehdoton asiassa millä ei ole mitään väliä eikä turha tiukkuus auta ketään eikä mitään.

 

[vieras]

Tossa on pakko olla taustalla jotain . Mielestäni kyllä kohta jonkinlaisen terapian tms paikka. Lähes kaikki lapset jossain iässä kai ruuasta temppuilee mut tuo kuullostaa pahemmalta.

 

[chef]

siis yritikö pakottaa tytön syömään piirakan ja siitäkö hän suuttui? vai mitä tuo kuvailemasi tarkalleen on? paniikki, suuttumus mitä?

Kyllä, käskin hänen syömään piirakan. Pahimpina kausina tyttö ei suostu syömään MITÄÄN joten siinä on pidettävää tiukkaa linjaa että syötävä on.

Ei, hän ei suutu ja kiukustu vaan hän järkyttyy ja menee paniikkiin. En osaa pukea sitä sanoiksi mutta ahdistuminen taitaa olla kuvaavin sana.

Ja tuohon ei siis vaadita muuta kuin ihan normaali kehoitus syömisestä.

 

[sh]

Ei kuulosta ihan tavalliselta käytökseltä. Varsinkaan kun tyttö muuten on kiltti ja reipas. Ottaisin vakavasti tuon. Veisin lapsen lastenlääkärille ja painottaisin ettei edellinen keskustelu ole auttanut. Lisäksi pyytäisin ajan neuvolan kautta lastenpsykologille. Jos vaikka kykenisi keskustelulla avaamaan tilannetta. Vaikka kyse ei välttämättä ole psyykkisestä ongelmasta. Ja fyysinen puoli on tuetysti selvitettävä.

 

[vieras]

Oletteko käyneet ravitsemusterapeutilla? Oikeasti toiset ovat vaan herkempiä (siis mauille, ruuan rakenteelle) ja tuskin tyttösi sitä tahallaan tekee. Toisaalta kyllähän tilanteet ruokkivat itseään jatkuvat pitkään. Ehkä joku kuitenkin laukaisee nämä kaudet?

Itse olin tosi tarkka pienenä. Esimerkiksi kurkun viipale oli saastunut jos siihen meni kastiketta. kaikki ruuat piti olla myös niin, etteivät ne kosketa toisiaan tai ne ovat saastuneita.

 

[marhe]

hakee huomiota. jos ei syö,ei kelpaa anna syömättä! kyllä nälkäiselle kelpaa eritavalla ruoka

mä näen tästä lauseesta aina punasta. se kun ei aina ihan noin mene! meillä lapsi oli viikon syömättä...puolikas viili meni viikon aikana ja ei ollut kipeänä mutta sairaalassa selkis sitte että oli takasvirtauksesta kyse ja ruokatorvi kipee yms sen takii. ei pystyny syömään oli nälkä tai ei mut oli niin pieni ettei osannu sitä kertoakkaan.

 

[chef]

hakee huomiota. jos ei syö,ei kelpaa anna syömättä! kyllä nälkäiselle kelpaa eritavalla ruoka

Kyse nyt on tässä kohtaa suuremmasta asiasta.

 

[marhe]

siis yritikö pakottaa tytön syömään piirakan ja siitäkö hän suuttui? vai mitä tuo kuvailemasi tarkalleen on? paniikki, suuttumus mitä?

Kyllä, käskin hänen syömään piirakan. Pahimpina kausina tyttö ei suostu syömään MITÄÄN joten siinä on pidettävää tiukkaa linjaa että syötävä on.

Ei, hän ei suutu ja kiukustu vaan hän järkyttyy ja menee paniikkiin. En osaa pukea sitä sanoiksi mutta ahdistuminen taitaa olla kuvaavin sana.

Ja tuohon ei siis vaadita muuta kuin ihan normaali kehoitus syömisestä.

Kokeile ens kerralla sanoa tytölle että maistaa täytyy ja sitte sanot vaikka että syö puolet ja jos ei enempää jaksa antaa olla. tuo tuntuu monesta uskomattomalta mut mun ex on lapsesta asti ollu tollanen ja mua toisinaan raivostutti aikuisen äijän kitinä ruuasta :headwall: mut siis kerto että oli mm koulussa pakotettu syömään viiliä ja ukko oli oksentanu sen saman tien eikä sen jälkee o viiliä suuhus laittanu. ehkä tosiaan ois hyvä jutella ihan psykologin kanssa tosta ku ei tuo ihan kummiskaa kuulosta miltään uhmaltakaan.

 

[vieras]

Tuli vielä tuosta aistiyliherkkyydestä mieleen, että yleensä siihen kyllä liittyy muitakin yliherkkyyksiä (kovat äänet, tunto muutenkin, esimerkiksi pukeminen ahdistaa).

Mutta ei siis normaalia ole, ja aika kauan sitä nesteilläkin pärjää, ettei siis tilanne eskaloidu. Jos tyttö siis pelkästä syömiskehotuksesta saa kohtauksen niin en olisi tiukka. Jonkinlainen kammohan hänellä on jo koko syömistilanteelle.

Auttaisko näin kotiensiapuna jos yhdessä kattelisitte, että mitä voisi syödä ja antaisit ensin tutkia ja haistella ja sitten varovasti maistaa. Periaatteella, että ei ole pakko syödä.

 

[Cassyput]

No, tuo että nälkäinen lapsi kyllä syö on ihan silkkaa paskaa. Olen itse ollut sairaalassa lapseni kanssa, kun hän ei suostunut syömään tai juomaan mitään neljään päivään. Ei varmaan ollut kertaakaan nälkä tuossa neljän päivän aikana? Juu ei, huomiotahan se vain haki. Kun lapsi ei jaksa enää olla hereillä ravinnon puutteen vuoksi, kyse on jostain muusta.

:headwall:

Ap, pienempien lasten syömisongelmiin on todella hankala saada apua. Itse konsultoisin tosiaan sitä lastenpsykiatria tai -psykologia, ja mieluiten ensin niin ettei lapsi ole kuulemassa.

 

[chef]

Tuntoyliherkkyyteen en usko, koska noita samoja karjalanpiirakoita samasta pakkasesta söi viikko sitten ilman ongelmaa. Ymmärtääkseni tuntoyliherkkä on yliherkkä aina, ei vain silloin tällöin?

Lääkäristä saatiin lähete ravitsemusterapeutille, lääkäri tosin oli sitä mieltä että lapsi on vain normaalia nirsompi. Äitinä tuota vain on vaikea uskoa.

Itse en käsitä lainkaan mistä on kyse. Jos taustalla on jotakin niin mitä? Lapsella kun on aidosti kaiki hyvin.

En ole keksinyt mikä se laukaiseva tekijä näille kausille voisi olla. Nyttkin meni liki 3kk ilman mitään ongelmaa...sitä ennen lapsi oli muistaakseni liki viikon lähes syömättä.

 

[vieras]

Aistiyliherkkyys tuli minulle ensimmäisenä mieleen....

 

[jep jep]

"Kyse ei ole nyt mistään pienestä nirsoilusta sillä lapsi menee ruokailutilanteessa aivan sekaisin. Hän tosiaan itkee, vollotaa, selittää ettei kestä, pyytää apua, voivottelee olemattomia kipuja ja on aivan hysteerinen. Lopulta usein siis oksentaa kuten tänäänkin.

Mikään ei auta. Olen ollut tukena ja turvana, ymmärtänyt ja pitänyt hyvänä. "


en tietenkään tiedä

nämä lauseet vaan kuvaa hyvin ruokailutilannettanne

entäs jos laitat ruuan nenän eteen toivotat hyvää ruokahalua,syöt itte syötät vauvan ihan mitä vain ettet kiinnitä huomiota lapsen ruokailuun... kun alkaa tuo mainitsemasi tilanne otat lautasen pois ja sanot jos ei kelpaa voit poistua pöydästä! jätät siis huomioimatta

kokeile!

 

[Tuli vaan mieleen]

Älkää nyt kivittäkö, mutta onko mahdollista että lapsi olisi joutunut seks. hyväksikäytön uhriksi? Kokee jotenkin saman tilanteen uudelleen kun jokin tuossa ruokailutilanteessa muistuttaa kyseistä traumaattista tilannetta..

 

[marhe]

Tuntoyliherkkyyteen en usko, koska noita samoja karjalanpiirakoita samasta pakkasesta söi viikko sitten ilman ongelmaa. Ymmärtääkseni tuntoyliherkkä on yliherkkä aina, ei vain silloin tällöin?

Lääkäristä saatiin lähete ravitsemusterapeutille, lääkäri tosin oli sitä mieltä että lapsi on vain normaalia nirsompi. Äitinä tuota vain on vaikea uskoa.

Itse en käsitä lainkaan mistä on kyse. Jos taustalla on jotakin niin mitä? Lapsella kun on aidosti kaiki hyvin.

En ole keksinyt mikä se laukaiseva tekijä näille kausille voisi olla. Nyttkin meni liki 3kk ilman mitään ongelmaa...sitä ennen lapsi oli muistaakseni liki viikon lähes syömättä.

onks sun lapselta tutkittu mahaportinahtauma yms rakenteellinen vika? Kuulostaa paljon samalta mitä mun pojalla oli. ehkä lapsesi ei osaa ilmaista asiaa muulla tavoin? kysyppä lapseltasi että sattuuko häntä vatsan seutuville, ruokatorveen ja siltä väliltä. meilläkin tuo siis oli kausittaista...mut lapsi oli niin pieni ettei osannu kertoa asiaa itse mikä mättää.

 

[Melisa]

Voi pientä :/ ompa hankala tilanne

Mitenkäs on jos tuossa tilanteessa antais jotain muuta syötäväks? Niin meneekö ohi vai onko siinä tilanteessa enää mahdoton syödä mitään? Normaalisti ruuasta kiukuttelevalle en tarjois mitään muuta mutta tuo ei kuulosta tavallisesta syömiskiukuttelulta laisinkaan.

Tuohon todellakin kannattais puuttua ammattiauttajan avulla koska syömishäiriöt on vaikea korjata jos pitkälle pääsee. Enkä tällä nyt tarkota mitään anoreksiaa vaan ihan sitä että lapselle tulis siitä syömistilanteesa semmonen ettei paniikki pääse yllättämään ja jos näyttää siltä että paniikki tulossa niin uppoisko joku muu leipä tai semmonen ja voisko esim. sopia tytön kanssa että jos joku ruoka tökkäsee niin ottaa sitten jotain muuta nopeesti saatavaa =)

 

[minsku]

Lapset elävät kokonaisvaltaisesti tunteitaan eivätkä aina osaa hillitä niitä esim.oikien paha mieli kun on tapellut/kinastellut kaverinsa kanssa pihalla voi saada oksentamaan.Uhmaikä siihen päälle.Menee ajan kanssa kyllä ohi.Ruokailusta on pidettävä kiinni.