Mulla lahoo pää tuohon mukulaan pian!

[pian hermoraunio]

Millä ihmeellä saan tämän loppumaan, meille on toinen lapsi syntymässä talvella ja esikoinen on hankala kuin mikä, miestä tottelee eikä ole miehen perään samalla tavalla.

Ei suostu menemään nukkumaan yksin, vaan minun pitää myös mennä maate muuten huutaa kuin hyeena. Joten minä nukahdan sitten klo 20 illalla, herään klo 24 ja valvon yksinäni 04 asti ja nukahdan tunniksi kun lapsi jo herääkin 7 aikaan, ja yllätys yllätys MINUN on hänen kanssaan noustava, sillä silmän räpäyksellä kun hän saa silmänsä auki.
On koitettu että mies nousisi välillä, eei lapsi huutaa makuuhuoneen oven takana, hakkaa ovea ja omaa päätään lattiaan, seiniin, oveen jne.. Lopulta kun ei jaksa enää huutaa tulee makuuhuoneeseen hakemaan minua. Se siitä nukkumisesta siis.

Vessaan en saa mennä yksin, huutaa oven takana tai tulee samaan aikaan potalle. Suihkussa en luoja ties muista koska olisin yksin päässyt käymään, kun iltaisinkin se "oma aika" puuttuu.

Päiväunet suostuu onneksi yksin nukkumaan, sinä aikana teen ruuan ja jos ehdin niin juon rauhassa kahvin.

En saa makuuhuoneesta edes haettua kaapista vaatteita ilman että lapsi seuraa perässä, jos laitan oven perässäni kiinni alkaa taas se sama raivoaminen.

Mä olen niiin loppu, tuo lapsi vaatii kaiken minun huomioni ja on koko ajan vajaa 2m päässä minusta, minun ja miehen parisuhde kärsii kun kahdenkeskeistä aikaa ei ole+nyt vauva syntymässä miten pärjään 2 kanssa kun luulen ettei tämä ainakaan helpotu kun huomiota tarvitsee toinenki lapsi.

 

["Neith"]

minkä ikäinen lapsi on?
uskon että on hermoja kirsävää

 

["mä"]

Ei pidä antaa noin hirveesti periksi. Mies laittaa lapsen illalla nukkumaan sillä aikaa kun sinä menet lenkille. Mies pitää huutavan lapsen aamulla poissa makkarista klo 9.00 asti jolloin sinä nouset itse sieltä. Sinä menet yksin vessaan, sinä teet mitä sinun pitää tehdä. Jos annat lapsen pompotella ja määrätä perheen asiat niin oikeissa ongelmissa olette kun lapsi on 6v. puhumattakaan 13 vuotiaasta.

 

["kolmenpojanäiti"]

[QUOTE="mä";22592092]Ei pidä antaa noin hirveesti periksi. Mies laittaa lapsen illalla nukkumaan sillä aikaa kun sinä menet lenkille. Mies pitää huutavan lapsen aamulla poissa makkarista klo 9.00 asti jolloin sinä nouset itse sieltä. Sinä menet yksin vessaan, sinä teet mitä sinun pitää tehdä. Jos annat lapsen pompotella ja määrätä perheen asiat niin oikeissa ongelmissa olette kun lapsi on 6v. puhumattakaan 13 vuotiaasta.[/QUOTE]

Samaa mieltä. Ei lapsi kuole siihen, jos se hermostuu ja itkee ja hakkaa ovia. Korvatulpat itselle, jos ei kestä kuunnella. Jotain ihan tavallista tekemistä myös isän kanssa.
Uskon, että on tosi hermoja raastavaa, mutta tärkeää on pitää itsestään myös huolta, että on enemmän iloa äidistä muullekin perheelle.

 

[kolme lasta kasvattanut]

Kuulostaa siltä että lapsi on saanut tahtoaan läpi siksi käyttäytyy näin, nyt et enää suostu vaan anna esim huutaa, selitä tietenkin ja sitten anna huutaa, lapsi on huomannut saavansa tahtonsa läpi huutamalla. Vaatii hermoja mutta pitkällä tähtäimellä niin asia helpottuu kun lapsi alkaa oppimaan

 

[Kkkkbgh]

Kuulostaa tutulta! Meillä meni toi vaihe nopeesti ohi kun jätin turhat itkut huomioimatta. Minä käyn vessassa yksin , itkee lapsi oven takana tai ei. Meillä suurin huuto tuli jääkaapilla kun neiti olis tykännyt syödä viiliä päivän päästä päähän mutta taas yksinkertaisesti siirsin tytön pois oven välistä ja ovi kiinni --> hirveät raivarit, mutta en antanut huomiotani. Jos sun lapsi saa sun huomion huutamalla niin sillonhan se sitten huutaaaa ja paaaaljon! Jätät raivarit huomiotta ja rauhallisesta käytöksestä positiivista palautetta. Koettelee hermoja mutta kannattaa. Lapsi on tärkeä mutta ei sen navan ympärillä koko maailma voi pyöriä!

 

["pph"]

Minustakin kuulostaa että olette nyt turhan usein antaneet periksi lapsen omalle tahdolle! Eli isä saisi laittaa lapsen vaikka vuoropäivin nukkumaan ja äiti saa sen aikaa tehdä omia juttujaan (vaikka mennä lenkille sitten). Saisit iltaisin vähän omaa aikaakin. Jonkun aikaa saattaa olla hankalaa, mutta ohi se menee.

 

[mdmd]

Peesaan edellisiä. Käykö isä muuten lapsen kanssa missään? Viekö esim. leikkimään ulos? Vaikka autolla kauemmas johonkin leikkipaikkaan? Hommailisivat yhdessä kivaa kun et ole läsnä. Samalla saisit vähän omaa aikaa.

 

["mmm"]

On toki tärkeää että lasta huomioidaan ja alle 1 v.:lle ei kai syliä ja huomiota voi liikaa antaa. Tosin jonkinlaiseen normaaliin elämään lapsi on opetettava jo vauvasta eli turhille itkuille ei kannata antaa periksi: kun itku ja huuto johtuu siitä että kiellät jotain, älä anna itkulle periksi. Ota syliin ja selitä tilanne. Vielä 2 v.:lläkin voi olla kausia, siis eroahdistuskausia, kun ei kestä olla poissa vanhemman näköpiiristä. Harjoitelkaa asiaa. Jos lapsi on jo 3 v., sanoisin että pomputtaa sinua ihan tarkoituksella. Lapset on toki erilaisia ja esim. meillä on vaativa 3 v. joka haluaa saada paljon huomiota ja osaa sitä myös hakea (=pk:ssa ollaan tätä samaa mieltä). Pitkää pinnaa!!

Ja tosta nukuttamisesta: meillä mies nukuttaa 2-3 kertaa viikossa vaikka poika siitä raivarit saakin aina välillä. Nukuttamisasiassa ei olla annettu periksi eli se kumman vuoro on, nukuttaa vaikka poika toisin toivoisikin. Tiedän että 3 v.n voisi jo totuttaa yksin nukahtamiseen mutta emme koe asiaa rasittavana: aikaa menee max 30 min, yleensä alle 10 min ja ei sitten yöllä halua viereen eli nukkuu koko yön omassa sängyssään. Yksin nukahtamiseen yritettiin hiljalleen siirtyä mutta sitten rupesi yöllä tulemaan viereen ja siitä luovuttiin. Meillä on vain yksi lapsi eikä toisesta tietoa, joten senkään puoleen nukuttaminen ei ole ongelma.

 

["mää"]

LÄhde viikonloppureissulle!!!!!!! Kukaan ei huutoon kuole ja jos kerta pärjää isänsä kanssa, suosittelen vaan omasta kokemuksesta,että lähde pikku matkalle vaikka sukuloimaan. Lapsi saa ihan uutta näkökulmaa arkeen ja se ei ole paha asia.

 

["harmaa"]

Joo o..
Meillä kuule harrastetaan ihan samaa juttua,poika 1,5v.

Vian löysin itsestäni,olen antanut periksi nuissa tilanteissa...Se kostautuupi sitten tällain.

 

["matami"]

jaa ei meillä ole tuollaista, mä otan sen lapsen vessaan mukaan jos hän sinne tahtoo, jos ei halua tulla ni ok jääköön isän kanssa, joskus tulee perässä kuitenkin,sit tulee, ei se multa ole pois jos pikku ihminen on mukana vessassa.

leikitkö lapsen kanssa?luetko?saako hän syliä? voi meinaan "oireilla" näidenkin puutetta. meidän lapsi saa huomiota molemmilta, ja kas hän on liikkeelle lähdettyään alkanut touhuta itsekseen monia kertoja päivässä. uskon että roikkuis lahkeessa jos muuten ei saisi huomiota. lisäksi touhuaako iskä kivojakin juttuja lapsen kanssa? onko heidän välinen kiintymyssuhde tiivis/hyvä?

 

[Kanttu]

Sama se on meillä, olen tosin yksin lapsen kanssa lähes aina. Yhdessä mennään, mä uskon vakaasti et itsenäistyy sitte kun on sen aika. Nyt ikää 1,5v.

Mun oma aika on öisin, vessassa on useimmiten seuraa, suihkussa käyntiä seuraa kylppärissä touhuten. Mutta toisaalta, aina vaan enemmän osaa myös touhuta itekseen, uppoutua omiin touhuihinsa.

Kyllä tuo hermoille kävi joskus, mutta tarkistin omaa asennettani. Lapsi on niin kovin toivottu, ja pieni loppujen lopuksi niin lyhyen aikaa. Äitinä olo ei ole itsekästä hommaa.