Meillä on kanssa ajoittain tuota itkua tytöllä öisin ja ei mittän järkevää selitystä ole. Olen välillä kokeillut yöllä antaa panadolia ja aika usein on loppu yön nukkunut ilman uusia itku kohtaukisia. Meillä siis niitä tulee useita yössä jos on tulakseen.
H
Huvikummun iv
Vieras
En oikein muista mitenkään että meillä olisi noin pienillä ollut vastaavaa. Minäkin olen kova huutamaan mutta tuollaisessa tilanteessa mulla ei ehkä napsahda, mutta varmaan jos joutuisi valvomaan monta yötä putkeen voisi napsahtaa kenellä tahansa.
Kun nyt tiedät että napsahtaa niin tee kaikkesi sen eteen jo etukäteen ettet pillastu. Näin selkeästi ajatellen jos lapsi itkee kovasti , niin huutamalla se itku tietysti lisääntyy. Niin kävisi aikuisellekin. Mutta yritä saada selville mikä sen itkun tekee. Tuon ikäinen osaa jotenkin sen kertoakin jo.
Mun täytyy keventää tätä kertomalla omasta napsahduksestani. Se sijoittuu aikaan jolloin raahasin töistä paperipinoja kotiini tilityksiä varten. Tein niitä yöllä ja kiire oli kova koska olin jäämässä lomalle. Pikku riiviöt olivat jo lomalla ja nukkuivat aamuisin pitkään ja niinpä uni ei tullut edes tuona yönä jolloin tein vielä puolilta öin hommia keittiön pöydän ääressä. He riekkuivat ja raakkuivat. Huusin heille ihan pimeenä joka aiheutti heille hysteerisen naurukohtauksen toisensa jälkeen. Lopulta ruiskutin kuopuksen päälle käsirasvaa , merkkinä vienotuoksuinen hand & nails, oikein hyvä rasva muuten. Kuopus huusi kauhusta, juoksi sänkyynsä , peitti kasvonsa tyynyyn ja hänen hartiansa nytkyivät. Ajattelin tyytyväisenä että nyt se itkee.
Pojat ymmärsivät lopettaa metakan koska näkivät että olen ihan raivona. Mutta vasta parin päivän päästä paljastui että kuopus oli nauranut hysteerisesti mutta pelkäsi näyttää sitä minulle koska olisin varmaan "hirttänyt" hänet omien sanojensa mukaan. Fiksu laps. Mutta he olivat jo isompia silloin kuin tuo sinun pikkuisesi. Voimia.
Kun nyt tiedät että napsahtaa niin tee kaikkesi sen eteen jo etukäteen ettet pillastu. Näin selkeästi ajatellen jos lapsi itkee kovasti , niin huutamalla se itku tietysti lisääntyy. Niin kävisi aikuisellekin. Mutta yritä saada selville mikä sen itkun tekee. Tuon ikäinen osaa jotenkin sen kertoakin jo.
Mun täytyy keventää tätä kertomalla omasta napsahduksestani. Se sijoittuu aikaan jolloin raahasin töistä paperipinoja kotiini tilityksiä varten. Tein niitä yöllä ja kiire oli kova koska olin jäämässä lomalle. Pikku riiviöt olivat jo lomalla ja nukkuivat aamuisin pitkään ja niinpä uni ei tullut edes tuona yönä jolloin tein vielä puolilta öin hommia keittiön pöydän ääressä. He riekkuivat ja raakkuivat. Huusin heille ihan pimeenä joka aiheutti heille hysteerisen naurukohtauksen toisensa jälkeen. Lopulta ruiskutin kuopuksen päälle käsirasvaa , merkkinä vienotuoksuinen hand & nails, oikein hyvä rasva muuten. Kuopus huusi kauhusta, juoksi sänkyynsä , peitti kasvonsa tyynyyn ja hänen hartiansa nytkyivät. Ajattelin tyytyväisenä että nyt se itkee.
Pojat ymmärsivät lopettaa metakan koska näkivät että olen ihan raivona. Mutta vasta parin päivän päästä paljastui että kuopus oli nauranut hysteerisesti mutta pelkäsi näyttää sitä minulle koska olisin varmaan "hirttänyt" hänet omien sanojensa mukaan. Fiksu laps. Mutta he olivat jo isompia silloin kuin tuo sinun pikkuisesi. Voimia.
T
tuttua meillekkin
Vieras
Meilläkin kuopus varsinkin sai just tolleen parivuotiaana noita ihme raivokohtauksia öisin. Mitä milloinkin oli vailla mut mikään ei sit kelvannut. Huoh, kyllä koetteli hermoja ja varmaan miekin joskus (aika usein) menetin hermot. Taisinpa joskus pistää pihalle huutamaan kun mikään muu ei auttanut.
T
th
Vieras
Ääh, väsymys saa aikaan itsesyyllistämistä. Äitiys on rankkaa puuhaa, johon ei todellakaan ole olemassa ABC-kirjaa. Meillä myös aika vaativa ja temperamenttinen lapsi ja tuntuu, et se mikä tehoaa muihin lapsiin ei tehoa meidän lapseen. Hän on hyvin omaehtoinen!
Kahden vuoden uhmaikään kuuluu paha olo ja lapsen ahdistus sekä eroahdistustunteet äidistä. Tämä voi aiheuttaa yöhuutoa, mutta kyllä ne siitä ohi menevät. Se voi olla, että lapsi tarvitsee nyt entistä enemmän rakastavaa syliä.
Kahden vuoden uhmaikään kuuluu paha olo ja lapsen ahdistus sekä eroahdistustunteet äidistä. Tämä voi aiheuttaa yöhuutoa, mutta kyllä ne siitä ohi menevät. Se voi olla, että lapsi tarvitsee nyt entistä enemmän rakastavaa syliä.
V
vieras
Vieras
V
vieras
Vieras
Kun meillä on huutokohtaus, otan lapsen syliin ja ensin jutelen, mutta jos ei auta, olen vain hiljaa ja keskityn pysymään rauhallisena. Heijaan ja silittelen, sen, minkä kiinni pitämiseltä pystyn. Lapsella on takuulla joku syy, esim. paha uni, miksi itkee, siinä jos alkaa huutamaan, menee hullummaksi vain. Ja kertaantuu seuraavana yönä....
Kyllä muakin kiukuttaa, kun yöllä pitää herätä, mutta just sen takia keskityn siihen täydelliseen hiljaa olemiseen.
Ajattele, miltä lapsesta tuntuu, kun häntä pelottaa ja äitikin vain karjuu ja ajaa pois! En halua syyllistää, sulla on morkkis jo valmiiksi, mutta seuraavalla kerralla sun on pakko hillitä ittes! Tsemppiä!
Ps. ootko yksinhuoltaja, kun et puhunut miehestä mitään? Tuplasti voimia sulle, jos olet.
Kyllä muakin kiukuttaa, kun yöllä pitää herätä, mutta just sen takia keskityn siihen täydelliseen hiljaa olemiseen.
Ajattele, miltä lapsesta tuntuu, kun häntä pelottaa ja äitikin vain karjuu ja ajaa pois! En halua syyllistää, sulla on morkkis jo valmiiksi, mutta seuraavalla kerralla sun on pakko hillitä ittes! Tsemppiä!
Ps. ootko yksinhuoltaja, kun et puhunut miehestä mitään? Tuplasti voimia sulle, jos olet.
H
Huvikummun iv
Vieras
T
tuttua meillekkin
Vieras
No ei meillä ainakaan olleet tasan tarkkaan mitään yöllisiä kauhukohtauksia vaan ihan silkkaa uhmaraivokohtauksia.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
V
Vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Huvikummun iv:
Kestää, jos vanhempi ei osaa antaa turvaa ja rauhoitusta, vaan alkaa huutamaan ja sättimään..
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Näinpä. Pientä pelottaa ja äiti karjuu vieressä.. Kukapa lapsi se silloin kokisi olonsa turvaliseksi.
M
mä
Vieras
meillä ei kyllä enään 2v täytettyä mitään yöllisiä raivokohtauksia ole tullut, liekö sitten syynä se että nukuttiin perhepedissä 
joskus on itkenyt ja huutanut yöllä eikä ole rauhottunut millään,sitten olen kysynyt siltä että sattuuko, joskus 50kertaa, ja jos vastaus on ollut joo olen käskenyt näyttää minne, useasti näytti pyllyä, voi että meni hermot itellä ku sitä jatkui useampana yönä, sit jossain vaiheessa tajusin että jos se on käynyt päivällä kakalla ei huuda yöllä. ->lapsi kärsi ummetuksesta (oli kyllä huono fiilis kun itse oli ajatellut että huutaa ilman syytä) sit kävin apteekissa,saatiin sieltä apu, nykyään pidän huolen siitä että syö luumuja säännöllisesti ja juo vettä. eipä huuda enään öisin.
joskus on itkenyt ja huutanut yöllä eikä ole rauhottunut millään,sitten olen kysynyt siltä että sattuuko, joskus 50kertaa, ja jos vastaus on ollut joo olen käskenyt näyttää minne, useasti näytti pyllyä, voi että meni hermot itellä ku sitä jatkui useampana yönä, sit jossain vaiheessa tajusin että jos se on käynyt päivällä kakalla ei huuda yöllä. ->lapsi kärsi ummetuksesta (oli kyllä huono fiilis kun itse oli ajatellut että huutaa ilman syytä) sit kävin apteekissa,saatiin sieltä apu, nykyään pidän huolen siitä että syö luumuja säännöllisesti ja juo vettä. eipä huuda enään öisin.
Meil auttoi kun otti syliin ja jutteli rauhallisesti hiljaisella äänellä, vaikka seuraavan päivän tekemisiä. Jos itse kiihtyi tilanteesta nii yleensä poikakin sitte alko itkemään entistä kovemmin. Lopulta poika yleensä nukahti uudestaan...hetken tietysti joutui odottelemaan tuolissa (nukkuu eri huoneessa ku me vanhemmat ) . Kohtaukset loppui kun laitettiin yölamppu pojalle, kun kertoi ( isompana ) pelkäävänsä pimeää.
Meillähän tuo 2,5 vee on huutanut elämästään ekat 2 vuotta...siis lähinnä öisin. Parhaina yönä ei nukuttu lainkaan ja juostiin sen luona n. 20 kertaa yössä. Mikään ei auttanut. Huusi ja huusi. Kaikki keinot kokeiltiin, mutta sitten oppi 2 vuotiaana nukkumaan paremmin.
Saa vielä kuvailemiasi raivareita, mutta onneksi ei usein.
Meillä niihin ei auta yhtään mikään muu, kuin että huutaa niin kauan, et nukahtaa. :/
Saa vielä kuvailemiasi raivareita, mutta onneksi ei usein.
Meillä niihin ei auta yhtään mikään muu, kuin että huutaa niin kauan, et nukahtaa. :/
V
vierailija
Vieras
Kylläpä helpotti lukea että muillakin on samanlaista. Luulin jo että tämä äiti on pilannut lapsensa kun se tolleen yöllä raivoaa. Esikoinen on 3,5vuotias ja näitä yöllisiä raivokohtauksia on nyt saatu kestää...
No, ilmeisesti on normaalia ja kehitykseen liittyvää, sekin tieto auttaa jaksamaan.
No, ilmeisesti on normaalia ja kehitykseen liittyvää, sekin tieto auttaa jaksamaan.
