Mulle tarjottiin mun unelmatyötä...poika pitäis siis laittaa hoitoon 9kk ikäisenä :/

[vieras]

Voihan isä jäädä jos on vakiduunissa?

Mummot, kotiin joku hoitaja?

Ei oo vakiduuni isällä ja mummot on ite työelämässä.
Kotiin hoitaja olis ihana, mut millä sen maksaa kun mun palkka ei tule olemaan suuri ja miehellä se jää kans nettona alle 2000e.

Luotettavalla pphlle tai yksityiselle sitten hoitoon.. kamalaa olisi antaa vauva päiväkotiin mutta vielä kamalampaa tuntemattomalle hoitajalle.. itse tietäisin Keski-Suomesta yhden hyvän

Täällä on onneksi useempiakin hyviä perhepäivähoitajia, jotka on hoitaneet mm. mun pikkuveljeä. Päiväkoditkin on pieniä ja pikkukylässä kaikki tuntee kaikki, et sitä en pelkää et huonolle hoitajalle joutuis.
Ja tää on kamalaa sanoa, mut mä olen toooodella väsynyt tähän kotona olemiseen :ashamed:
Mun työajat olis sellaset, et ei välttämättä tarvii olla joka päivä hoidossa ja monena päivänä vaan alle 2h.

Ilman muuta otat paikan vastaan. Mitäs sitten, kun hoitovapaan jälkeen ei olekkaan mitään..

 

[vieras]

En tiedä missä työparatiisissa muut ihmiset asuu, mutta omalla paikkakunnalla työnsaanti on kyllä arpapeliä. Omalta alalta varsinkin on melkein mahdottomuus saada koulutusta vastaavaa työtä edes koko Suomesta.

 

[laura]

Tartut tilaisuuteen!
Monet lapset menevät hoitoon 9 kuisina

 

[Rokkivosu]

unelmatyösi perässä, vauvasi kasvaa hyvin siinä sivussa kun äitikin on onnellinen ja saa tehdä töitä unelmaduunissaan. Itse sain tehdä unelmatyötä 4 vuotta, josta haaveilin yli 10 vuoden ajan, nyt menetin sen, sillä olin sijainen ja kaksi vuotta olen ollut eksyksissä työkuvioissa. Voi mennä pitkään, ennen kuin saat vastaavan tilaisuuden, nyt kun jalan saat oven väliin, niin se on kutsu, jota kohden on mentävä. Joka tapauksessa lomaoikeutesi on päättynyt/päättymässä ja hetken päästä olet tilanteessa, mihin menisit töihin. On totta, että lapsi on vain hetken lapsi, mutta unelmatyö on kuitenkin se, josta jäät paitsi. Lapsesi rakastaa sinua varmasti enemmän kun olet onnellinen työpäivän jälkeen kotiin tullessasi.

Mieti kuitenkin tarkkaan, mitä haluat. Omat lapseni jo 14 ja 12 vuotiaita ja edelleen haaveilen siitä unelmahommastani, jonka menetin kaksi vuotta sitten....

Sitä mä pelkään, et jos en nyt käytä tilaisuutta hyväkseni niin kadun sitä myöhemmin ja kovaa.

 

[fjonga]

se vauva-aika on kyl niin perseestä et jättäisin suosiolla muille hoitoon jos tuollainen tarjous tulisi vastaan =)

No en mäkään tästä niin suunnattomasti nauti :ashamed:
Tai siis ihana tuo lapsi on, mut kyllä mä oon välillä niin :headwall: :'( |O

tiedän tunteen... minusta meillä on kivaa nyt kun pojat on eskarilaisia. nyt nautin heistä enemmän kuin silloin!

 

[Lentokala]

Tottakai tartut tilaisuuteesi.
Noi hoitopaikatkin kuullostavat ihan hyviltä.

Kurjempaa on se, että vuosikaudet hoidetaan kotona lapsia eikä oo koulutusta mihinkään eikä kunnon duunia tarjolla missään kohtaa.

 

[huoh]

Odottaisin seuraavaa tarjousta. Sellainen tulee varmasti joskus, mutta lapsi ei ole kuin kerran pieni.

No just. Tottahan tuo on, mutta onko sulla aavistustakaan, miten vaikee on saada oppisopimuspaikkaa yhtään mihinkään?

 

[:)]

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Kunnes se tarjous osuis omalle kohdalle. Kyllä vierestä on aina helpompi sanoa kuinka tekis

 

[Rokkivosu]

Tottakai tartut tilaisuuteesi.
Noi hoitopaikatkin kuullostavat ihan hyviltä.

Kurjempaa on se, että vuosikaudet hoidetaan kotona lapsia eikä oo koulutusta mihinkään eikä kunnon duunia tarjolla missään kohtaa.

jos mä en ota sitä niin hoitovapaan jälkeen saan korkeintaan lyhyitä pätkiä, jos niitäkään, joissain huonommissa hommissa.
Tai sit pitää muuttaa jonnekin muualle, mitä ei kyllä haluta.
Nyt olis varma duuni ainakin pariksi vuodeksi ja sen jälkeen hyvät työllistymismahdollisuudet kotipaikkakunnalla.

Kyl mä sen paikan otan, jos muut ehdot vaan on hyvät :'(
Aika kaksjakoinen fiilis.

 

[vieras]

Tottakai otat unelmatyösi vastaan, voi olla että myöhemmin kaduttaa muuten pahasti. Munkin tyttö on mennyt pph:lle 10 kk iässä ja ihan hyvä hänestä on tullut

 

[vieras]

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)

 

[vieras]

Kyllä kannattaa tarttua tilaisuuteen, jos unelmatyötä tarjotaan.

 

[vi]

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Kunnes se tarjous osuis omalle kohdalle. Kyllä vierestä on aina helpompi sanoa kuinka tekis

Mulle on sattunut enkä vaan voinut laittaa lasta hoitoon, vaikka on vielä vanhempi kuin ap:n. Mutta kukin tekee omat ratkaisunsa.

 

[Rokkivosu]

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)

Kumpi sitten on parempi: kotiäiti, jonka mielenterveys alkaa brakaamaan,mut lapsi on kotihoidossa vai työssäkäyvä äiti, jonka pää on terve ja jaksaa nauttia lapsestaan...
Tiiä häntä, mut veikkaan jälkimmäistä. Kun vaan pääsisin tästä itseni syyllistämisestä eroon. Poden huonoa omaatuntoa kun HALUAN töihin sen sijaan et jäisin pojan kans kotiin :ashamed: :ashamed:

 

[---]

ala?

 

[TePa]

Täällä on onneksi useempiakin hyviä perhepäivähoitajia, jotka on hoitaneet mm. mun pikkuveljeä. Päiväkoditkin on pieniä ja pikkukylässä kaikki tuntee kaikki, et sitä en pelkää et huonolle hoitajalle joutuis.
Ja tää on kamalaa sanoa, mut mä olen toooodella väsynyt tähän kotona olemiseen :ashamed:
Mun työajat olis sellaset, et ei välttämättä tarvii olla joka päivä hoidossa ja monena päivänä vaan alle 2h.

Eiköhän noi viimiset lause jo kerro aika hyvin tilanteesi. Noin lyhyitä päiviä jos on suurin osa, niin ei vauva siitä kärsi. Vapaapäiviäkin runsaasti. Ihan eri olisi jos joka päivä olisi 9 tuntinen. Sinuna varmaan ottaisin homman. Aina siitä eroon pääsee jos ei tunnukaan hyvältä.

 

[Rokkivosu]

ala?

Nuoriso-ohjaajaksi pääsisin opiskelee oppisopimuksella.

 

[Elppa]

Meillä meni poika 8,5kk ikäisenä hoitoon (syntyi 2,5vk LA:sta myöhässä), ja sopeutui erittäin hyvin, sosiaalinen ja iloinen jätkä kun on.

 

[TePa]

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)

Sepä kiva jos taloudellinen tilanne antaa myöten. Mitään ajanjaksoa ei muuten voi kokea enää uudelleen jos sen nyt ohittaa. Jatkossa kannattaa miettiä sitäkin onko töitä sitten niin vaan tarjolla? Työnantajat ei kauheasti innostu kenestäkään joka on ollut 10 vuotta kotona, ja tuskin on päivittänyt osaamistaankaan.

 

[vierastaja]

Ehdottomasti otat paikan vastaan. Poikasi pärjää varmasti hoitopaikassa ja hoitoaika kuulostaa hyvältä pienelle, kun on lyhyet päivät ja ei edes joka päivä.
Sinä olet lapsesi paras äiti, vaikka käyt töissäkin ja poikasi varmasti rakastaa enemmän äitiä, jonka muumit on laaksossa kuin sitä mörköä, joka suree menetetty tilaisuutta.

 

[mieti]

ala?

Nuoriso-ohjaajaksi pääsisin opiskelee oppisopimuksella.

Huh,huh! Mä luulin,et joku ihme harvinainen ala. Kyllä tohon hommaan pääset myöhemminkin. Mutta lapses vauva-aikaa et takas saa...

 

[Rokkivosu]

ala?

Nuoriso-ohjaajaksi pääsisin opiskelee oppisopimuksella.

Huh,huh! Mä luulin,et joku ihme harvinainen ala. Kyllä tohon hommaan pääset myöhemminkin. Mutta lapses vauva-aikaa et takas saa...

En pääse täällä missä asun. Enkä varsinkaan oppisopimuksella.'JA muualle ei haluta muuttaa.
Ja vauva-aikaa en muuten missään nimessä haluisikaan takas

 

[ugu]

mikä se sellanen unelmatyö sit on?

 

[vieras]

Karusti sanottu, mutta eihän tuossa voi kuin valita pienen lapsen ja työn väliltä. Itse valitsisin empimättä lapsen kanssa olemisen. Sitä aikaa ei ainakaan saa takaisin mutta kivoja koulutuksia ja töitä on olemassa vaikka olisivatkin harvinaisia jne.

Mä olen niin samaa mieltä ja tätä ajatusta kannan myös jos vanhemmasta lapsesta kyse. itse esim. en nyt ottanut määräaikaista työsuhdetta vastaan kun lapseni aloitti koulun. Minulle on tärkeämpää olla kotona laittamassa lasta kouluun ja olla odottamassa häntä myös kotiin. Töitä ehdin vielä tehdä, mutta tätä ajanjaksoa en voi kokea enään uudelleen jos nyt sen ohitan =)

Sepä kiva jos taloudellinen tilanne antaa myöten. Mitään ajanjaksoa ei muuten voi kokea enää uudelleen jos sen nyt ohittaa. Jatkossa kannattaa miettiä sitäkin onko töitä sitten niin vaan tarjolla? Työnantajat ei kauheasti innostu kenestäkään joka on ollut 10 vuotta kotona, ja tuskin on päivittänyt osaamistaankaan.

niin eikö olekkin =) jokainen tehkööt omat ratkaisunsa.

 

[Ninni]

Jos olet ihan kypsä kotona olemiseen, niin ota paikka vastaan. Mutta jos olet kahden vaiheilla, jää vielä kotiin.

Itse olen yrittänyt tehdä aina elämässäni vaikeat valinnat sillä periaatteella, ettei myöhemmin tarvitsisi katua. Ja itse koen niin, että jokainen kerta, kun valitsen lapsen, se on varma valinta - ei varmasti kaduta myöhemmin.

Mutta tärkeintä on tehdä valinta siten, että olet tyytyväinen päätökseesi. Jos jäät kotiin ja sinua harmittaa koko ajan, ettet ottanut oppisopimuspaikkaa vastaan, ei sekään ole lapselle hyväksi.