Taas täällä avautumassa...

["vieras"]

Niin mietin et voisinko ehdottaa sellasen toiveen et se työ ois esimerkiks ilta siivoomista sitten? ja tuo lehtien jako kyllä kävis...

Et saa mistään erikoispaapomista, vaan ihan normaalia kautta joudut hankkimaan asunnon, työn ja opiskelupaikan. Tässä vaiheessa et iihen pysty, vaan mTT on se paikka, jossa saat itseäsi parannettua. Onko sinulla huonoja kokemuksia mielenterveyspalveluista, kun puhut ettet halua osastolle ym.? Sinulla on käsittääkseni jäänyt hoito kesken.

 

[Echo harmaana]

Tuota noin, pelkäätkö että jos menet mielenterveystoimistoon että joku näkee sun kävelevän sinne ja alkaa juorut kulkea? Nimittäin tuo pelko ei ole mitenkään epätavallista mt-toimiston asiakkailla. Mutta silti sun pitää ottaa se askel että menet sinne. Pelkäätkö myös että se psykologi juoruaa sun asioista?

Et sä laitokseen joudu, sen mitä olen sun juttuja lukenut. Mutta pliis, ota se askel että menet psykologille.
Sit sen ohessa tuli mieleen yks tosi hyvä koulu, nimittäin: talouskoulu, semmoinen puolen vuoden linja. Ihan oikeasti, siellä on sun ikäisiäsi. Niitä kursseja alkaa syksyllä ja vuoden vaihteen jälkeen.

 

["vieras"]

Ei ap ole tarpeeksi kasassa mihinkään kouluihin ja kun ei ole, niin turha mennä opintotukikuukausia tuhlaamaan.

 

["hmmm"]

Mun eka suunitelma oli, että mä saisin itteni kokonaan terveeks ja vasta sen jälkeen koulu, työ, ihmissuhteet ja kaikki muu normaali..

Mut mun vanhemmatkin kun mietti et miten kauan siinä menee sit et mä saisin itteni kokonaan terveeks! ja mä sanoin etten tiiä, koska eihän sitä voi oikeasti tietää, mutta uskon että mulla on siihen mahdollisuus kerta ne luontaishoidot on auttanu jo osittain..

Sä et vaan yksinklertaisesti saa tuolla keinoin itseäsi terveeksi vaan yhä sairaammaksi! Yksin ei ole hyvä olla vaan silloin asiat pyörii omassa päässä ja kärpäsestä paisuu härkänen. Hyvinvointiin tarvitaan koulu tai työ ja ihmissuhteet... = Saat muuta ajateltavaa. Sen jälkeen lähtee tervehtyminen. Ja sä voit sille vain itse jotakin lopulta. Toiset ihmiset voi auttaa sua tiettyyn pisteeseen saakka niin määrällisesti kuin ajallisesti. Ei se elämä yksinkertaista ole eikä asiat aina vaan tapahdu. Niiden eteen on tehtävä työtä ja koettava myös niitä vastoinkäymisiä.
Olen pahoillani puolestasi. Muutto kauas ei ole välttämättä ratkaisu, siinä on omat haasteensa. Se saattaa olla vain pakoilua. Sinun on ensin selvitettävä oma pääsi eikä syyttää ihan kaikkia muita. Menneille ei voi mitään, mutta niistä on koetettava päästä yli omin avuin. On osattava työstää asioita ja jättää ne sitten taakseen.
Mä toivon sulle voimia parantua.

 

[Echo harmaana]

Jatkan vielä, että se mielenterveystoimiston ja psykologien antama kuntoutus ei todellakaan nykyään ole sitä että naps, laitokseen ja pää lääkkeitä täyteen. Siinä tarjotaan paljon neuvoja, paljon apua ja tukea tulevaisuutta varten, vinkkejä jne. pehmeitä keinoja.

Sun pitää rakastaa itseäsi:vaikka joku näkisi sun menevän mt-toimiston ovesta sisään niin voit ajatella että "Entäs sitten, nähköön." Sä sillä tavoin pitäisit huolta itsestäsi, se olisi lahja itsellesi, sun valinnat ei kuulu muille, se on sun elämää eikä muiden. Ja sitäpaitsi nykyisin käytetään tosi paljon mielenterveyspalveluja, eräs vanha, tavis ystäväni hakeutui psykologille avioeron takia. Mt-toimiston asiakkaita on tosi monenlaista, monista ammateista ja asemista jne.

 

["äitee"]

Olen tämän ennenkin sinulle kirjoittanut kuten moni muukin, mutta nyt REIPPAASTI LÄÄKÄRIIN! Kukaan ei kahlitse sinua mihinkään paikkakuntaan, se on varmaa. Sen takia ei hoitoon hakeutumista kannata jättää. Suositella sinulle voidaan ettet muuta, mutta päätökset tet sinä ja sitten vaan hoito siirtyy uudelle paikkakunnalle.
Nyt HOPIHOPI HOITOON!
Alkaa kuulostaa siltä, että se pahin tuomitsija ja huoraksi haukkuja asuu sinun sisälläsi. Sinä itse tuomitset itsesi ja siksi kuvittelet myös muiden tuomitsevan ja haukkuvan. Ehkä käyttäydyt oudosti tämän vuoksi myös toisten seurassa ja he alkavat katsoa sinua ns.vähän pitkään?
Sanon nyt suoraan, että kirjoituksissasi tulee vaikutelma jopa paranoidisuudesta. En siis väitä etteikö sinua olisi kiusattu ja voi olla, että edelleen jotkin lapselliset tahot pitävät jotain huhua elossa, mutta että välttelet jo festareita yms...KUULES, EI KUULOSTA HYVÄLTÄ.
Alussa kirjoitat hienosti, että täällä osa sinut tuomitsee ja osaa on huolissaan ja vastaa asiallisesti. Silti olet jatkanut tänne kirjoittelua. Samalla tavalla sinun tulisi jatkaa elämääsikin mahdollisista huhujen puhujista huolimatta. Jätät heidät omaan arvoonsa, tärkeintä on että SINÄ tiedät ettet ole huora tai muutenkaan haukkumisen arvoinen.

Joka tapauksessa, hoitoa hakemaan. Ja tämän kaiken sanon nyt hyvässä hengessä, huolissaan sinusta nuori ihminen. Olen psyk. alan hoitaja ja mt-ongelmista kärsivän nuoren äiti, joten en todellakaan tuomitse.

 

["hmmm"]

Ensinnäkin kaikki aikuiset on täällä yksin. Se vastuu omasta elämästään on viime kädessä itsellä. Sun elämä ei tule paremmaksi uudella poikaystävällä tai millään muullakaan ulkoisella. Jos et osaa käyttää pesukonetta, googlaat vaikka pesukoneen nimen ja mallin ja etsit ne käyttöohjeet ja opettelet itse. Jos sulla on päänahassa ongelmia niin varaat itse lääkärin itsellesi. Älä syytä muita ongelmistasi, toki kiusaaminen ja muu paska vaikuttaa, mutta koskta ET VOI MUUTTAA MUITA IHMISIÄ, niin sun täytyy muuttaa omaa asennettasi ja lakata toivomasta että muut tekevät asioita puolestasi ja ottaa vastuu omasta elämästäsi.

 

["hmmm"]

Mä oon monta kertaa sanonu että myös mussa oli vikaa...

Mut en silti osaa nähdä, et ois ollu nii pahasti, et oisin ansainnu tuon kaiken mitä mulle tehtiin ja et mun elämä on menny näin pilalle niiden poika juttujen takia joissa ei ollut edes seksiä...

Sä et voi muuttaa niitä kiusaajia. Älä annan sun elämän mennä pilalle niistä. Älä välitä!!! Voi olla vaikeaa, mutta oikeesti annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. So what että ihmiset pitää sua huorana, se on niiden tyhmyyttä. Sä tiedät, että et ole etkä ollut silloin huora. Muakin on kiusattu, vaikka miksi, mutta oon päässyt sen yli. Sun traumat vaikuttaa niin pahoilta että tarviit ammattiapua.

 

["piia"]

Itse jouduin aikoinaan pakkohoitoon 3 kk:ksi. Ei se ollut kamalaa. Siellä sai kokee turvallisuuden tunnetta ja rauhaa. Oli kaikkia kivoja ryhmiä ja omaa aikaa ja vertaistukee muista potilaista. Näin miten erilaisista syistä ihmiset tuli. Toiset oli oikeesti ihan sekasi ja toisille oli vain sattunut jokin ikävä asia tai oli tullut burnout tms. Näin miten ihmiset tervehty siellä.
Tämän halusin kertoo sulle siks ettei tommosiakaan paikkoja tartte pelätä jos joskus sellaseen joutuu/pääsee.

 

[nuori.]

Ja mitä pahaa mulle vois siellä uudella paikkakunnalla tapahtua?

Tää ei oo mitään pakoiluu, vaan sitä et mä oon täällä tyriny elämäni ilmeisesti niin pahasti ettei sillä oo tulevaisuutta joten sen takia minä haluan muuttaa pois jotta saisin uuden alun elämääni ja onnellisuutta.

Kysynkin nyt teiltä: Miks jäisitte varta vasten sellaseen paikkaan jossa teillä ei oo mitään, huono olla ja esimerkiks huoran tai homon maine?

Ja sitten. Sen takia sanon ettei OSASTO ole mun paikka, koska niin helvetin sekasin mä en kuitenkaan vielä ole että sinne kuuluisin!!!!

Ja toisekseen, mun eka pitäis saada käyttää kaikki muut keinot elämäni parantamiseksi. Kuten sanoin, kauemmas muutto, se terapiakin yms yms yms. Ennen kun menisin laitokseen.

Tiedätkö millon vasta laitoksesta tulis mun paikka?

Sit kun joku niistä kusipäistä tulis pilaamaan mun elämän sielläkin jollakin keinolla...

Eikä kovin kivalta tunnu pelätä sellasta, ihan sen takia että sä uskoit että johonkin entiseen ystävään voi luottaa joka autto ja tuki sua esim sillon kun hakattiin. Mut hupsista! Ei se ollukkaan luottamuksen arvonen...

Ja kun olin viel itelleni niin kovaa vannonu, et nyt ne ei saa tietää enää mun elämästä koskaan mitään. Et mie oon niiden niskan päällä nyt ja elän omaa elämääni.

Harkitsin pitkään, kehen luottasin ja kelle avautusin mun olosta. Tuntuu et oon tehny työtä ihan turhaan ja et tässä jo valmiiks oottelee, et kukakohan se mun elämän tulee siellä jollain keinolla pilaamaan ja se masentaa oottaa et tulis taas tuntemaan hirveetä kärsimystä..

Kun kaikkesa on yrittäny et sellasesta pääsis eroon! Kaikkesa on yrittäny ettei minuu enää vedettäis paskaan! Mut silti tuntuu et kaikki vetää minua kovasti alaspäin ja kapinoi sitä vastaan että saisin paremman "uuden elämän" ja näyttävät että hei! paskan paikka on alas tuolla viemärissä...

Miks mua halutaan pitää niin kovasti kiinni tässä paskassa?

 

[nuori.]

Ja joo, ei musta todellakaan tuntuis kivalta mennä täällä sossuun tai muuallekkaan. Emmä oo täällä missään naamaani pariin vuoteen näyttäny kun asuin muualla.. Niin ahdistavan pientä kaikki

Siks mä mielummin oisin menny tuohon toisen lähimmän paikkakunnan paikkeile asioilleni. Ois saanu vähän enemmän tilaa hengittää ja hoitaa niitä juttuja..

Mut luulis et se ois mikään mahottomuus siirtää sinne niitä asioita hoidettavaks. 30min matkan päähän.

 

[Professional Griefer]

Miks mua halutaan pitää niin kovasti kiinni tässä paskassa?

Mitä sä oot oikeesti vailla?? Ei tällanen moneen kertaan nähty, kohta jo turhanpäiväinen avautuminen auta asioille mitään. Sua on täällä monet ohjaistanut, tukenut, kertonut mihin sun pitää/kannattaa soittaa tai mennä ja mitä sanoa ja mistä aloittaa.
Sä vaan jatkat tota huonon suomalaisen kirjailijan novellikokoelman enteröimistä.

Nyt katsot tästäkin ketjusta ne selkeät ohjeet, mihin soitat ja hankit aikoja, googlaat oman paikkakuntasi kyseiset toimistot ja ALAT TEKEMÄÄN ASIOILLE JOTAIN.

 

[nuori.]

Niin alankin. Se on vaan sairaan pelottavaa ja iso askel, mut mä tiiän et mä en tuu pääsee ilman sitä mihinkään.

Mut mua vaan kiinostaa et miks musta tuntuu et kaikki mua yrittää vaan pitää mua hampain ja kynsin kiinni tässä huoran maine, huono elämä - paskassa?

Siis jos toikaan kehen mä pitkän pohdinnan jälkeen luotin nyt niinku peruskoulun jälkeen, niin jos se ois ymmärtäny mun tuskat ja kaiken ja sil vähänkin leikkais jo omassa päässä ilman mun sanomatta et mul ei oo mikään tarve levitellä näitä asioita, niin miks se sit tekee niin? Miks ne haluaa mut väkisin, kaikin, keinoin, pitää mut siinä huoran maine paskassa ja kertoo ilman mun lupiakin sitä että mä oon kiusattu ja kaikkee?

Kun yritän just päästä EROON SIITÄ.

 

["vieras"]

Miten sä voit olla niin helvetin pihalla, että et tajua tällaisia yksinkertaisia asioita kuin, että kuntalaisen asiat hoidetaan kotikunnassa? Se on ihan sama vaikka se kunnanraja ois metrin päässä. Tyhmemmänkin luulisi pienen pohdintatuokion jälkeen ymmärtävän miksi asia on näin.

Ensinnäkin kyse on rahasta. Kunnalla on tietty määrä rahaa ja se rahamäärä riippuu siitä kuinka paljon kunnassa on asukkaita. Ihmiset maksavat veroja omaan kuntaansa ja näillä verorahoilla sitten hoidetaan niiden kuntalaisten asioita. Toiset joutuisivat siis maksamaan sinun hoitosi, jos menisit toiseen kuntaan hoitoon.

Toiseksi joku kunta voisi saada kauhean vyöryn asiakkaita naapurikunnista ja näin ollen kunnan jonot pidentyisivät ja palvelut huonontuisivat, jos hoitoon voisi mennä minne haluaisi.

Kolmanneksi kunnassa tilastoidaan kaikenlaisia tietoja asukkaista. Toisessa kunnassa asiansa hoitava vääristäisi tilastoja.

 

["vieras"]

Voisiko keskustelu enää enempää kiertää samaa, turhaa ympyrää...

 

[Professional Griefer]

Niin alankin. Se on vaan sairaan pelottavaa ja iso askel, mut mä tiiän et mä en tuu pääsee ilman sitä mihinkään.
.

NONIIN HYVÄ! Nyt lopetat muiden ihmisten ja niiden "sanomisten" ajattelun, ja ajattelet itseäsi, että pääset elämässä eteenpäin.
Ja lopetat ton vatvomisen, pian alat pelkäämään omaa mielikuvitustasi niin että koko rumba lähtee taas "alusta", eli siis ei etene tästä yhtään mihinkään.

Muista, että sinä olet elämäsi tärkein ihminen ja muilla ei oo siihen mitään nokan koputtamista. Jos joku sut hylkää tällä matkalla, se ei ole sun arvoinen.
Mitä pikemmin menet hakemaan apua omasta kunnastasi, sitä pikemmin pääset aloittamaan uutta elämää vaikka sitten siellä Oulussa, mihin olet halunnut. Kyllä asiat järjestyy, mutta niiden eteen pitää tehdä KONKREETTISESTI JOTAIN.

Tule sitten kertomaan, kun olet saanut asioita hoidetuksi. Kyllä ihmiset haluavat tukea ja kannustaa, mutta ei aina tämän saman, turhauttavan laulun vatvomisen kanssa.

 

[---]

Sun listassa on ihan väärä järjestys. Pitäisi olla:

- TERVEYS
- koulutus
- työ
- ystävät
- kaikesta muusta voit huolehtia sitten myöhemmin. Sun ei tarvitse vielä 18- vuotiaana tuskailla miehen ja perheen saamisesta, mietit sitä sitten 15- vuoden päästä.
Mene kouluun jonnekkin toiselle paikkakunnalle. Sitäkautta saat varmasti ystäviä. Opiskelut suoritettuasi työpaikan ja sitäkautta ystäviä. Ja kun elämä alkaa olla mallillaan huomaat ja tajuat, että itseasiassa sä et olis sä, ilman niitä kiusaamisia menneisyydessä. Menneisyys ei jää ikinä taakse, eikä unohdu, mutta sen kanssa on oltava sinut ja opittava elämään. Sitten, kun sulla on muuta tekemistä kuin märehtiä joka päivä kaikkea sitä, mitä sulla ei ole ja mikä meni vikaan, niin sä et enää edes muista, mitä kaikkea sulla ei ole

Ihan näin ulkopuolisena sanon,että kiitos,tämä oli hyvä!

 

[voi hyvänen aika!]

voi hyvä jumala. koko ajan hoet vaan tuota samaa! tiedätkö että suurin osa sinun "vainoojista" elää ihan omaa elämäänsä tällä hetkellä ja aika varmasti kaikki. 18 vuotiailla on ihan omat elämät opiskelut, työt...jne. sinun oma pääsi pyörittää näitä huora yms juttuja vaan ja kuvittelee kaikkien puhuvan sinusta. kiusaaminen on väärin mutta mene eteenpäin elämässä ja soita nyt hyvänen aika sinne mielenterveystoimistoon ja mene puhumaan nuista sinun ajatuksistasi. sinua ei kukaan vainoa ja nyt enää kiusaa mistään taivaan vanhoista asioista joissa ei edes ollutkaan mitään perää kuten itsekkin olet sanonut. lapset tekevät kammottavia virheitä ja ikävä kyllä porukassa tyhmyys tiivistyy. haukutaan vaikkei ymmärrettäisikään mitä haukkuma sana edes tarkoittaa. nyt jokaiaella on jo oma elämä ja varmasti häpeävät ja osa jo unohtanut koko lapsuus iän haukkumis episodin. Vain sinä luulet, että ketään enää kiinnostaa vatvoa sinun 12-13-14 vuotiaana tekemiä asioita. Lopeta itse niistä nyt jauhaminen ja soita sinne mt-toimistoon ja kerro tilanteestasi. Siellä saat jutella mm. psykiatrin kanssa ja käsitellä tuota traumaa ja toivottavasti pääset pakko ajatuksistasi eroon. soita sinne nyt ja lopeta tekosyiden keksiminen.

 

[nuori.]

Miks sit tuo yks teki mulle noin 17-vuotiaana? Petti mun luottamuksen jiiänee.

 

[.,.,.,.,.,.,]

[QUOTE="vieras";28925500]Voisiko keskustelu enää enempää kiertää samaa, turhaa ympyrää...[/QUOTE]

Niinpä. Ap jauhaa aina samaa, märehtii menneitä, aikoo tehdä muka sitä ja tätä jne. Taitaa olla ihan turhaa tää että ihmiset kirjoittelee ja yrittää auttaa. Sama marttyyripaska silti jatkuu.