Taas täällä avautumassa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nuori.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No kuka siitä minun kiusaamisesta ottaa vastuun?

Huutelusta, haukkumisesta, tönimisestä, lyömisestä, uhkailusta, naureskelusta, mulkkaamisesta, pano juorujen levittämisestä, kotiin tehdyistä pilasoitoista, nettiherjaamisesta ja siitä että on noloa olla minun ystävä tai seurustella mun kanssa koska olen kaikkia paneva limavittuinen huora, oikea saasta...

Niin kuka?

Minä en oo koskaan heille moista tehnyt ja mun mielestä mun kusipäisyys on ollut aika pientä tuohon verrattuna, jos olen nyt sattunut ihastumaan joskus varattuun ja en 12-vuotiaana aina osannut pitää turpaani kaikesta... minkä opin sitten kivun ja kasvun kautta kovin keinoin ylä-asteella. Ihastumiselle ei esimerkiks mitään voi ja eikö se oo vähän normaalia toivoo et kumpa tuo ois miun kans? koskaan en ees sille pojalle kertonut kunnolla että mä tykkään siitä. Mutta kaverille kerroin ja hän kertoi tälle sen tyttöystävälle ja alkoi mun kiusaus. Ulospäin jollain tavalla näky varmasti se mun ihastuminen, mutta eipä mahda mitään kun oli hirveä synti.

Just tuossa sanoin, et mistä teoista en itessäni oo tykänny ja valmis kantaa niistä vastuun. Mut onko ne ollu todella niin pahoja, että mun pitää olla tässä pisteessä nyt ja terveyskin mennyt... ? Onko?

Oliko sen arvoista?

Ei jumalauta jos sä voit tulla väittämään että mun hakkaaminen ja nää nauraa ympärillä, oli jotenkin mulle esimerkiks ansaittua yhtään sen vähempää tai enempää kun henkinen väkivaltakaan. Niin ehkä sinun pitäis kahtoo kanssa peiliin.

40-vuotias tajuaa mitä tollanen 12-vuotias ja ylä-aste ikänen on. Se tajuu onko se aikuinen vai ei. Ja jos ei toimi aikuismaisesti ja oikein tuossa iässä, niin sallitaanko se vielä vai ei.

Kiusaamisesta ovat vastuussa kiusaajat. Tyhmästä käytöksestä, joka johti kiusaamiseen olet vastuussa sinä.

Mutta millään tällä ei juuri nyt ole edes mitään väliä. Sillä on väliä mitä aiot tehdä, jotta tulevaisuutesi olisi parempi.
 
[QUOTE="vieras";28916746]Kiusaamisesta ovat vastuussa kiusaajat. Tyhmästä käytöksestä, joka johti kiusaamiseen olet vastuussa sinä.

Mutta millään tällä ei juuri nyt ole edes mitään väliä. Sillä on väliä mitä aiot tehdä, jotta tulevaisuutesi olisi parempi.[/QUOTE]

Noniin, tätähän minäkin.

Mä kadun niitä varattuihin sekaantumista ja sitä etten ollu aina luottamuksen arvonen ja viime kädes myös sitä et tiuskin mun pahaa oloo niille jotka halus vielä joskus olla mulle ystäviä.

Mut tää ei oikeuta kiusaamista vai oikeuttaako? Kun mulle on sanottu että se oli sulle ihan oikein ja sinä ansaitsit sen?

Mutta sitä en kadu että olin seksikkäissä kuvissa tai sitä että tekstailin useammalle pojalle sellasia. Vai pitäskö katua?

Pitäiskö esimerkiks myös sitten jonkun 30v aikuisen ihmisen katua vaikka yhden illan juttujaan ja että hän on seksuaalisesti aktiivinen?

Onko aikuisella esimerkiksi oikeus harrastaa vaikka sitä seksiäkin ihan ilman mitään typeriä huoran maineita ja teinimäisiä huoritteluja, jos se seksi ei satuta ketään?

Kertokaa mulle miksi tuollaista pitäisi katua.
 
[QUOTE="vieras";28916747]Mitä sinä ap olet tehnyt tänään tilanteesi hyväksi? Aloitit jo ennen puolta päivää kirjoittelun tänne ja olet edelleen täällä kirjoittelemassa.[/QUOTE]

Tilanteeni hyväksi olen tehnyt jo sellaisia asioita, että soitin sinne oulun sossuun ja siellä ne ei ruvennu auttaa mua et laittas mun asioita eteenpäin jotta pääsisin sinne ja saisin uuden alun elämääni ja ajan kanssa työn ja kaiken mitä tarvitsen jotta pääsen vahvasti omille jaloilleni.

Eli oon koittanu jo sieltä hankkii apua.

No, sitten oon vielä koittanu tässä porukoiden kanssa keskusteluja käydä, että tajuaako ne mun tilanteen ja haluais auttaa. Eivät enää halua.

Niin huomenna, soitan nuorten puhelimeen ja toivon et joku neuvois mua sieltä mitä pitää tehdä.

Mä oon ite nimittäin ihan pimennossa siitä, nuori, 18v ja täysin pimennossa. Että miten tälläinen tilanne lähdetään hoitamaan. Porukat vaan sönköttää jotain paskaa ja tänäänkin piti saada mun asioita eteenpäin, mutta niitä ei kiinosta auttaa...

Kaikki mun pitää tehdä ite ja selvittää tästä lähtien ite. Ihan oman onnen nojaan mut on yhtäkkiä heitetty.

Ja se tulee aika kovana iskuna, kun tähän asti melkeen mulle on tehty kaikki valmiiks. Niin johan vituttaa.

Haluun vaan omille jaloilleni, ettei mun tarvii anella porukoilta eikä keltäkään yhtään mitään !

Mut mun porukat taitaa vaan nauttii siitä että ne syö, juo, nukuttaa ja liikuttaa minua et pitää mulla perus elintoimintoja yllä. Mutta muussa ei apua saa ja pidetään se tyttö suht pimennossa ja sit sössötetään vähän jotain. Ei kivaa. Niin kun mä en oo mikään niidenkään räsy nukke jota ne saa omaks kivakseen raahata kolmekymppisenäkin perässään..

Mä oon ihminen, jolla on kanssa tunteet ja pitäis olla ihmisarvo ja oma elämä !
 
Kyllä sinun vaan pitää nyt ainakin lyhyeksi aikaa hakeutua oman paikakunnan mielenterveyspuolelle. Saat normaalien aikuisten näkökulmaa ja käytännön vinkkejäkin tilanteeseen.
 
[QUOTE="vieras";28918373]Kyllä sinun vaan pitää nyt ainakin lyhyeksi aikaa hakeutua oman paikakunnan mielenterveyspuolelle. Saat normaalien aikuisten näkökulmaa ja käytännön vinkkejäkin tilanteeseen.[/QUOTE]
Ja Oulusta eivät järjestä sinulle asuntoa, vaan oman paikkakunnan sossun kautta voit päästä muuttamaan sinne, kun hankit ensin asunnon. Muuttoapuun antavat esim. rahaa. Sitten Oulussa asuessasi voit hakea sossuun, mutta eivät kannusta ulkopaikkakuntalaisia muuttamaan sinne.
 
[QUOTE="vieras";28918373]Kyllä sinun vaan pitää nyt ainakin lyhyeksi aikaa hakeutua oman paikakunnan mielenterveyspuolelle. Saat normaalien aikuisten näkökulmaa ja käytännön vinkkejäkin tilanteeseen.[/QUOTE]
Ja tätäkautta pääset varmaan neurologillekin, kun kuulostaa, että sinulla on neurologisia ongelmia. Hoitamaton ADHD kenties tai muuta ajatteluun ja tunteisin vaikuttavaa sairautta/ tilaa. Mutta ihan akuutisti saisit tosiaaan käytännön neuvoja.
 
Mitä jos sä ottaisit vastuun tekemisistäs. Et koittais paeta? Toteaisit, että tein kyllä niin paskasti, että ehkä mä ansaitsenkin vähän paskaa niskaan. Sitten sä kasvat taas vähän ja rupeat aikuistumaan.
Jos sä asut pienellä paikkakunnalla ja vehtaat varattujen kanssa, niin mitä sä oletat siitä seuraavan? Ihan varmasti joku sua huorittelee sen jälkeen? Pitääkö sen kaataa koko maailma? - Ei pitäis?
Sun pitää itse antaa tilanteen rauhottua.

No mitä oon sitten SUN mielestä tehnyt niin paskasti että ansaitsin tuon kaiken minkä luettelin mitä mulle tehtiin lyömisiä ja muita väkivalta uhkailuja myöten?

Muutenkin minusta tuntuu et mielummin oisin kerran tullu kunnolla hakatuks ja joutunu sairaalaan ja se ois ollu siinä.. Kun kestäny 2v usealta kymmeneltä ihmiseltä henkistä kovaa väkivaltaa..

Ja mua vituttaa, että tällänen pitäs vielä spiikata jonkun lapsellisuuden piikkiin ja multa ois jotenkin väärää toimintaa jos koen osan niistä tyypeistä pelottavina psykoina jotka teki mulle sillon sitä kaikkea...

Ja hei. Minä olin 12v. ja mulla oli jo ylä-asteelle 13-vuotiaana mennessä valmiiks huoran maine. Mut emmä ala-asteella 12-vuotiaana tälläsistä huoran maineista tienny vittuakaan ja että siitä vois tällänen helvetti seurata mitä mulle seuras ja et se ajo mut siihen pisteeseen missä mä nyt olen.

Tiesin ala-asteella sen verran, mitä on sellaset "huonot naiset" , mutta mun ajatelma oli seuraavanlainen... : Jos minä en harrasta kenenkään kanssa seksiä, kukaan ei voi pitää mua huorana, koska se mitä mä nyt teen on niin pientä ja viatonta mitä tuskin kukaan ottaa pidemmän päälle vakavasti

T. 12-vuotias minä

Ps. Mulla ainakin näytti aika hyvin kaatavan se henkinen väkivalta elämän. Siis haukkuminen, huutelu, töniminen, juoruilu, lyöminen, väkivallalla uhkailu, pilapuhelut, nettiherjat, se et on noloo seurustella mun kanssa ja mun ystävä ei myöskään kannattais olla koska se on noloo..

Se tunne mikä tosta kaikesta tuli. Niin hirveä häpeä. Kaikki pitää mua saastasena likasena huorana. Vaikee oli kahtoo ihmisii silmiin. Seksistä kasvo omassa päässä pelottava asia.

Ei pitäis kenenkään maailmaa se kaataa.
 
Se paikkakunnan vaihto ei muuta kuin hetkeksi asioita.Se on vain "pakoilua" asioista, eli siirtämistä hetkeksi etäälle.
Ne asiat seuraavat sinua niin kauan, kunnes kohtaat ja käyt läpi ne.
Mielenterveystoimistoa suosittelisin.Sieltä saat varmasti hyvän kuuntelijan.
Vanhemmista on parempi päästää irti, jos saat vain pahaa oloa.Ajankuluessa tuskin tulet välittämään mitä muut sinusta ajattelevat.
Tärkeintä, että voit hyvin.
Ja "listasi" varmasti tulet toteuttamaan.Biletys kannattanee kuitenkin jättää pois?

Miksi?

Miksi nuorella ei saisi olla bileitä ja juhlia?

Musta kun tuntuu etten mä oo vielä kertaakaan päässy silleen aidosti kunnolla pitämään eläessäni hauskaa.
 
Hei ihan oikeesti nyt.
Terveellä nuorella kyllä voi olla bileitä ja juhlia ja sullakin varmasti tulee olemaan JOS HANKIT NYT APUA.
Tärkeysjärjestyksessä ei nyt vaan pitäs olla ykkösenä mikään bilettäminen vaan sun mielenterveys!
MIKSI,MIKSI,MIKSI sä et ota Mielenterveystoimistoon yhteyttä?
Siis kerro nyt MIKSI?
Sä tarvitset apua, et ole terve päästäsi.
Se ei ole sun syy mutta se on jos annat vaan tilanteen jatkua etkä hanki apua itsellesi.
Aikuinen ihminen kantaa vastuunsa ja hankkii sitä apua,ottaa sitä vastaan.

T.itsekin nuorena mt-ongelmista selvinnyt
 
Miten voi olla joku noin rasittava, ho hoijaa. Ei sua jaksais kuunnella kahta minuttia kauempaa. Vika on kaikissa muissa paitsi sinussa. Katoppa peiliin, sielläs se syyllinen on.

Mä oon monta kertaa sanonu että myös mussa oli vikaa...

Mut en silti osaa nähdä, et ois ollu nii pahasti, et oisin ansainnu tuon kaiken mitä mulle tehtiin ja et mun elämä on menny näin pilalle niiden poika juttujen takia joissa ei ollut edes seksiä...
 
1. PAIKKAKUNNAN VAIHTO EI AUTA. SUN PITÄÄ ENSIN PÄÄSTÄ PARANEMISPROSESSIN ALKUUN MENEMÄLLÄ LÄÄKÄRIIN (lääkitys, terapia, kuntouttava työtoiminta, päiväosastojakso......). PUHUN KOKEMUKSESTA.

2. 18-vuotiaana ei VOI sanoa että ei pääse koskaan kokemaan jonkinlaista elämää koska se ei tähänkään mennessä ole onnistunut. Sä olet vielä kymmenenkin vuoden päästä tosi nuori! Pääset bileisiin ja opiskelemaan ja töihin, ja saat uusia ihmissuhteita. Mutta ensin pitää aloittaa se parantuminen.
 
[QUOTE="vieras";28916671]Viime ketjussahan ap oli vielä sitä mieltä, että jonkun pitäis sossusta tulla kerran viikossa huolehtimaan siitä, että hän on pitänyt kämppänsä kunnossa.[/QUOTE]

Ihan sen takia, ettei mulla oo nyt kaikki ok ja elämänhallinta ei lähtis uudestaan ainakaan sen takia käsistä...

Että joku vois alussa ainakin katsoa minun perään että se homma lähtis rullaamaan oikein... En muuten pyytäis, jos mulla ei ois oman mielen kanssa ongelmia, pärjäisin varmasti...
 
[QUOTE="vieras";28918373]Kyllä sinun vaan pitää nyt ainakin lyhyeksi aikaa hakeutua oman paikakunnan mielenterveyspuolelle. Saat normaalien aikuisten näkökulmaa ja käytännön vinkkejäkin tilanteeseen.[/QUOTE]

Entä jos ei haluu omaa paikkakuntaa, niin käykö seuraava lähin..?

Mä en täällä mielelläni mee minnekkään...
 
[QUOTE="vieras";28918384]Ja Oulusta eivät järjestä sinulle asuntoa, vaan oman paikkakunnan sossun kautta voit päästä muuttamaan sinne, kun hankit ensin asunnon. Muuttoapuun antavat esim. rahaa. Sitten Oulussa asuessasi voit hakea sossuun, mutta eivät kannusta ulkopaikkakuntalaisia muuttamaan sinne.[/QUOTE]

Miksi?
 
Sun pitäs nyt käsittää se että SÄ ET OLE AINOA PASKASTA LAPSUUDESTA TAI ONGELMISTA KÄRSINYT.
On ihan ymmärrettävää että olet kärsinyt ja että sulla on mt-ongelmia, mt-ongelmat on tosi yleisiä.
Mutta se mikä sut erottaa muista on se että toiset hankkii apua ja menee eteenpäin elämässä,sä et.
Et sä tuu mitään korvausta saamaan siitä että sulla oli ongelmia, sellaista se elämä vaan on.
Itse sä voit päättää että annatko niiden ongelmien vielä kasvaa ja kasaantua,annatko elämäsi mennä siihen kuntoon että esim. ramppaat psykiatrisen osaston ja tuetun asunnon väliä.
Sä voit vielä valita.
Vai hankitko apua mt-toimistosta,terapiaa,lääkkeitä,mahd.osastojakson että pääset vielä kouluun ja töihin ja saavutat ne unelmasi.
Luovu tosta marttyyriasenteesta, sua on kohdeltu väärin joo mutta niin on monia muitakin.
Jossain vaiheessa pitää ottaa se vastuu itse.
 
Entä jos ei haluu omaa paikkakuntaa, niin käykö seuraava lähin..?

Mä en täällä mielelläni mee minnekkään...

No ei käy seuraava lähin.
Ne on realiteetit,säännöt jotka on samat kaikille, deal with it.
Mene OMAN PAIKKAKUNTASI MIELENTERVEYSTOIMISTOON JA SOSSUUN,sieltä voit saada asioita eteenpäin niin että vielä joskus pääset toisellekin paikkakunnalle.
Nöyrry.
 
[QUOTE="vieras";28918396]Ja tätäkautta pääset varmaan neurologillekin, kun kuulostaa, että sinulla on neurologisia ongelmia. Hoitamaton ADHD kenties tai muuta ajatteluun ja tunteisin vaikuttavaa sairautta/ tilaa. Mutta ihan akuutisti saisit tosiaaan käytännön neuvoja.[/QUOTE]

Miks sä luulet että mulla joku ad/hd on...?

Emmä ylivilkas ole. Ennemmin masentunut ja ahdistunut ja sitten mulla on noita pelkotiloja, että pelkään etten pääsekkään koskaan jättämään menneisyyttäni taakseni ja tulemaan terveeksi ja onnelliseksi, koska miten kukaan ihminen kestäis sellasta tilannetta...

ENKÄ MÄ PELKÄISI MUUTEN, MUTTA KUN MENIN LUOTTAMAAN VÄÄRÄÄN IHMISEEN JA NYT OON MYÖS MILJOONA KERTAA TEHNY NÄITÄ ALOTUKSIA JA ALUNPERIN MULLE ANNETTIIN VINKKINÄ, KUN KERROIN ETTÄ MUA ON KIUSATTU JA MULLA ON TOSI PASKA MAINE JA KAIKKI VAAN HALVEKSUU, NIIN SANOTTIIN ETTÄ MUUTA VAAN HILJAA POIS, ÄLÄKÄ KERRO KELLEKÄÄN MITÄÄN...

Ja nyt mä oon pilannu sen, näillä alotuksilla ja etenkin kun luotin yhteen ihmiseen joka on kertonu niille kiusaajille kaiken. kun mun ei pitäny perkele enää mokata !!!!
 
Koska mikään kaupunki ei hamua sosiaalitoimiston asiakkaita kaupunkilaisiksi. Mikä järki siinä olisi, että hei tulkaa, autamme teitä kaikin tavoin, kun sitten se tietää rahanmenoa. Sen sijaan, kun olet hankkinut Oulusta asunnon, niin heillä on velvollisuus ottaa sinut asiakkaaksi.

Tässä tilateessa on tietysti järkevämpää hankkia muuta appua, kun se Oulunkin kämppä menee alta, jos et siitä pysty huolehtimaan.
 
[QUOTE="vieras";28918439]Mitä töitä osaisit tehdä?[/QUOTE]

Hmm, vaikka mitä. :) tekemällä oppii ja riippuu mitä on tarjolla... mutta saanko mä myös esittää oman toivomukseni sitten niiden töiden suhteen?
 
Miks sä luulet että mulla joku ad/hd on...?

Emmä ylivilkas ole. Ennemmin masentunut ja ahdistunut ja sitten mulla on noita pelkotiloja, että pelkään etten pääsekkään koskaan jättämään menneisyyttäni taakseni ja tulemaan terveeksi ja onnelliseksi, koska miten kukaan ihminen kestäis sellasta tilannetta...

ENKÄ MÄ PELKÄISI MUUTEN, MUTTA KUN MENIN LUOTTAMAAN VÄÄRÄÄN IHMISEEN JA NYT OON MYÖS MILJOONA KERTAA TEHNY NÄITÄ ALOTUKSIA JA ALUNPERIN MULLE ANNETTIIN VINKKINÄ, KUN KERROIN ETTÄ MUA ON KIUSATTU JA MULLA ON TOSI PASKA MAINE JA KAIKKI VAAN HALVEKSUU, NIIN SANOTTIIN ETTÄ MUUTA VAAN HILJAA POIS, ÄLÄKÄ KERRO KELLEKÄÄN MITÄÄN...

Ja nyt mä oon pilannu sen, näillä alotuksilla ja etenkin kun luotin yhteen ihmiseen joka on kertonu niille kiusaajille kaiken. kun mun ei pitäny perkele enää mokata !!!!
Mutta jotakin noiden mokailujen taustalla on, kun ei masennus yleens oireile niin, että löpisee yksityisasioita ties kenelle, sotkee kämppän nopeassa ajassa ym.
 
Ota heti yhteyttä mielenterveystoimistoon. Mikset ole jo ottanut? Aivan varmasti saat sieltä jonkinlaisen diagnoosin ja sen jälkeen apuja myös muualta mm. muuttoon, opiskeluun, työelämään jne.

Olen kanssasi siinä suhteessa samaa mieltä, etteivät vanhempasi ole välittäneet tarpeeksi. Muuten he olisivat jo vieneet sinut lääkäriin ja vaatineet diagnoosia mielenterveysongelmiisi. Yrittävät vain selvitä rahalla. Saattaa olla, että eivät itsekään kykene asiaa ymmärtämään ja koittavat edes jollakin tavalla helpottaa elämääsi.

Ainoa keino parempaan tulevaisuuteen on se, että haet äkkiä apua mielenterveysongelmiisi. Mutta luultavimmin et siihen itse kykene ja muut ei välitä tarpeeksi. Surullista...
 

Yhteistyössä