Elämme samassa maailmassa, usko tai älä. Tässä parin vuoden takaa Hesarin lyhyt artikkeli aiheesta:
http://www.hs.fi/elama/a1305909197142. Ja blogistin kokemuksia syksyltä:
http://www.lily.fi/blogit/bluestocking/lelut-vuonna-2015-seikkailua-pojille-meikkailua-tytoille. Tuollaista jaottelua siis näkyy valitettavan paljon.
Blogistin kokemukset ja hesarin jutut nyt on mitä on. Ne tuskin kertoo siitä, miten todellisuudessa suhtaudutaan yhtään mihinkään. Mä en sitten tiedä onko teidän hoodeilla jaottelu jotenkin yleisempää, mutta meillä päin tytöt pelaa jätkien kanssa futista ym. ym. ym. Enkä ole kuullut yhdenkään vanhemman tuputtavan lapsilleen siitä, mikä on tyttöjen juttuja ja mikä poikien. Lapsilla vaan näyttää olevan omat mieltymyksensä eikä kenelläkään näytä olevan tarvetta tuputtaa niille väkisin mitään muuta. Mikä on mun mielestä hienoa.
Toki mun poika voi leikkiä siskonsa barbeilla, mutta yleensä se menee sotatouhuksi tai jonkin sortin örkit hyökkää niiden kimppuun ja thats it. Ei sitä vaan kiinnosta kodinrakentamiset.
Ei sukupuoli sitä loppupeleissä määritä, vaan yksilön ominaisuudet. Kirjoittaja, jolle vastasin, ei halunnut miehiä leikkiviä naisia "miesten aloille" ja päinvastoin. Moisella asenteella yritetään estää yksilön valinnanvapaus. Jos naisen fysiikka riittää, miksi sukupuolella tulisi estää alalla toimiminen esim. poliisilta. En siis ole väittämässä, etteikö sukupuolilla olisi eroa, vaan haluaisin, että lokeroimisesta sukupuolen perusteella luovuttaisiin. Ja lokeroimista on tämä lapsiin kohdistuva jaottelu tiukasti tyttöjen juttuihin ja poikien juttuihin.
Sukupuolesi johdosta sinulla on tiettyjä ominaisuuksia. Surullista mutta totta, miehillä fysiikka on hippasen erilainen kuin naisilla. Naisena sun on tehtävä 100 kertainen työ saavuttaaksesi sen, minkä normaali mies tekee suhteellisen helpolla. Mun mielestä on silkkaa hölmöyttä edes yrittää kieltää sukupuolen tuomia fyysisiä eroja.
Helppoa ei ole ollut tasa-arvomielessä silloinkaan, mikäli vanhempiani on uskominen. Mutta, kuten hesarin jutussakin mainitaan, on viime vuosikymmenten trendi ollut huolestuttavan takapajuista. itse sain elää -70 ja -80 -lukulaisen lapsuuden, jolloin sukupuolittuminen ei ollut näin voimakasta.
En sitten tiedä, ehkä Helsingissä ollaan jotenkin takapajuisia... meilläpäin en sellaista ole huomannut.
Onko sinusta mukavaa rajoittaa toisia makuasioissa? "Ei poikani, ethän sinä nyt hattarasta pidä, koska hattara on tyttöjen ruokaa. Pojat tykkäävät kovista asiosta kuten salmiakista. Ota merkkari mieluummin." Eikö kuulosta typerältä? Pidän tiettyjen värien tuputtamista yhtä typeränä. Ei siitä kukaan traumatisoidu, mutta ei siinä mitään järkeäkään ole. Tuo viimeisin lauseesikin todistaa tällaisten lokerointien naurettavuuden. (Vastauksena kysymykseesi: tiesin.) Vuosisatojen aikana nuo värit ovat vaihtaneet paikkaansa, joten väreillä ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Silti yritetään uskotella, että tytöt ja pojat ovat niin erilaisia, että värimieltymyksetkin olisivat eri. Ne on paljolti opittuja ja aikuisten ohjaamia. Lokeroimisella on myös paha tapa levitä asiasta toiseen, ja jossain kohtaa se alkaa olla oikeasti haitallista. Esimerkiksi ammatinvalintoihin ja työuriin vaikuttaessaan.
Edelleen, mulle on ihan vitun sama mistä kukakin tykkää. Jos mun poika tykkäisi pinkistä, niin ihan vapaasti saisi sitä käyttää. Kyllä mä sille silti kertoisin, että älä sitten loukkaannu, jos joku tulee aukomaan siitä päätään. Mutta jos jonkun faija ei halua pukea poikaansa pinkkiin ja sanoo sen pojalleen, niin kyllä mä uskon, että se poika selviää traumoitta.
Värimieltymykset saattaa johtua halusta kuulua joukkoon ja olla kuten muut. Se on semmosta. Mä en nyt kuitenkaan tiedä, että kannattaako kouluikäisten värimieltymyksistä vetää johtopäätöksiä tulevaisuuden ammatinvalintoihin.
