mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä

Vieras
yksinäinen

Ennen olin sentäs töissä. Töissä oli kavereita, mutta en viettänyt vapaa-ajallani aikaa heidän kanssaan. Muutin toiselta paikkakunnalta pk-seudulle töihin (miehen luo). Vuorotyön takia (?) en tutustunut juuri keheenkään. Olin töissä, kun muilla vapaata jne.

Jäin äitiyslomalle ja siitä hotovapaalle. Muita äitejä ei juuri näy pihoilla. Olen myös huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Käydään silloin tällöin puistossa, kauppakeskuksissa, avoimissa päiväkodeissa, mutta kavereita mulla ei ole.

Kyllä, imetin lastani vuoden ikäiseksi ja olin aika lailla hänessä kiinni sen ajan. Mutta ei minulla juuri ollut niitä kavereita, joiden kanssa lähteä mihinkään.

Nyt kun minulla on vapaa-aikaa, menen kirpparille (josta nautin kovasti) tai muuten vaan kaupoille laahustamaan. Ihan kivaa, joo, mutta eipä se paljon päätä tuuleta, kun ei oo niitä ystäviä/ kavereita.

Eikä mikään oikeestaan enää kiinnostakaan. Lapsen takia kyllä yritän jaksaa hymyillä ja keksiä monipuolista ajanvietettä, mutta ryhmässä yksin oleminen tuntuu vielä yksinäisemmältä...

Eipä muuta, teki vain mieli kirjoittaa.
 
Laita kirjeenvaihto/meilinvaihto ilmoitus tonne "uusia ystäviä"-osioon. Mä sain niin monta vastausta sieltä etten kaikille ehdi kirjottaa. Tsemppiä, rohkeutta ja avointa mieltä. Jos asuisin sielläpäin, voisin ystäväksi alkaa, mut liian kaukana olen :(
 
Meitä on monta samanlaista. Laita ilmoitus tuonne ystävä-osastoon, niin varmasti löydät jonkun jonka kanssa käydä jossain!
Mä pahaksi onnekseni asun liian kaukana susta.
 

Yhteistyössä