Toggle sidebar

Mun elämä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

Väsynyt

Vieras
Olen ollut mieheni kanssa 10-vuotta yhdessä ja meillä on kaksi lasta.
Olen usein pysähtynyt(lasten syntymien jälkeen)miettimään omaa osaani tässä kuviossa:

-Mies nukkuu joka viikonloppu pitkään(eli kuunnes herätän jos silloinkaan)
Eilen heräsi klo.16.30 en herätellyt.
Herätellessä saattaa kuulua"miks heräisin?","ei mun oo pakko"

-Pelaa paljon mm.viime yönä klo.5 asti wowia(olen ketjun "wow riippuvuus"aloittaja)Myös ps3 peluuttaa paljon.

-Juo kaljaa joka viikonloppu,myös eilen.
Kuli varmaan n.15tölkkiä.

-Lasten kanssa touhuaminen/hoitaminen/ulkoilu on nihkeää,pyynnöstä jos silloinkin pitkin hampain

-Hoidan 1-vuotiastamme kotona ja olen saanut kuulla miten en tuo leipää pöytään.
Maksan kuitenkin vuokran tuloillani.

Itse en saa koskaan nukkua aamulla pitkään(en viimeiseen 8-vuoteen) ja olisin sen tarpeessa ollut muutaman kerran,kuopus ollut huono nukkuja aina ja sairastellut myös paljon.
Miehen mielestä se riittää ,että voin nukkua kun kuopus on päiväunilla ja omaa aikaa minulla on kun lapset menee nukkumaan.

Olen ehdottanut hänelle seuraavia asioita:

-Saisin 1 kuussa nukkua viikonloppu aamuna pidempään

-Ei alkoholia joka viikonloppu

-Pelaamisen vähentäminen

Mm.
Hänen mielestään haluan tehdä hänestä absolutistin.
En salli mitään omaa(pelaaminen)
Hän herää jo 5 aamuna aikaisin töihin se riittää.


Olen vuosien varrella monesti yrittänyt ratkoa tätä tilannetta ja tehdä kompromisseja yhteiselämän jatkumiseksi.
Mutta miten tuntuu,että mä en saa mitää muuta kun katkeruuden ja väsymyksen..
 
No, mä en kestäis. Mä jättäisin tuollaisen miehen, olkoon vaikka kuinka lapsille isä (mieti millaisen esimerkin antaa!) ja rakas puoliso. En haluaisi lasteni kasvavan tuollaisessa talossa.
 
Meillä oli myös toi wow kuvioissa vuosi sitten.
Mies jäi pitkälle sairaslomalle ja silloin hurahti. Pelaaminen meni ihan älyttömyyksiin, kauniit kesäpäivätkin meni siihen että takoi konetta, imi bisseä ja leikki sotaa muiden aikuisten miesten kanssa. Ruokapöytäänkään ei ehtinyt.

Sanoin että kompromisseihin en suostu, mies joko lopettaa pelaamisen kokonaan tai asumme erillämme koska minulla on parhaat vuoteni menossa enkä aio niitä viettää poissaolevan ihmisen kanssa. Kyseessä ei ollut uhkaus vaan ihan selkeä valinta, olin tehnyt oman päätökseni ja mies tekisi omansa.
Otin saman tien äkkilähdön etelään lasten kanssa ja jätin miehen pohtimaan pelinsä tärkeyttä.

Lopetti pelaamisen ja on ollut asiasta jälkenpäin äärimmäisen onnellinen, hänellä on nyt ihan oikea elämä ja harrastus jossa tapaa oikeita ihmisiä.
 
Erossa sulla olis luultavasti 4 viikonloppuaamua kuukaudessa, jolloin saisit nukkua pidempään. Virallisena yksinhuoltajana olisit myös oikeutettu yksinhuoltajille kuuluviin etuihin.

Miksi muuten olette yhdessä? Seksinkö vuoksi? Mites se sujuu?
 
En kattelis tuollaista miestä. Vaikka rakkautta olisikin, kunnioitusta pitää löytyä. Rakkaus ei aina riitä. Toivottavasti keksit tilanteelle jonkin ratkaisun, jotta sinullakin olisi parempi olla. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
Erossa sulla olis luultavasti 4 viikonloppuaamua kuukaudessa, jolloin saisit nukkua pidempään. Virallisena yksinhuoltajana olisit myös oikeutettu yksinhuoltajille kuuluviin etuihin.

Miksi muuten olette yhdessä? Seksinkö vuoksi? Mites se sujuu?
Click to expand...


Seksi on nykyään harvoin ehkä 1 kuussa.
Se ei ole mulle mikään syy olla yhdessä.
Ei ole enää haluja toista kohtaan kun arki on mitä on.
Rakastan,mutta taidan rakastaa sellaista mitä ei ole olemassakaan...=(

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
En kattelis tuollaista miestä. Vaikka rakkautta olisikin, kunnioitusta pitää löytyä. Rakkaus ei aina riitä. Toivottavasti keksit tilanteelle jonkin ratkaisun, jotta sinullakin olisi parempi olla. Tsemppiä!
Click to expand...

Kiitos.
Rakkaus ei aina riitä-siihen alan itsekin taipua..

 
Alkuperäinen kirjoittaja ellu:
Meillä oli myös toi wow kuvioissa vuosi sitten.
Mies jäi pitkälle sairaslomalle ja silloin hurahti. Pelaaminen meni ihan älyttömyyksiin, kauniit kesäpäivätkin meni siihen että takoi konetta, imi bisseä ja leikki sotaa muiden aikuisten miesten kanssa. Ruokapöytäänkään ei ehtinyt.

Sanoin että kompromisseihin en suostu, mies joko lopettaa pelaamisen kokonaan tai asumme erillämme koska minulla on parhaat vuoteni menossa enkä aio niitä viettää poissaolevan ihmisen kanssa. Kyseessä ei ollut uhkaus vaan ihan selkeä valinta, olin tehnyt oman päätökseni ja mies tekisi omansa.
Otin saman tien äkkilähdön etelään lasten kanssa ja jätin miehen pohtimaan pelinsä tärkeyttä.

Lopetti pelaamisen ja on ollut asiasta jälkenpäin äärimmäisen onnellinen, hänellä on nyt ihan oikea elämä ja harrastus jossa tapaa oikeita ihmisiä.
Click to expand...

Hienoa,että sinun miehesi laittoi asiat tärkeysjärjestykseen =)

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kissa pöydälle! Ja älä anna vaihtoehtoja, onhan sen miehen valittava haluaako oikean vai virtuaaliperheen!
Click to expand...




Minulla ei kuulemma ole oikeutta laittaa häntä valitsemaan esim pelaaminen-perhe.
Kerran sanoin,että mitäs jos pyytäisin valitsemaan..
 
Juuri eronneena tietokoneriippuvaisesta voin sanoa että on helpottunut fiilis... Enää ei tarvitse olla koko ajan ahdistunut, siitä että jään sivuun. Voisi eroaminen auttaa suakin?
 
Alkuperäinen kirjoittaja eronnut :
Juuri eronneena tietokoneriippuvaisesta voin sanoa että on helpottunut fiilis... Enää ei tarvitse olla koko ajan ahdistunut, siitä että jään sivuun. Voisi eroaminen auttaa suakin?
Click to expand...

Niin voisi ja meillä kun ongelmat ei rajoitu pelkästään tuohon runsaaseen pelaamiseen.
 
Minä myös kirjoitin pari kertaa ap:n edelliseen ketjuun. Sama ongelma on täällä meilläkin ja edelleen ihmettelen, miksi alennun/suostun tällaiseen elämään. Miksei minulla ole voimia repiä itseäni irti tästä? Minulla on jo vaikeuksia jaksaa lasteni kanssa, olen jo nyt käytännössä yh vaikka mies täällä asuukin (olemme yhdessä). Pelkään, että erotessani olisin vielä enemmän yksin ja jaksaisin vielä huonommin lasten kanssa. Nythän voin esim. lähteä yksin lenkille halutessani tuulettaa päätäni. Miten sitten kun mies ei enää olisikaan käytettävissä? Tämä asia estää minua lähtemästä.
 
Älä niuhota asiasta enää kertaakaan. Olet varmasti tarpeeksi monta uhkausta antanut. Laitat nyt asuntohakemuksen vireille, voit kertoa siitä avoimesti mutta et aseta ehtoja miehelle.
Kun kämppää tarjotaan niin miehellä on siinä vaiheessa ollut aikaa punnita valintojaan.
Turha sinun on yrittää selittää hänelle miksi kärsit tilanteesta, hän on addikti ja kokee sinut vihamieheksi joka yrittää riistää häneltä muka ainoan huvin.

Sinun on toimittava eikä vain puhuttava.
 
mistä noita kusipäitä riittää?
jos syö, niin laittaa ruokaa.
jos tekee lapsia, hoitaa ja kasvattaa lapsia ja tarkoittaa omasta luopumista ja kovaa duunia 30 vuotta. omath arrastuket toissijaisia.

kuka nuo kaikki kusipaat kasvattaa? laittakaa edes omille pojillenne kuri älkääkö mielistelkö heitä! siivoamaan vessaa ja laittamaan ruokaa ja hoitamaan pienempiään, niin jos ei homma kiinnosta niin jättää sitten lapset tekemättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja saman ongelman kanssa painiva:
Minä myös kirjoitin pari kertaa ap:n edelliseen ketjuun. Sama ongelma on täällä meilläkin ja edelleen ihmettelen, miksi alennun/suostun tällaiseen elämään. Miksei minulla ole voimia repiä itseäni irti tästä? Minulla on jo vaikeuksia jaksaa lasteni kanssa, olen jo nyt käytännössä yh vaikka mies täällä asuukin (olemme yhdessä). Pelkään, että erotessani olisin vielä enemmän yksin ja jaksaisin vielä huonommin lasten kanssa. Nythän voin esim. lähteä yksin lenkille halutessani tuulettaa päätäni. Miten sitten kun mies ei enää olisikaan käytettävissä? Tämä asia estää minua lähtemästä.
Click to expand...


Hei!

Ja kiitos kun jaksoit vielä uudestaan vastata=)
Itse käyn myös kerran vkossa kävelyllä jos jaksan.
Usein jätän menemättä kun tuntuu,ettei sekään ole "sallittua"vaikka sanotaan "mee vaan".
Minä olen myös leikkinyt ajatuksella,että jäisin lasten kanssa.
Olisin varmasti helpottuneempi ja luulen että jaksaisin lasten kanssa paremmin kun ei olisi henkistä stressiä mistään aiemmin mainitsemistani asioista.

Montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä?

 
Alkuperäinen kirjoittaja neuvo:
Älä niuhota asiasta enää kertaakaan. Olet varmasti tarpeeksi monta uhkausta antanut. Laitat nyt asuntohakemuksen vireille, voit kertoa siitä avoimesti mutta et aseta ehtoja miehelle.
Kun kämppää tarjotaan niin miehellä on siinä vaiheessa ollut aikaa punnita valintojaan.
Turha sinun on yrittää selittää hänelle miksi kärsit tilanteesta, hän on addikti ja kokee sinut vihamieheksi joka yrittää riistää häneltä muka ainoan huvin.

Sinun on toimittava eikä vain puhuttava.
Click to expand...


Avioero ja asuntohakemuskin on ollut jo n.vuoden kaapissa odottamassa.
Olen vaan jaksanut uskoa parempaan...

 
1. Ehdotat miehelle kahdenkeskistä viikonloppua, jolloin keskustelette asiasta puolueettomalla maaperällä ilman lapsia, esim. kylpyläviikonloppu.

2. Jos mies ei keskustelusta tokene = vähennä itsekkyyttää, ehdotat pariterapiaa perheasiainneuvottelukeskuksessa.

3. Jos mies ei vieläkään tokene, alat hankkia itsellesi kaupunginvuokra-asuntoa ja pistät asumuseron vireille.

Tai vaihtoehtoisesti jatkat kärsimyksiäsi ja itsetuntosi laskee entisestään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tsemppiä:
1. Ehdotat miehelle kahdenkeskistä viikonloppua, jolloin keskustelette asiasta puolueettomalla maaperällä ilman lapsia, esim. kylpyläviikonloppu.

2. Jos mies ei keskustelusta tokene = vähennä itsekkyyttää, ehdotat pariterapiaa perheasiainneuvottelukeskuksessa.

3. Jos mies ei vieläkään tokene, alat hankkia itsellesi kaupunginvuokra-asuntoa ja pistät asumuseron vireille.

Tai vaihtoehtoisesti jatkat kärsimyksiäsi ja itsetuntosi laskee entisestään.
Click to expand...


Lapsi vapaaseen ei mahdollisuutta-ei tukiverkkoa
Pariterapiaa ehdotettu-ei suostu.
Itse olen käynyt neuvola psykologilla kun on ollut pakko jollekin puhua ahdistusta.

 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa