Mun lapsessa on kaks eri persoonaa, olen ihan ymmällä

[En ymmärrä]

Siis tokaluokkaa käyvä poika. Eskarista saakka ollut käytöshäiriöitä ja tunne-elämän vaikeuksia eskarissa ja koulussa. Saattaa kieltäytyä tekemästä jotain tehävää tai saattaa kiusata kaveria tai saattaa töniä opettajaa. Saattaa saada raivareita jolloin lentää koulukirjat ja monisteet rypistyy. Kokeet menee usein niin, että lapsi palauttaa tyhjän paperin vaikka osaisikin tehdä tehtävät. Kaikkea tätä ja paljon muuta niin mahdotonta, että poika siirtyy syksyllä pienryhmäopetukseen kokonaan.

Ja sitten kotona.
Kotona mulla on maailman kiltein ja ihanin pieni poika. Ei koskaan ole koskenut muhun aggressiivisesti. Tottelee mitä sanon, tekee läksyt oma-aloitteisesti ja jos pyydän korjaamaan jonkun väärin tehdyn kohdan, tekee sen eikä hangoittele yhtään vastaan. Lukee kokeisiin, eikä mun tartte edes pyydellä. Tulee halaamaan mua, auttaa kotitöissä jos pyydän, on tosi fiksu ja ihana. Läksyissä pyytää apua jos ei osaa, mutta osaa kyllä itsekin hienosti. Muutamia kavereita on joiden kanssa koulun jälkeen leikkii, näiden kanssa ei mitään ongelmaa. Poika käy eräässä tuttavaperheessä jossa myös muita samanikäisiä, eikä koskaan ole mitään negatiivista sieltä suunnalta sanottu. Päinvastoin kehuttu miten fiksu ja ihana poika on.

Mä en käsitä tätä. Mä uskon ja ymmärrän, että lapsi on koulussa mahdoton. Mutta kun lapsi on oikeasti kotona aivan tavallinen kiltti ja reipas poika, ei meillä ole kotona mitään ongelmia. Ja ei, ei tässä ole kyse siitä että mä kieltäytyisin näkemästä ongelmaa. Kyllä mä sen näen, mutta se on vain koulussa, ei missään muualla eikä ole koskaan ollutkaan. Ja mä en käsitä tätä asiaa. Miten ihmeessä lapsi voi olla koulussa niin erilainen kuin missään muualla? Miksi ongelmat kärjistyvät vain koulussa ja niin pahoina, että käytösongelmien takia on vaihdettava pienryhmään?

Eikö kenelläkään ole kokemuksia tämmöisestä? Olo on niin yksinäinen asian kanssa

Ps. Älkää pliis tulko sanomaan että kasvatuksessa vikaa, kun ei se siitä johdu. Jos kasvatus ois pielessä, kai se näkyisi lapsen muissa sisaruksissa myös? Mutta ei näy. Kenelläkään muulla ei ole tämmöisiä ongelmia koulussa tai muuallakaan. Ja jos kasvatus ois pilalla, näkyis se varmaan myös kotona ja muuallakin kuin koulussa vain.

 

[Jahvetti]

En nyt täysin ajatuksella lukenut, mutta meillä on samantapainen tapaus.
Meillä nuo "oireet" vaan ilmenee juuri päinvastoin...koulussa kiltti ja kotona kamalaakin kamalampi.

 

[Team Switzerland]

Ei tuu muuta mieleen kuin koulukiusaus..

 

[mv]

Ehkä hänen on jostain syystä vaikea keskittyä koulussa, ja siksi turhautuu täysin tehtäviin ja kokeisiin.

 

[vv]

Tuo Jahvetin tapaus taitaa olla tavallista mutta ap:n tapauksessa jotenkin tuntuu ettei uskalla olla kotona riehakas? Ankara kasvatus, vaikkakin vain puheen tasolla?
Hakee kotona koko ajan hyväksyntää?

 

[En ymmärrä]

Jahvetti, mä oon pyytänyt lasta olemaan koulussa samanlainen kuin on nyt kotona. Ja sanonut että sitten kotiin tullessa voi purkaa pahan mielensä ja kiukutella ja näyttää raivonsa jne mutta että koulussa ois kunnolla. Lapsiraukka aina lupaa yrittää, sen näkee ihan todella että haluaa yrittää, mutta ei onnistu. Sanoo itsekin että ei osaa, eikä tiedä miksei. Tuntuu että tää ois paljon helpompaa, jos ois tosiaan toisinpäin asiat.

 

[ii]

kaksisuuntainenmielialahäiriö.

 

[En ymmärrä]

Tuo Jahvetin tapaus taitaa olla tavallista mutta ap:n tapauksessa jotenkin tuntuu ettei uskalla olla kotona riehakas? Ankara kasvatus, vaikkakin vain puheen tasolla?
Hakee kotona koko ajan hyväksyntää?

Mun mielestä meillä on ihan normaali kasvatus. Ja kuten sanoin, jos ois kasvatuksessa vikaa niin kai nuo muutkin lapset oireilisivat?
Kotona on saanut hyväksyntää ja rakkautta syntymästään lähtien, ei sitä ole tarvinnut täällä hakemalla hakea.

 

[tasamaan tallaaja]

Mene kouluun seuraamaan opetusta! Silloin näette vaikuttaako vanhemman läsnäolo koulussa lapseen miten. Joku asiahan siellä koulussa täytyy klikata jos ongelmat vain siellä. Kiusataanko? Onko opetus sopivan helppoa tai haasteellista? Lapsi voi villiintyä myös jos ei ole tarpeeksi haasteita. Meillä pääsee nyt 9 luokalta poika todella hyvällä todistuksella ja hänet tosiaan tokaluokan opettaja leimasi mahdottomaksi riviöksi. Villi olikin koulussa kun turhautui tunneilla...

 

[vieras]

Oman rakkaan erityislapseni kanssa toivoisin, että joku voisi joskus olla kärpäsenä katossa ja nähdä ne ihanat hetket ja piirteet lapsessani. Tuntuu, että vain minulla, miehelläni ja sisaruksilla on tähän mahdollisuus.

 

[mv]

Jahvetti, mä oon pyytänyt lasta olemaan koulussa samanlainen kuin on nyt kotona. Ja sanonut että sitten kotiin tullessa voi purkaa pahan mielensä ja kiukutella ja näyttää raivonsa jne mutta että koulussa ois kunnolla. Lapsiraukka aina lupaa yrittää, sen näkee ihan todella että haluaa yrittää, mutta ei onnistu. Sanoo itsekin että ei osaa, eikä tiedä miksei. Tuntuu että tää ois paljon helpompaa, jos ois tosiaan toisinpäin asiat.

Koulussa on koko ajan jotain ääntä ja hälinää ja virikkeitä. Kotona tai tutussa kyläpaikassa ne ovat tuttuja ja ne pystyy jollain tavalla hallitsemaan, mutta koulussa niille ei voi mitään. Luokassa on pakko istua ja yrittää jaksaa keskittyä siihen, mitä opettaja sanoo, vaikka siellä tapahtuu paljon muutakin. Voisiko oikeasti olla kyse jonkunlaisesta keskittymishäiriöstä?

 

[ap]

Voihan se olla joku keskittymishäiriö. Lapselle on tehty vähän jotain psykologisia testejä, ja niiden mukaan syy ei ole neurologinen ollenkaan mutta keskittymisenhäiriötä niissäkin hieman paljastui. Sitä lopullista syytä ei kai ole löydetty vieläkään, en tiedä. Diagnoosia lapsella ei ole enkä tiedä tuleeko olemaankaan. Toiminnallista yksilöterapiaa lapselle on suositeltu.

 

[Nyynä]

Ei tuu muuta mieleen kuin koulukiusaus..

tämä tuli minullaki ekana mieleen. se selittäis kyllä nuita oireita nimenomaan koulussa...

:/

 

[vieras]

Jahvetti, mä oon pyytänyt lasta olemaan koulussa samanlainen kuin on nyt kotona. Ja sanonut että sitten kotiin tullessa voi purkaa pahan mielensä ja kiukutella ja näyttää raivonsa jne mutta että koulussa ois kunnolla. Lapsiraukka aina lupaa yrittää, sen näkee ihan todella että haluaa yrittää, mutta ei onnistu. Sanoo itsekin että ei osaa, eikä tiedä miksei. Tuntuu että tää ois paljon helpompaa, jos ois tosiaan toisinpäin asiat.

Koulussa on koko ajan jotain ääntä ja hälinää ja virikkeitä. Kotona tai tutussa kyläpaikassa ne ovat tuttuja ja ne pystyy jollain tavalla hallitsemaan, mutta koulussa niille ei voi mitään. Luokassa on pakko istua ja yrittää jaksaa keskittyä siihen, mitä opettaja sanoo, vaikka siellä tapahtuu paljon muutakin. Voisiko oikeasti olla kyse jonkunlaisesta keskittymishäiriöstä?

Tämä tuli minullekin mieleen. Voi liittyä myös ihan kuulon hahmottamisenvaikeuteen, eli taustaäänien aikana ei pysty keskittymään. Toisille isossa ryhmässä keskittyminen voi olla vaikeaa, vaikka pienessä ryhmässä tai kotona ei ole ongelmia.

 

[ap]

Oman rakkaan erityislapseni kanssa toivoisin, että joku voisi joskus olla kärpäsenä katossa ja nähdä ne ihanat hetket ja piirteet lapsessani. Tuntuu, että vain minulla, miehelläni ja sisaruksilla on tähän mahdollisuus.

Tiedän tunteen. Mä toivoisin, että koulussa joku näkisi millainen lapseni on oikeasti. Tuntuu niin kovin pahalta kun kuulee vain miten kamala ja mahdoton ja niin hirveä lapsi on että opettajakin on viettänyt sen takia unettomia öitä ja melkein jäänyt sairaslomallekin lapsen pahuuden takia. Päivitäin saan kotiin tietoa sanatarkkaan kaikesta mitä lapsi on sanonut ja tehnyt, eikä niissä koskaan ole mainittu mitään positiivista.
Toivoisin, että koulussa nähtäisiin että lapseni on oikeasti pieni lapsi, ei mikään hirviö eikä lapseni ilkeyttään käyttäydy huonosti. Mutta ne on olleet turhia toiveita. Säälittää pienen rakkaani puolesta.

 

[mk]

Ap: Se, että perheen muut lapset ovat ok, EI ole merkki siitä, että kasvatus ko lasta kohtaan olisi ok. Eli meillä on jokaiseen lapseen erilainen suhde. Mutta en usko, että tässä on kuitenkaan siitä kysymys.

Mä komppaisin mv:tä. Onko lapsi ollut ennen eskaria päiväkodissa? Jos, niin miten meni? Voiko olla, että tietynlaisia virikkeitä on tullut vasta koulussa?

Tunnen sosiaalisesti täysin normaaleja akateemisiakin aikuisia, jotka kertovat olleensa lapsena kovinkin häiriökäyttäytyväisiä koulussa tai tarhassa.

Ota yhteys kasvatusneuvolaan jos sitä ei ole jo tehty.

 

[aå]

Ei tuu muuta mieleen kuin koulukiusaus..

tämä tuli minullaki ekana mieleen. se selittäis kyllä nuita oireita nimenomaan koulussa...

:/

Lapsi on vaihtanut koulua kahdesti, en tiedä olisiko niin huono tuuri että kiusaaminen jatkuisi? Opettaja sanoo ettei kiusaamista ole. Koulumatkalla oli yksi kiusaaja, se paljastui melko nopeasti kun poika itkien kertoi asiasta siskolleen ja sen jälkeen heti minulle. Kerroin opettajalle tilanteen ja lapsi ainakin sanoo ettei häntä enää kiusata.

 

[mv]

Joittenkin on vaan hirvittävän vaikeaa keskittyä yhteen asiaan, jos ympärillä tapahtuu muutakin. Itse huomasin tämän, kun olin pitkästä aikaa koulutuksessa. Koulutustilan ovi oli auki, ja juuri oviaukon kohdalle tuli muita juttelemaan kovaan ääneen. Olis tehny mieli karjaista niille, että nyt turvat kiinni, täällä yritetään kuunnella. Muutenkin on vaikeaa kuunnella yhtä ihmistä, jos moni puhuu samaan aikaan. Toki sellaiseen harjaantuu, mutta lapselle se voi olla tosi haasteellista, kun niille häiriötekijöille ei itse voi mitään.

Mitä mieltä olet tuosta toiminnallisesta yksilöterapiasta, uskotko että siitä voisi olla apua?

 

[ap]

Ap: Se, että perheen muut lapset ovat ok, EI ole merkki siitä, että kasvatus ko lasta kohtaan olisi ok. Eli meillä on jokaiseen lapseen erilainen suhde. Mutta en usko, että tässä on kuitenkaan siitä kysymys.

Mä komppaisin mv:tä. Onko lapsi ollut ennen eskaria päiväkodissa? Jos, niin miten meni? Voiko olla, että tietynlaisia virikkeitä on tullut vasta koulussa?

Tunnen sosiaalisesti täysin normaaleja akateemisiakin aikuisia, jotka kertovat olleensa lapsena kovinkin häiriökäyttäytyväisiä koulussa tai tarhassa.

Ota yhteys kasvatusneuvolaan jos sitä ei ole jo tehty.

On ollut päiväkodissa, mitään ongelmia ei silloin ilmennyt. Kasvatusneuvolaan ollaan oltu yhteydessä jo eskarista saakka.

 

[vieras]

Minä kyllä oikeasti menisin kouluun luokan perälle seuraamaan tilannetta. Opettajien pitää pystyä näkemään lapsessa myös positiivista. Nimittäin jos lapsi itse huomaa olevansa "pahis", hän alkaa toimia omaksumansa roolin mukaisesti. Pienryhmässä pitäisi olla asiantuntijat, jotka tämän ymmärtävät. Hyvä että edes kotona lapsi saa positiivista palautetta.

 

[ap]

Joittenkin on vaan hirvittävän vaikeaa keskittyä yhteen asiaan, jos ympärillä tapahtuu muutakin. Itse huomasin tämän, kun olin pitkästä aikaa koulutuksessa. Koulutustilan ovi oli auki, ja juuri oviaukon kohdalle tuli muita juttelemaan kovaan ääneen. Olis tehny mieli karjaista niille, että nyt turvat kiinni, täällä yritetään kuunnella. Muutenkin on vaikeaa kuunnella yhtä ihmistä, jos moni puhuu samaan aikaan. Toki sellaiseen harjaantuu, mutta lapselle se voi olla tosi haasteellista, kun niille häiriötekijöille ei itse voi mitään.

Mitä mieltä olet tuosta toiminnallisesta yksilöterapiasta, uskotko että siitä voisi olla apua?

En tiedä olisiko siitä apua, mutta olen valmis ihan mihin tahansa jotta lapsen olisi helpompi olla ja käytös muuttuisi myös koulussa parempaan päin. Joten kyllä, hankin lapselle terapeutin kunhan saan lääkärin taholta nimilistan jolle alkaa soittelemaan. Mutta ei se vieläkään vastaa mun kysymykseen siitä, miten lapsi voi olla noin erilainen koulussa verrattuna muuhun elämään.

 

[Sama juttu]

Siis tokaluokkaa käyvä poika. Eskarista saakka ollut käytöshäiriöitä ja tunne-elämän vaikeuksia eskarissa ja koulussa. Saattaa kieltäytyä tekemästä jotain tehävää tai saattaa kiusata kaveria tai saattaa töniä opettajaa. Saattaa saada raivareita jolloin lentää koulukirjat ja monisteet rypistyy. Kokeet menee usein niin, että lapsi palauttaa tyhjän paperin vaikka osaisikin tehdä tehtävät. Kaikkea tätä ja paljon muuta niin mahdotonta, että poika siirtyy syksyllä pienryhmäopetukseen kokonaan.

Ja sitten kotona.
Kotona mulla on maailman kiltein ja ihanin pieni poika. Ei koskaan ole koskenut muhun aggressiivisesti. Tottelee mitä sanon, tekee läksyt oma-aloitteisesti ja jos pyydän korjaamaan jonkun väärin tehdyn kohdan, tekee sen eikä hangoittele yhtään vastaan. Lukee kokeisiin, eikä mun tartte edes pyydellä. Tulee halaamaan mua, auttaa kotitöissä jos pyydän, on tosi fiksu ja ihana. Läksyissä pyytää apua jos ei osaa, mutta osaa kyllä itsekin hienosti. Muutamia kavereita on joiden kanssa koulun jälkeen leikkii, näiden kanssa ei mitään ongelmaa. Poika käy eräässä tuttavaperheessä jossa myös muita samanikäisiä, eikä koskaan ole mitään negatiivista sieltä suunnalta sanottu. Päinvastoin kehuttu miten fiksu ja ihana poika on.

Mä en käsitä tätä. Mä uskon ja ymmärrän, että lapsi on koulussa mahdoton. Mutta kun lapsi on oikeasti kotona aivan tavallinen kiltti ja reipas poika, ei meillä ole kotona mitään ongelmia. Ja ei, ei tässä ole kyse siitä että mä kieltäytyisin näkemästä ongelmaa. Kyllä mä sen näen, mutta se on vain koulussa, ei missään muualla eikä ole koskaan ollutkaan. Ja mä en käsitä tätä asiaa. Miten ihmeessä lapsi voi olla koulussa niin erilainen kuin missään muualla? Miksi ongelmat kärjistyvät vain koulussa ja niin pahoina, että käytösongelmien takia on vaihdettava pienryhmään?

Eikö kenelläkään ole kokemuksia tämmöisestä? Olo on niin yksinäinen asian kanssa

Ps. Älkää pliis tulko sanomaan että kasvatuksessa vikaa, kun ei se siitä johdu. Jos kasvatus ois pielessä, kai se näkyisi lapsen muissa sisaruksissa myös? Mutta ei näy. Kenelläkään muulla ei ole tämmöisiä ongelmia koulussa tai muuallakaan. Ja jos kasvatus ois pilalla, näkyis se varmaan myös kotona ja muuallakin kuin koulussa vain.

Puhut aivan,kuin mun pojasta!!!
Ja siis mitään diagnoosia ei ole edelleenkään tehty, poika on kohta 13v....
Ainoa selitys, mitä lukuisat ammattilaiset ovat keksineet, on avioerosta johtuva tunnehäiriö (erosin pojan isästä pojan ollessa 5v)
Koulu menee kokoajan tasaisen huonosti, etenkin käytöksen kannalta..
Terapia on saatu käyntiin pari vuotta sitten, mutta suoraan sanottuna sillä ei ole ollut mitään vaikutusta..
Kovasti jaksamista sulle!!! Me käytiin pahimmillaan kahdessa palaverissa /päivä.. ja vähintään kerran jokaisena arkipäivänä asian tiimoilta.. Nyt riittää 1-2 kertaa viikossa....
Moni tuttu ihmettelee,kuinka mä jaksan, mut´ta tottapuhuen mä oon jo turtunut tilanteeseen ja toiseksi voimaa saa siitä,kun kotona menee hyvin.

 

[vieras]

Minä myös menisin kouluu. Ja jos opettajanhuoneesta tai muuten vähän suojasemmasta näkee välituntialueelle, olisin sielä välitunti ajat. Jos on koulukiusaamisesta kysymys, voi kiusaajilta unohtua silloin kiusatun äidin läsnäolo, jos se ei ole lähellä (siis äiti). Ja sinä kuitenkin tiedän lapsesi parhaiten perheesi lisäksi.

 

[kesä]

voisi tosiaan olla että koulussa liikaa hälinää, ei pysty keskittymään ja jos on kovin täydellisyyteen pyrkivä ja tarkka niin "pelkää" virheitä? liikaa paineita?

tai sitten toinen ääripää, eli tehtävät liian helppoja, turhautuu ja tylsistyy ja purkaa sen sitten noin. mulla oli ala-asteella luokalla yksi poika, käyttäytyi vähän samoin, siirrettiin erityisluokalle. ylä-asteella palasi normi luokalle ja olikin sitten todella hyvä oppilas. ala-asteen tehtävät olivat hänelle liian helppoja ei jaksanut keskittyä. kuulemma tämä poika kirjoitti ylppäreissä l-paperit eli oli vaan " liian älykäs" meidän normaalien joukkoon. turhautui kun samaa asiaa jankattiin.

 

[vieras]

Jahvetti, mä oon pyytänyt lasta olemaan koulussa samanlainen kuin on nyt kotona. Ja sanonut että sitten kotiin tullessa voi purkaa pahan mielensä ja kiukutella ja näyttää raivonsa jne mutta että koulussa ois kunnolla. Lapsiraukka aina lupaa yrittää, sen näkee ihan todella että haluaa yrittää, mutta ei onnistu. Sanoo itsekin että ei osaa, eikä tiedä miksei. Tuntuu että tää ois paljon helpompaa, jos ois tosiaan toisinpäin asiat.

Koulussa on koko ajan jotain ääntä ja hälinää ja virikkeitä. Kotona tai tutussa kyläpaikassa ne ovat tuttuja ja ne pystyy jollain tavalla hallitsemaan, mutta koulussa niille ei voi mitään. Luokassa on pakko istua ja yrittää jaksaa keskittyä siihen, mitä opettaja sanoo, vaikka siellä tapahtuu paljon muutakin. Voisiko oikeasti olla kyse jonkunlaisesta keskittymishäiriöstä?

minäpä yhdyn tähän mielipiteeseen.

Koululuokassa hälinä voi olla aikamoista ja se jo yksinään vois saada herkemmän reagoimaan ei toivotusti, herkällä tarkoitan lähinnä nyt herkistymistä koville äänille. Tehtävät voivat olla lapselle liian helppoja/vaikeita ja turhautuu siksi, voi olla hahmotus vaikeuksia ja turhautuu siksi. Syitä on monia ja ne kannataa selvittää. On hyvin yleistä, että lapset käyttäytyvät eritavalla kotona, päivähoidossa tai koulussa, monesti siihen kyllä saadaan selvyys, jos vain asiaa vaivaudutaan selvittämään.