mun mies ei enää osaa puhua / keskustella / avautua ja se on hemmetin rasittavaa!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "argh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"argh"

Vieras
tänään olin aika surkeana yhdestä asiasta ja aloin siitä miehelle puhua... mies kuunteli ja kun olin saanut asian sydämeltäni, mies oli hetken hiljaa ja sanoi: "ai niin, kerroinko mä eilen sulle et matti haki idolsiin??!!!"
olin et ööö... no et kertonu ja tolleenko sä tähän mun asiaan kommentoit?!
johon mies, et mitä hänen sit pitäis sanoa?! siis oikeesti.
hermostuin ja sanoin et älä sit sano mitään, et mua ei minkään matin asiat kiinnosta sillon kun haluan puhua jostain! josta mies hermostu ja lähti ovet paukkuen.

ja oikeesti kun tätä tapahtuu nykyään koko ajan. ei puhu enää mitään eikä kommentoi mitään mun asioita, ihme umpisolmu ja mulla kiehuu...

ollaan kuitenkin ennen pystytty puhumaan, mä en saa päähäni mitään konkreettista tilannetta mikä tän asian olis muuttanut. ja mieshän vaan inttää et ei mikään vaivaa ja ei oo mikään muuttunu. mua turhauttaa!!!!!!!!!!!!
 
Kuuntele itseäsi hyvin tarkkaan ja mieti itse onko jokin sinussa tai ilmaisutavoissasi muuttunut tai vialla. Älä odota mieheltä samanlaista intoa ruotia joka huolta kuin tyttökavereiltasi. Miehesi on mies...miehet eivät jaksa tai ehkä osaakaan jaanata heistä ehkä jopa turhilta tuntuvia asioita. Mies ei oikeasti völttämättä tiedä mitä häneltä odotata. Kerro se hänelle ystävällisesti. Älä tenttaa, jankkaa, odota teletapiaa äläkä varsinkaan korota ääntäsi tai puhu syyttelevästi. Etköhän pääse alkuun.

Btw. minä olen nainen enkä minäkään jaksa joka asiasta olla surkeana jauhamassa. Asioita voi myös käsitellä ja ratkoa ja vatvoa ihan itsekin, ei siihen aina muita tarvitse sotkea. Miehet eivät ole draamakuningattaria, eivätkä sellaisia todennäköisesti jaksakaan.

Voihan se vika miehessäkin olla, mutta koska toista ihmistä ei voi muuttaa on muutos aloitettava aina itsestä...tunsipa siihen itse tarvetta tai ei =) Oletko kysynyt selkeästi onko sinun tavassasi keskstella hänen mielestään parannettavaa, se voi rohkaista häntä keskusteluun.

Ja hei, voimia....helppoa ei keskustelu miesten kanssa yleensä ole...tai naisten... ;D
 
mä en ole mikään draamaqueen, enkä jaksa mun miehelle avautua ns."turhasta", hoidan ne "turhat" lätinät tosiaan ystävien kanssa. mutta tämä tänpäiväinen asia koski myös miestä ja oli täysin aiheellinen keskustelu. Mä sanoin, että mulla olis asiaa, et ehditkö kuunnella? Mies sanoi, et joo kerro vaan. Kerroin asian ja sit kaikki lähtikin alamäkeen. Mies on ennen osannut puhua, on tarjonnut eri näkökulmia asioihin ja kertonut mielipiteensä ja mua nyt jotenkin todella loukkasi, että ohitti koko ison asian alkamalla puhua jostain matista ja jostain hemmetin idolsista mistä mä en ole koskaan perustanut. Jos tilanne olis ollut toinen, niin olisin voinutkin kommentoida matin idolsiin menoa jotenkin, mutta tähän tilanteeseen se oli täysin naurettava ja turha kommentti ja mulla kiehahti.. Myönnän omatkin virheeni, mutta... Tätä on vaikea selittää kun en halua siitä itse asiastani täällä puhua.. :(

Mutta kiitos, voimia toisinaan tarvitaan kumpikin toistemme kestämiseen... ;)
 
No meillä on ollut samaa ja nyt asia on mennyt sellaiseksi, että en itse osaa enää keskustella miehen kanssa. En tiedä yhtään mitä sen kanssa puhuisin. Mitään sellaista mulle tärkeää en halua puhua, kun ei hän kuitenkaan kuuntelisi tai mitenkään sitä kommentoisi, eikä olisi kiinnostunut. Eikä oikein hänenkään asioista synny juttua. Joskus aiemmin yritin kysellä ja pitää yllä sitä että puhuttaisiin, mutta en vaan jaksa enää. Enkä jaksa enää innostua puhumaan mulle yhdentekevistä asioista. Vastailen vaan parilla sanalla, niinkuin hänkin mulle. Niin että meillä ei enää puhuta kuin välttämättömät sanat. Ja vaikka joskus pitäisikin puhua jostain, niin en vaan enää edes osaa aloittaa juttua. Tosin eihän me edes paljon nähdä, joten eipä se haittaa.
 

Yhteistyössä