Mun vai äidin elämä??

[nyt vieraana]

Mä oon niin lopen kyllästynyt mun äidin määräilyyn ja asioihin puuttumiseen!! Varmaan kuulostaa tutulta teinin suusta, mut mä oon 26V ja naimisissa!! :headwall:

Siis mä oon ollu kärsivällinen ja antanut anteeksi ja pyytänyt anteeksi. Äiti on monisairas ja kärsii kivuista ym, liikkuu huonosti ja käyttää vahvoja lääkkeitä. Mut kyl se raja menee mullakin. Mä kestin kaiken sen kiukuttelun meidän häistä, hääpuvusta, hunnusta, vieraista, ruuasta kaikesta...En edes jaksa luetella aisoita mihin hän pyrkii puuttumaan. Mä oon aina se, joka pyytää anteeksi. Kun mulla tosiaan menee hermo ja haukun sen vaikka minne, aina pyydän anteeksi. Itse hän saattaa vihoitella monta päivää, viikkoa. Aina hän on pyrkinyt vaikuttaa mun elämään, ammattiin ja jopa hiusten väriin (niin tyhmältä kuin se kuulostaa). Viimesin tempaus oli, et hankin itselleni hevosen. Hän olikin soittanut yänään omistajalle, että ME ei sitä hevosta oteta!! Kun hieman annoin palautetta hänelle, selän takana touhuamisesta ja aikuisen ihmisen holhoamisesta, niin hän suuttui. Ja nyt minä täällä poden huonoa omaatuntoa!!

Oikeesti onks mulla joku äiti- tytär-kompleksi vai mitä tää on. Mut oikeesti hermo menee!!!

 

[nivea]

minä antaisin mamman meuhkata ja rauhallisesti sanoisin että kuules nyt äiskä jos haluat että käyn,soitan tai ylipäänsä pidän mitään yhteyttä sinuun niin sovitaanko muutama asia: ÄLÄ PUUTU MINUN ASIOIHIN!!

älä sorru aina pyytelemään anteeksi,äitisi saa vaan lisää valtaa sillä tavoin.

 

[Farouk]

Pidä välimatkaa muutama kuukausi.
Sinä aikana voit vähän pohtia suhdettasi äitiin ja miettiä rajat.

 

[Mimoska]

Jopas kuullostaa tutulta tekstiltä!

Koita hakea vähän etäisyyttä äitiisi, vaikka se kyllä tulee olemaan todella vaikeaa ja syyllistävää. Mutta ainoa keino on, ettei äitisi tiedä elämästänne niin paljon, että pystyisi puuttumaan asioihin. Kerro hänelle kuulumisia, mitä on jo tapahtunut - ei mitä tulee tapahtumaan. Esimerkiksi olisit voinut kertoa hänelle hevosesta vasta kun se oli hankittu ja maksettu. :hug: Hali! Tuo on tosi vaikea asia!

 

[Salama McQueen]

Oi, oletkos sä meidän äidin salattu lapsi? Ihan samanlaista täällä...

Ja valitettavasti, mun äiti on pahemman luokan narsisti. Uhrina ei ole kivaa, hänen tarkoituksenaankin on saada toinen tuntemaan syyllisyyttä asioista, joista ei tosiaan järjellä kuuluisi tuntea.

 

[taustalla]

mun äiti on just kans niin määräilevä ja lapsille en osaa ruokaa laittaa kun en laita niinkuin hän tai hoida niinkuin hän noita muksuja.se valittaa ihan joka asiasta mitä teen ja arvostelee niinkuin jonkun pahan olisin tehnyt.pottujakin kuorin liian hitaasti.se laukoo niin typeriä kommentteja ja tuntuu että johtuu siitä että se on kipeä.ja kaikki asiat pitää mennä niinkuin hän haluaa tai muuten saa p.askaa niskaan eli äidille ei kestä sanoa vastaan.joskus kokeillut ja 3 maailmansota on melkein alkanut

 

[Piika-äiti]

Kuullostaa siltä, että olette jossain ihmeellisessä leikkikehässä äitisi kanssa eikä kumpikaan pysty murtamaan leikin ahdistavaa kehärakennetta. Voi olla, että äitisi vielä käyttää sairauksiaan samalla sekä lyömäaseenaan että omana suojakilpenään.

Sinun pitää olla aika luja ja päättäväinen, ja alkaa murtamaan kehä, jossa olette, muuttamalla radikaalisti omaa käytöstäsi. Se ei tule olemaan helppoa, äitisi tulee pitämään omasta asemastaan kiinni ja olemaan vaikea ja ilkeä, mutta sinun vaan pitää itsesi takia alkaa toimia jotenkin toisin. Voit rajoittaa yhteydenottoja, olla yliystävällinen (hammasta purren) tai jotain ihan muuta; kunhan käytöksesi on jotain toista mihin äitisi on tottunut.

Voimia. Omaa äitiäni piti aikanaan kouluttaa tosi lujasti, mutta se kannatti.
Elämääni ei puututa ja minua ei kohdella kuin orjaa tai aivotonta oliota.

Piika-äiti

 

[pekunalle]

AH! onko jollain muullakin tuollainen äiti...luulin olevani ainoa sisarusteni kanssa.. (vai ootteko kaikki täällä) no mulla nyt ei ole pahemmin häihin tai hiustenväriin sekaantunu, mutta valittamista riittää... lähtee mun kyytillä aina kaupunkiin, sielä ei jaksa kävellä, mä en saa käydä missää asioilla, jos menen vaatekauppaan en saa ostaa mitään kun vain tuhlaan mieheni ansaitsemia rahoja... pojalla on aina liian vähän tai liian paljon päällä, se on aina kalpea, se on kuoleman sairas, se kuolee just mun hoidolla, en anna sille ruokaa ymm.. lista on loputon! välillä sanon pahasti ja sitten lepyn taas... mä olenkin varmaan ainoa sisaruksistani joka kestää äitiämme, muitten kans välit poikki. no minä yritän vanhaa ihmistä ymmärtää... olenhan hänen pikkutyttönsä víelä! minäkin 27v kohta! no hänellä omat syynsä tuohon pojan holhoamiseen..on uhkaillut mua lastensuojelulla ymm. kun en vie pienessä flunssassa lääkäriin..ymm.. no hänen oma veljensä on kuollut saman ikäisenä kun mun poika on nyt. sillä on vieläkin todella paha olla veljensä kuolemasta itse hän on ollut vuoden nuorempi ja muistaa kaiken, ja hänen oma äitinsä on syyllistänyt heitä sitten veljensä kuolemasta (sydänvikaan kuoli). siitä johtuu kaikki tuo yli huolehtiminen joka asiassa! :snotty: plääh! sainpas kerrankin tämänkin asian pois harteilta!

 

[nyt vieraana]

\

Oi, oletkos sä meidän äidin salattu lapsi? Ihan samanlaista täällä...

Ja valitettavasti, mun äiti on pahemman luokan narsisti. Uhrina ei ole kivaa, hänen tarkoituksenaankin on saada toinen tuntemaan syyllisyyttä asioista, joista ei tosiaan järjellä kuuluisi tuntea.

Kuulostaa niin tutulta. Meitä äiti kasvatti periaatteelle, että tee omantuntosi mukaan (jos meinasin lähteä kylille, discoon tms, kun asuin kotona) Varmaan tuolta on tuo minun niin kovasti koputtava omatuntokin peräisin.
Olisi helppoa tehdä pesäeroa äidistä, jos hän ei olisi sairas. Nyt vaan aina mielessä kummittelee, että jos hän vaikka kuolee jäisi asiat korjaamatta. Nyt käyn heillä joskus useamman kerran päivässä. Jotenkin on vielä vaikeaa jättää käymättä, kun hän aina antaa bensarahaa ym...Tuntuu, että sen takia kiitollisuuden velassa minun täytyy käydä auttelemassa. Välillä kyllä tuntuu tosiaan siltä, että olen vielä se 10v pikkutyttö.

 

[palikka]

Voi hyvät hyssykät!!! Luulin että siskoni kirjoittama juttu,kunnes tuli se hevonen mukaan kuvioon
On se hyvä tietää että muillakin voi olla samanlaisia kohtaloita. Itse olen vasta yli 3-kymppisenä päässyt äitini ikeen alta karkuun.Siis karkuun ihan tosissaan,hän käytti meihin aina henkistä väkivaltaa.Milloin oli se viimeinen kesä ja sitten se viimeinen syksy ja joulua ei enää näkis jne.jne. Pienenä oltiin ihan paniikissa kun se joutui sairaalaan leikkaukseen,siellä itkettiin että ny se kuolee.
Kylässä jos sitten vanhempana kävi (lapsen kanssa) oli odotettavissa soitto milloin olin paidan varastannu,milloin hammasharjan!!!! voi ziisus kun nyt muistelee... sairas on sairas,mutta kumminkin.Positiivista hänen elämässään ei ole mitään eikä kukaan,paitsi siskon poika...
Nyt peräti asumme samalla kylällä,ja uskon että ei meillä pahemmin kyläile. Pikku sisko parka kun on hänen maalitauluna nykyisin.. :hug:

 

[Iso sisko]

Äitimme on tosiaan marttyyrien kuningatar sekä draamaqueen (lisäten siskojeni aikaisempiin visteihin oman panokseni) Itse vanhimpana tytöistä olen joutunut todella kärsimään äitimme ailahtelevaisesta luonteesta ja ilkeydestä, sekä laiskuudesta...7v. asti olen joutunut tekemään kotityöt ja ruuan 6 hengelle (iltatähti ei ollut silloin vielä syntynyt), koska äitimme oli niin sairas,kun sille päälle sattui,isäkin sanoi aina ,että sut on tehty sitä varten ,kun joskus uskalsin jotain sanoa, etten jaksa tehdä hommia. Mutta onneksi tuo kaikki on takanapäin...
Äitini lempipuuhia oli pilkata minua muille, kuten työnantajilleni esim. vaatetuksestani: kauheeta mitä sillä on nyt päällä tai voi kamala ,kun toi on rupsahtanut( vaikka silloin olin 20 paikkeilla), työnantajani (eri paikoissa) olivat jälkeenpäin ihmeissään, että miten oma Äiti voi sanoa tollai lapsestaan???
Olen pari vuotta sitten pistänyt välit poikki Äitiini ja Isääni juuri näiden ainaisten valitusten ja mollaamisien takia, koskaan en ole kelvanut vaikka mitä olen tehnyt ja saavuttanut...mutta onneksi elämässäni on ollut henkilöitä jotka ovat oikeesti tukeneet ja olleet ylpeitä minusta, nyt olen onnellinen ,kun olen päässyt irti Äitini holhoaamisesta ja mollaamisesta, ei tarvitse pelätä milloin puhelin soi (ennen äiti soitti joka päivä ja haukku koko suvun ja minut siinä samassa)ja onkohan se taas hän!

 

[Elä omaa elämääsi...]

...eli miksi kerrot hänelle teidän perheen/sinun suunnitelmista ja asioista etukäteen? Ole kertomatta, niin ei tule tuommoisia ohjauksia yms. juttuja eteen missä hän hoitelee teidän asioita oman mielensä mukaan. Saarnatkoon jälkikäteen sitten joistain sun uudesta hevosesta, mutta sittenhän se on jo myöhäistä

 

[Kaalikääryle]

Alkaako jonkun teistä äidin nimi P:llä? Tulee ihan mieleen yksi mun entinen pomo, joka oli ihan täys niskaanhengittävä *****. Mitään en koskaan tehny oikein. Hänellä on ainakin yksi tytär, voisin helposti kuvitella hänet tuollaiseksi kauhuäiskäksi.