Mun vanhemmat on niin... Jotain pula-ajan lapsia, en minä tiedä. Katkeria ja kateellisia ja MENEE HERMO.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pitkä vuodatus
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pitkä vuodatus

Vieras
Mun vanhemmat on syntyneet 50-luvulla. Ihan erilaisiin perheisiin.

Isän koti oli iso maatila missä "joutu" hommiin suurinpiirtein siitä hetkestä kun oppi käveleen, sisaruksia oli paljon ja vaatteet kiersi jne. Ei halailtu eikä sanottu ääneen et rakastetaan. Vaikka varmasti rakastettiin, oli ankaraa, mutta turvallista. (Näin isän puheista päätellen ja omat isovanhempani tuntien.. :) )

Äidin perheessä ei ole kun kaksi lasta, heillä ei ollut maatilaa vaan käytiin "normitöissä", ei ollut mitään kotityöpakkoja ja aika vapaata elämää. Paljon halailua ja tunteiden näyttämistä sekä niistä puhumista.

No, mun vanhemmat on ollu yhdessä 30 vuotta ja heillä on kolme lasta, minä ja mun kaksi pikkusiskoa. Ollaan kaikki aikuisia ja perheellisiä, asutaan 10km säteellä toisistamme. Nähdään usein, ollaan läheisiä.

Tässä vähän taustatietoja.....

Jutun pointti siis HITTO sitä marinaa ja märinää ja kaikki otetaan mikä ilmaseks saadaan ja mitään ei kuitenkaan ilmaseks anneta, arvostellaan, kadehditaan, venytetään senttiä..... Missä nyt ei mitään pahaa ole, siis sentin venytyksessä, mutta kun se menee ihan yli toisinaan.....! "Mitä sä k-kaupasta sen makkarapaketin hait kun s-marketista sais puolet halvemmalla???!!!!!!!!!!" Öh, no sattu oleen matkan varrella..................!!

Nyt mä olen luvannut ystävälleni sellaset vaunut mitkä on ostettu 2002 kun mun lapsi syntyi. Sen jälkeen niissä vaunuissa on ollut 4kpl siskojen lapsia. Hyvin pelittävät vaunut, mutta ei mitkään priimat ja me ei enää kukaan niitä tarvita. No, mun ystävällä on kova tarve ja tulipalon takia tuhoutui paljon tavaraa (paloi onneksi vaan kuisti, mutta silti.)
Kävin sit vanhempien luona ja sanoin, et haluaisin lahjoittaa ne vaunut mun ystävälle ja kerroin tilanteen.
"No kyllä noin hyvistä vaunuista ainakin 70 euroa voi pyytää!!!!"
No en ole pyytämässä, menis hyvään tarkoitukseen kun TULIPALO tuhosi edelliset!!
"Ilmaiseksi ei noin hyviä vaunuja anneta!!!"
Sanoin, et roikottakaa nurkissanne sitten!
Sit mun äiti tuli sen verran vastaan, et sano et "no okei 40e" :headwall:
Sanoin äidille, että mä en niin rakkaalta ihmiseltä kun mun ystävä mulle on, ota euroakaan noista vaunuista, et voin ne sit vaikka itse teille maksaa! Tilanne jäi siihen.

Yli 100 neliöiset omakotitalot on turhia vaikka olis 10 lasta, erkkerit on ihan idiootin keksintö, lasitiilet on turhia, kaiken pitäs olla alekorista tai halpaa, kamala arvostelu kun rakennettiin et mihin turhiin asioihin ollaan rahaamme pistetty, voivoi ja miten noillakin on noin ruma terassi ja onpa ruma ja onpa kamala ja en ikinä itelle tekis ja määmäämää.

Oikeesti, tiedättekö mistä mä puhun?! :xmas:
 
Tiedän tuon hamstraajatyypin. Omat ja miehen vanhemmat ovat juuri tuollaisia. Anoppi on juuri kuin siinä mainoksessa, pesee jogurttipurkitkin, kun niistä saa niin hyviä "kerta"käyttömukeja. (Oikeasti niitä käytetään koko ajan.) Sellainen kysymys tuli AP:n jutusta mieleen, että kuka ne vaunut on ostanut ? Jos ne ovat ap:n hankinta, niin itse marssisin tyynen rauhallisesti vanhempieni varastoon ja veisin vaunut. Jos ovat taas vanhempieni ostamat niin, eipä minulla olisi oikeutta alkaa niitä eteenpäin lahjoittamaan...
 
Tiedän tasan tarkkaan mistä puhut. Mun äiti ei ikinä voisi lahjoittaa yhtään mitään pientäkään tavaraa yhtään mihinkään. Siinä kaupassa käydään, joka on halvin ja halvinta ostetaan (vaikka rahasta ei ole pulaa todellakaan). Jopa hedelmäpussit pitää säästää roskapusseiksi ja kaikkea, mitä vain voi uusiokäyttää, uusiokäytetään. Kun en toimi samoin, saan kuulla siitä jatkuvaa arvostelua. Äiti ei voi käsittää, että vien hyväntekeväisyysjärjestöihin ylimääräisiä käytettyjä tavaroitamme, joilla me emme tee enää mitään. Hän MYISI ne. Esimerkkejä on lukuisia. Ja se päivittely, kuinka meidän lapsilla on leluja. Kun hänellä oli vain yksi kirja ja viisi vaateparia.
 
Siis mun vanhemmat ne on ostanut, en mä muuten olis niiltä edes kysynyt.
Ne vaunut on nyt kolmisen vuotta roikkunut siellä varastossa ja äiti marissut et pitäs päästä niistä eroon kun vievät niin ison tilan.
Mä sit soitin heti mun äidille kun tää mun ystävän tarve tuli (ennenkun lupasin mitään) ja äiti lupas et juu voi antaa eteenpäin. Sit niistä pitikin maksaa ja mulla meni hermot.
 
Meillä taas onjust erilaista :D Äiti lahjoittaa kaiken hetkessä eteenpäin.

Ostettiin syöttötuoli ikeasta mummolaan, jotta syöttäminen olisi helpompaa. Seuraavalla kerralla tuoli olikin matkannut jollekin sukulaiselle, josta sen voi toki hakea lainaan. Just. Onneksi ei ollut kauhean kallis ostos.

Kodinhoitohuoneessa oli kasa lasten puhtaita vaatteita odottamassa kaappiin laittamista. Muori pyörähti kokoamassa kasan antaakseen sen jollekin lähiseudun köyhälle ja samalla pois sotkemasta meidän kodinhoitohuonetta. Ne sain onneksi pelastettua :D

Vastaavia sattuu koko ajan. Lasten polkupyörät, lelut ja ulkovaatteet on koko ajan tarkastelun alla. 'Käytätkö sä vielä tätä?' 'Ai et, mä vien sen sille ja sille'
 
Kuullostaa kyllä siltä, että vanhemmat ovat edelleen taloudellisesti itse aika lujilla, jos he joutuvat avustamaan sinua ja vielä sinulla on sisaruksiakin.

Oliskohan aika koko sisarusparven itsenäistyä taloudellisesti ja lakata käyttämästä vanhempia (jotka varmaan pula-aikana syntyneinä tosiaan elävät hyvin säästäväisesti) hyväkseen takaajina, tavaran varastoajina, työapuna yms yms. Kun itse vastaa asioistaan saa vanhempi rauhassa olla traumoineen asioista mitä mieltä hyvänsä. Sehän ei teille kuulu.
 
Aloittajan vanhemmat kuulostavat omiltani. Mieheni vanhemmat taas ovat tuhlaajia :) sekin tuntuu hurjalle. Mitään ei edes yritetä korjata, heti vaan uutta ostamaan. Verhot vaihdellaan joka kuukausi, mutta mun äidilläpä on samat verhot vuosikymmeniä. Äitini kauhistelee jos vaihdan verhot kerran viidessä vuodessa (entiset oli hyvät ja ehjät, miksi ihmeessä vaihtamaan???) Anoppi taas huomauttelee, jos samat verhot roikkuvat ikkunassa liian kauan. Yritä siinä sitten. Huoh.
 
Olen työssäkäyvä yrittäjä. 5 lastenlasta, pitkät päivät. Nykypäivän yrittäjä elättää veroilla eläviä, ei itseään. Ylimääräiset tavarat saa lapset viedä, en ole tavaraan kiintynyt.Ainoastaan autot, ne on minun, eivät lasten. Samoin aikani. Mikäli vapaata on, haluan hemmotella itseäni.
Olen kasvattanut ja elättänyt 3 lasta. Ilmoitin jo ajoissa, että kasvatustyön osalta olen tehnyt sen, minkä voin, en ole lasten lasteni hoitaja. Sitä vastuuta en jaksa enää kantaa. Ikää on 56 vuotta, ei voimani ole enää samat kuin nuorempana. Minun lapset tämän ymmärtävät. Pari kertaa vuodessa voin käydä jonkun lapsen lapsen kanssa kaupassa. Silloin ostetaan jotain tarpeellista tai lelu. Joskus, todella harvoin otan jonkun matkoilleni. Eilen sain ryöpyn niskaani tuntemattomalta ukolta. Oli näitä harvoja kertoja kun yksi pikkuinen oli mukanani. Humalainen mies noin 40v, sanoi että on hienoa kun hoidan lasten lastani, johon totesin, että ei suinkaan, aikani on minun aikaani, en enää hoida lastenlapsiani, vaan joskus harvoin otan mukaan reissuilleni. Siitäkös ukko riemastui, haukkui minut lyttyyn, itsekkääksi, olen toki itsekäs, kun jotain jää työstäni itsellenikin, hän sanomansa mukaan on ylpeä jos joskus saa hoitaa lasten lapsiaan, (ehtiiköhän jumisiltaan) ja jatkoi että olen paska akka, ym... Jatkoimme pojan kanssa kävelyä, poika sanoi: hassu ukko, eihän mummi ole lastenhoitaja, tuo oli ihan hassu, kuvitteli että mummi on lastenhoitaja.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee.
Mummi on mummi, oman osansa jo tehnyt ja väsynyt, kaukana on aika kun jaksoin hoitaa lapset ja valvoa yöt.
 
Olen työssäkäyvä yrittäjä. 5 lastenlasta, pitkät päivät. Nykypäivän yrittäjä elättää veroilla eläviä, ei itseään. Ylimääräiset tavarat saa lapset viedä, en ole tavaraan kiintynyt.Ainoastaan autot, ne on minun, eivät lasten. Samoin aikani. Mikäli vapaata on, haluan hemmotella itseäni.
Olen kasvattanut ja elättänyt 3 lasta. Ilmoitin jo ajoissa, että kasvatustyön osalta olen tehnyt sen, minkä voin, en ole lasten lasteni hoitaja. Sitä vastuuta en jaksa enää kantaa. Ikää on 56 vuotta, ei voimani ole enää samat kuin nuorempana. Minun lapset tämän ymmärtävät. Pari kertaa vuodessa voin käydä jonkun lapsen lapsen kanssa kaupassa. Silloin ostetaan jotain tarpeellista tai lelu. Joskus, todella harvoin otan jonkun matkoilleni. Eilen sain ryöpyn niskaani tuntemattomalta ukolta. Oli näitä harvoja kertoja kun yksi pikkuinen oli mukanani. Humalainen mies noin 40v, sanoi että on hienoa kun hoidan lasten lastani, johon totesin, että ei suinkaan, aikani on minun aikaani, en enää hoida lastenlapsiani, vaan joskus harvoin otan mukaan reissuilleni. Siitäkös ukko riemastui, haukkui minut lyttyyn, itsekkääksi, olen toki itsekäs, kun jotain jää työstäni itsellenikin, hän sanomansa mukaan on ylpeä jos joskus saa hoitaa lasten lapsiaan, (ehtiiköhän jumisiltaan) ja jatkoi että olen paska akka, ym... Jatkoimme pojan kanssa kävelyä, poika sanoi: hassu ukko, eihän mummi ole lastenhoitaja, tuo oli ihan hassu, kuvitteli että mummi on lastenhoitaja.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee.
Mummi on mummi, oman osansa jo tehnyt ja väsynyt, kaukana on aika kun jaksoin hoitaa lapset ja valvoa yöt.

Täysin vieras ajattelutapa. Mun vanhemmat vaatii saada nähdä lapsenlapsiaan. Meille sukulaiset ei ole mikään rasite jota pitää hoitaa, ne on osa elämään joiden kanssa halutaan viettää aikaa.
 
Siis oot jo tossa iässä liian väsymyt? Melkein jo valmis hautaan? Onneks mun tuntemani sun ikäiset on virkeitä pakkauksia. Taitaa sun väsymyksen syy olla huono kunto ei ikä. Sulla luulis olevan vapaa-aikaa kunnostasi huolehtimiseen.
 
Olen työssäkäyvä yrittäjä. 5 lastenlasta, pitkät päivät. Nykypäivän yrittäjä elättää veroilla eläviä, ei itseään. Ylimääräiset tavarat saa lapset viedä, en ole tavaraan kiintynyt.Ainoastaan autot, ne on minun, eivät lasten. Samoin aikani. Mikäli vapaata on, haluan hemmotella itseäni.
Olen kasvattanut ja elättänyt 3 lasta. Ilmoitin jo ajoissa, että kasvatustyön osalta olen tehnyt sen, minkä voin, en ole lasten lasteni hoitaja. Sitä vastuuta en jaksa enää kantaa. Ikää on 56 vuotta, ei voimani ole enää samat kuin nuorempana. Minun lapset tämän ymmärtävät. Pari kertaa vuodessa voin käydä jonkun lapsen lapsen kanssa kaupassa. Silloin ostetaan jotain tarpeellista tai lelu. Joskus, todella harvoin otan jonkun matkoilleni. Eilen sain ryöpyn niskaani tuntemattomalta ukolta. Oli näitä harvoja kertoja kun yksi pikkuinen oli mukanani. Humalainen mies noin 40v, sanoi että on hienoa kun hoidan lasten lastani, johon totesin, että ei suinkaan, aikani on minun aikaani, en enää hoida lastenlapsiani, vaan joskus harvoin otan mukaan reissuilleni. Siitäkös ukko riemastui, haukkui minut lyttyyn, itsekkääksi, olen toki itsekäs, kun jotain jää työstäni itsellenikin, hän sanomansa mukaan on ylpeä jos joskus saa hoitaa lasten lapsiaan, (ehtiiköhän jumisiltaan) ja jatkoi että olen paska akka, ym... Jatkoimme pojan kanssa kävelyä, poika sanoi: hassu ukko, eihän mummi ole lastenhoitaja, tuo oli ihan hassu, kuvitteli että mummi on lastenhoitaja.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee.
Mummi on mummi, oman osansa jo tehnyt ja väsynyt, kaukana on aika kun jaksoin hoitaa lapset ja valvoa yöt.

OIVOI vähän yli 50 on niin vanha!! voi sua raukkaa, parka. Ei hitsi se että joskus hoitaa omia lapsen alpsiaan ja on avuksi ei kyllä paljon vaivaa aiheuta. Kyll äolet itsekäs!

Joo mäkin oon kasvattanut lapsia ja just siksi kun mä tiedän miten rankkaa se voi olla kun ei oo ollut yhtään apuja... Niin kun omat lapset saa jälkiksvua niin mä aion tasantarkkaan olla hoitoavuksi PALJON! ajattele.
 
Alkuperäinen kirjoittaja katos näin;26336990:
Kuullostaa kyllä siltä, että vanhemmat ovat edelleen taloudellisesti itse aika lujilla, jos he joutuvat avustamaan sinua ja vielä sinulla on sisaruksiakin.

Oliskohan aika koko sisarusparven itsenäistyä taloudellisesti ja lakata käyttämästä vanhempia (jotka varmaan pula-aikana syntyneinä tosiaan elävät hyvin säästäväisesti) hyväkseen takaajina, tavaran varastoajina, työapuna yms yms. Kun itse vastaa asioistaan saa vanhempi rauhassa olla traumoineen asioista mitä mieltä hyvänsä. Sehän ei teille kuulu.

Tuosta kai alunperin on kyse, aloituksessakin. Jotenkin aivan kummallisesti ketju kääntyy johonkin lastenlasten hoitoapuun, mistä siis ei ollut kyse alkuun ollenkaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja katos näin;26336990:
Kuullostaa kyllä siltä, että vanhemmat ovat edelleen taloudellisesti itse aika lujilla, jos he joutuvat avustamaan sinua ja vielä sinulla on sisaruksiakin.

Oliskohan aika koko sisarusparven itsenäistyä taloudellisesti ja lakata käyttämästä vanhempia (jotka varmaan pula-aikana syntyneinä tosiaan elävät hyvin säästäväisesti) hyväkseen takaajina, tavaran varastoajina, työapuna yms yms. Kun itse vastaa asioistaan saa vanhempi rauhassa olla traumoineen asioista mitä mieltä hyvänsä. Sehän ei teille kuulu.

Vanhempani eivät ole taloudellisesti lujilla.
He ovat itse aikanaan halunneet ostaa vaunut kun ensimmäinen lapsenlapsi ilmoitti tulostaan.
Kenenkään lapsen lainojen takaajia eivät ole, jokainen meistä lapsista elää omakotitalossa ja käy töissä.
Aika raju OLETUS pelkän aloituksen perusteella.
Mistä tuo työapu tuli? Tai tavaran varastoijat? Jos ne itse ostamansa vaunut on siellä heidän varastossaan?

Ihan itse vastaamme asioistamme.
 
[QUOTE="alkup.";26337128]Vanhempani eivät ole taloudellisesti lujilla.
He ovat itse aikanaan halunneet ostaa vaunut kun ensimmäinen lapsenlapsi ilmoitti tulostaan.
Kenenkään lapsen lainojen takaajia eivät ole, jokainen meistä lapsista elää omakotitalossa ja käy töissä.
Aika raju OLETUS pelkän aloituksen perusteella.
Mistä tuo työapu tuli? Tai tavaran varastoijat? Jos ne itse ostamansa vaunut on siellä heidän varastossaan?

Ihan itse vastaamme asioistamme.[/QUOTE]

Ohhoh. Kylläpäs hermostuit tästä. Miksi, jos niin ei ole???

Aloituksesi perusteella nimenomaan lupasit toisen (eli vanhempiesi) omaisuutta eteenpäin kysymättä ENSIN heiltä. Minusta se kertoo jonkinasteisesta rajattomuudesta. Eiväthän sinun vanhempasikaan voi kaiketi luvata sinun omaisuuttasi ystävilleen? Kai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katos näin;26337155:
Ohhoh. Kylläpäs hermostuit tästä. Miksi, jos niin ei ole???

Aloituksesi perusteella nimenomaan lupasit toisen (eli vanhempiesi) omaisuutta eteenpäin kysymättä ENSIN heiltä. Minusta se kertoo jonkinasteisesta rajattomuudesta. Eiväthän sinun vanhempasikaan voi kaiketi luvata sinun omaisuuttasi ystävilleen? Kai?
Eikä ap muuten luvannut mitään kysymättä ensin. Mitä jos opettelisit lukemaan, ennen kuin yrität purkaa pahaa mieltäsi muihin?
 
  • Tykkää
Reactions: Tepadj
Minulla on etuoikeus hoitaa ekaa lapsenlastani.

Lapsena sain kaikki, minkä vain tajusin pyytää, mutta tänä päivänä olen nuuka. Elämä opettaa.

Joskus hirvittää miniän ja poikani "tuhlaus" - ruokaakin laitetaan surutta hukkaan. En kuitenkaan millään tavalla puutu heidän elämäänsä.
 
Eikä ap muuten luvannut mitään kysymättä ensin. Mitä jos opettelisit lukemaan, ennen kuin yrität purkaa pahaa mieltäsi muihin?

Aloittajan viestistä: "Nyt mä olen luvannut ystävälleni sellaiset vaunut mitkä on ostettu 2002 kun mun lapsi syntyi..." ja muutama sana myöhemmin aloittaja kertoo että kävi sit (vasta) vanhempien luona.

Että mikäs siellä on vaivana?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katos näin;26337155:
Ohhoh. Kylläpäs hermostuit tästä. Miksi, jos niin ei ole???

Aloituksesi perusteella nimenomaan lupasit toisen (eli vanhempiesi) omaisuutta eteenpäin kysymättä ENSIN heiltä. Minusta se kertoo jonkinasteisesta rajattomuudesta. Eiväthän sinun vanhempasikaan voi kaiketi luvata sinun omaisuuttasi ystävilleen? Kai?

Hermostuin? :D Missä kohtaa?
Suoristin asiat mitkä olit ymmärtänyt väärin.

Mutta ei nyt muutenkaan niihin vaunuihin tarvii takertua, on ne muutenkin niin... Hmm.. :D Esim.sauna ei saa sekuntiakaan pöhistä tyhjänä, hyvä että löylyistä voi hangessa tai juomassa käydä kun jo kuuluu "osto lämmin lainapuut!!" :D
Ja edelleen olen erittäin nopea suihkussa kävijä...... :D
 
Aloittajan viestistä: "Nyt mä olen luvannut ystävälleni sellaiset vaunut mitkä on ostettu 2002 kun mun lapsi syntyi..." ja muutama sana myöhemmin aloittaja kertoo että kävi sit (vasta) vanhempien luona.

Että mikäs siellä on vaivana?

Aloittajan viestistä:
"Mä sit soitin heti mun äidille kun tää mun ystävän tarve tuli (ennenkun lupasin mitään) ja äiti lupas et juu voi antaa eteenpäin. Sit niistä pitikin maksaa ja mulla meni hermot. "
 

Yhteistyössä