H
Hjemmo P
Vieras
Kevään ylioppilaskirjoituksissa yritettiin huijata poikkeuksellisen paljon. Ylioppilaslautakunnan mukaan vilpin takia hylättiin ennätykselliset seitsemän oppilasta. Iltalehdessä kerrottiin törkeästä yrityksestä salakuljettaa kokeeseen älypuhelin ja katsoa vastaukset netistä.
Ehkä Suomella siis on vielä toivoa. Meillä on ainakin seitsemän nuorta, joilta löytyy seminaarien ja juhlapuheiden bullshit-bingon suosikkisanoja, luovuutta ja innovaatiota. En tarkoita, että huijaaminen olisi hienoa. Se on rumaa. Mutta ylioppilaskokeen skoijjari rikkoo melko mielivaltaisia sääntöjä. Esimerkiksi Tanskassa nettiä saa jo käyttää kirjoituksissa avuksi. Yo-huijari ei varasta mitään toisilta. Tai no ehkä tulevaisuuden opiskelupaikan, jos ei jää missään vaiheessa kiinni vilpistä. Mutta veikkaan etteivät huijarit viihdy kauaa yliopistossa.
Usein kuulee, että koulussa opiskellaan elämää, eikä koulua varten. Se on tietysti hölynpölyä. Koulun tarkoitus on tehdä meistä graduntekorobotteja, jotka antavat asioihin tismalleen samanlaisia vastauksia.
Olen haastatellut työssäni toimittajana älyttömät määrät yliopiston käyneitä, maistereita ja tohtoreita. On uskomatonta, kuinka samanlaisia vastauksia kaikki tuntuvat asioihin antavan. Ryhmästä löytyy aina vain samalla tavalla eri tavalla ajattelevia. Erityisesti akateemiset naiset ovat neuroottisen huolissaan siitä, minkälaista palautetta heille tulee oman alan sisältä, jos he uskaltavat sanoa edes jotain poikkeuksellista.
Libanonilaissyntyinen filosofi ja taloustieteilijä Nassim Nicolas Taleb vertailee Musta joutsen -kirjassaan taksikuskien ja ekonomistien talousennusteiden paikkansapitävyyttä. Yllättävintä ei ole se, että taksikuskien ennusteet osuivat enemmän oikeaan. Mielenkiintoisinta on, että ekonomistien ennusteet osuivat aina lähemmäksi toisiaan kuin oikeata talouskehitystä. Kaikki ovat oppineet alan puhetyylin ja haluavat miellyttää lähinnä toisiaan.
Mutta palataan näihin yo-huijareihin. Heidän sukupuoltaan ei kerrottu julkisuuteen, mutta olisin valmis lyömään vasemman testikkelini vetoa, että kaikki olivat nuoria miehiä. Naiset ovat tuollaiseen liian miellyttämisenhaluisia. Nuoret naiset sopeutuvat nykymaailmaan miehiä paremmin. Se on sääli, sillä veikkaan, että meiltä jää sen takia jotain saavuttamatta.
Yhdysvaltainen neurotieteilijä Louann Brizendine kirjoittaa miehen aivoista kertovassa kirjassaan The Male Brain, että murrosiän juuri ylittäneiden miesten energia, kekseliäisyys ja riskinottokyky ovat ilmeisesti tärkeimpiä syitä ihmiskunnan menestykseen. Brizendine on siis nainen ja oli 70-luvulla kiihkeä feministi, kunnes huomasi, että tieteelliset tutkimukset todistavat isoja eroja sukupuolten välille.
Alle kolmekymppiset miehet saavat tässä maailmassa siis lähes kaiken aikaan; sekä hyvässä että pahassa. Uudet uskonnot, vallankumoukset ja keksinnöt tulevat yleensä heiltä. Kun näet seuraavan kerran poikaryhmän kärventämässä sytkärillä toistensa häpykarvoja saman aikaan rullalaudalla temppuillen, tuo sama ajattelu ja energia voisi myös johtaa syöpälääkkeen keksimiseen. Yo-huijareiden kaltaiset nuoret miehet keksivät internetin, tamponin, mikroaaltouunin sekä asian, josta et ole vielä kuullutkaan, mutta 10 vuoden päästä et voi elää ilman sitä.
Miksiköhän sitten juuri tämä ihmisryhmä syrjäytyy Suomessa länsieurooppalaisittain poikkeuksellisen paljon? Saatan taas olla täysin väärässä, mutta entä jos se johtuu siitä, että meillä arvostetaan liikaa akateemista koulutusta? Tällä hetkellä jo yli puolet suomalaista yliopisto-opiskelijoista on naisia, kuilun odotetaan repeävän vielä isommaksi lähivuosikymmeninä. Ehkä yliopistomaailma vain sopii paremmin naisille?
Olemme maatiaiskansa ja sitä häpeillessä haluamme, että jokaisen pitäisi opiskella akateeminen ammatti. Ennen suvun ensimmäinen ylioppilas oli ylpeys, nyt viimeinen duunari on häpeä. Tästä johtuen meillä on nykyään jopa akateemisia syrjäytyneitä, jotka ovat vihaisia siitä, ettei 15 vuoden opiskelun jälkeen tarjotakaan hopealautasella juuri sellaista ammattia, jonka äiti lupasi. Ja koska Suomeen on muodostunut uhripuheen kulttuuri, sen alle hautautuvat ne, joilla menee oikeasti huonosti. Ihan kuin olisi yhteiskunnan velvollisuus järjestää jokaiselle akateemiselle ihannehomma, huolimatta siitä tarvitseeko työtä kukaan tai tuottaako se mitään arvoa kenellekään.
Suomen menestys PISA-tutkimuksissa saattaa jopa pahentaa syrjäytyneiden miesten tilannetta, sillä se vahvistaa ajatusta, että ainoa tapa menestyä Suomessa on hankkia vahva muodollinen koulutus ja alkaa käyttäytyä kuten kaikki muutkin.
Enää ei oikein voi olla kunniallinen kansalainen tekemällä jotain käsillään. Ennen vanhaan oli tarjolla hanttihommia, joilla saattoi saada kunnioitetun statuksen yhteisössä. Nyt päätös tulevaisuuden opiskelupaikasta ja elämän suunnasta pitäisi tehdä nuoruuden pahimmassa testosteronihumalassa.
Tiedän, että tämä seuraava on klisee, mutta tuntuu pitävän kutinsa. Poikkeuksellisen moni menestynyt mies on jättänyt koulut kesken. Tällaisia ovat mm. Googlen perustaja Larry Page, Applen perustaja Steve Jobs, Henry Ford, Bill Gates, Richard Branson, Quentin Tarantino sekä Albert Einstein. Einsteinille opettaja sanoi, ettei tästä voi ikinä tulla mitään.
Suomalaisessa järjestelmässä nämä miehet höpöttelisivät tällä hetkellä yksikseen kolmosen ratikassa.
Jos tehtävä olisi saada Nokia nousuun tai Suomelle hallitus, soittaisin näille seitsemälle nuorelle yo-huijareille, ja homma olisi heidän. Tosin voin veikata, että jos he oikeasti ovat luovia ja innovatiivisia, molemmat ongelmat olisivat melko yhdentekeviä ja he keskittyisivät jonkun paljon tärkeämmän asian ratkaisemiseen. Jokainen, joka kehtaa kysyä kysymyksen "Mistä Suomeen uusi Nokia?", ilman ironiaa, pitäisi pakottaa rangaistukseksi käyttämään Nokian älypuhelinta viikon ajan. Emme tarvitse mitään uutta Nokiaa, vaan jotain, mistä emme ole vielä kuulleetkaan. Sellaisia keksivät usein kapinalliset nuoret miehet, joilla ei ole kärsivällisyyttä istua vuosikausia koulun penkillä.
Muodollisesti pätevä kansakunta — Tuomas Enbuske
Ehkä Suomella siis on vielä toivoa. Meillä on ainakin seitsemän nuorta, joilta löytyy seminaarien ja juhlapuheiden bullshit-bingon suosikkisanoja, luovuutta ja innovaatiota. En tarkoita, että huijaaminen olisi hienoa. Se on rumaa. Mutta ylioppilaskokeen skoijjari rikkoo melko mielivaltaisia sääntöjä. Esimerkiksi Tanskassa nettiä saa jo käyttää kirjoituksissa avuksi. Yo-huijari ei varasta mitään toisilta. Tai no ehkä tulevaisuuden opiskelupaikan, jos ei jää missään vaiheessa kiinni vilpistä. Mutta veikkaan etteivät huijarit viihdy kauaa yliopistossa.
Usein kuulee, että koulussa opiskellaan elämää, eikä koulua varten. Se on tietysti hölynpölyä. Koulun tarkoitus on tehdä meistä graduntekorobotteja, jotka antavat asioihin tismalleen samanlaisia vastauksia.
Olen haastatellut työssäni toimittajana älyttömät määrät yliopiston käyneitä, maistereita ja tohtoreita. On uskomatonta, kuinka samanlaisia vastauksia kaikki tuntuvat asioihin antavan. Ryhmästä löytyy aina vain samalla tavalla eri tavalla ajattelevia. Erityisesti akateemiset naiset ovat neuroottisen huolissaan siitä, minkälaista palautetta heille tulee oman alan sisältä, jos he uskaltavat sanoa edes jotain poikkeuksellista.
Libanonilaissyntyinen filosofi ja taloustieteilijä Nassim Nicolas Taleb vertailee Musta joutsen -kirjassaan taksikuskien ja ekonomistien talousennusteiden paikkansapitävyyttä. Yllättävintä ei ole se, että taksikuskien ennusteet osuivat enemmän oikeaan. Mielenkiintoisinta on, että ekonomistien ennusteet osuivat aina lähemmäksi toisiaan kuin oikeata talouskehitystä. Kaikki ovat oppineet alan puhetyylin ja haluavat miellyttää lähinnä toisiaan.
Mutta palataan näihin yo-huijareihin. Heidän sukupuoltaan ei kerrottu julkisuuteen, mutta olisin valmis lyömään vasemman testikkelini vetoa, että kaikki olivat nuoria miehiä. Naiset ovat tuollaiseen liian miellyttämisenhaluisia. Nuoret naiset sopeutuvat nykymaailmaan miehiä paremmin. Se on sääli, sillä veikkaan, että meiltä jää sen takia jotain saavuttamatta.
Yhdysvaltainen neurotieteilijä Louann Brizendine kirjoittaa miehen aivoista kertovassa kirjassaan The Male Brain, että murrosiän juuri ylittäneiden miesten energia, kekseliäisyys ja riskinottokyky ovat ilmeisesti tärkeimpiä syitä ihmiskunnan menestykseen. Brizendine on siis nainen ja oli 70-luvulla kiihkeä feministi, kunnes huomasi, että tieteelliset tutkimukset todistavat isoja eroja sukupuolten välille.
Alle kolmekymppiset miehet saavat tässä maailmassa siis lähes kaiken aikaan; sekä hyvässä että pahassa. Uudet uskonnot, vallankumoukset ja keksinnöt tulevat yleensä heiltä. Kun näet seuraavan kerran poikaryhmän kärventämässä sytkärillä toistensa häpykarvoja saman aikaan rullalaudalla temppuillen, tuo sama ajattelu ja energia voisi myös johtaa syöpälääkkeen keksimiseen. Yo-huijareiden kaltaiset nuoret miehet keksivät internetin, tamponin, mikroaaltouunin sekä asian, josta et ole vielä kuullutkaan, mutta 10 vuoden päästä et voi elää ilman sitä.
Miksiköhän sitten juuri tämä ihmisryhmä syrjäytyy Suomessa länsieurooppalaisittain poikkeuksellisen paljon? Saatan taas olla täysin väärässä, mutta entä jos se johtuu siitä, että meillä arvostetaan liikaa akateemista koulutusta? Tällä hetkellä jo yli puolet suomalaista yliopisto-opiskelijoista on naisia, kuilun odotetaan repeävän vielä isommaksi lähivuosikymmeninä. Ehkä yliopistomaailma vain sopii paremmin naisille?
Olemme maatiaiskansa ja sitä häpeillessä haluamme, että jokaisen pitäisi opiskella akateeminen ammatti. Ennen suvun ensimmäinen ylioppilas oli ylpeys, nyt viimeinen duunari on häpeä. Tästä johtuen meillä on nykyään jopa akateemisia syrjäytyneitä, jotka ovat vihaisia siitä, ettei 15 vuoden opiskelun jälkeen tarjotakaan hopealautasella juuri sellaista ammattia, jonka äiti lupasi. Ja koska Suomeen on muodostunut uhripuheen kulttuuri, sen alle hautautuvat ne, joilla menee oikeasti huonosti. Ihan kuin olisi yhteiskunnan velvollisuus järjestää jokaiselle akateemiselle ihannehomma, huolimatta siitä tarvitseeko työtä kukaan tai tuottaako se mitään arvoa kenellekään.
Suomen menestys PISA-tutkimuksissa saattaa jopa pahentaa syrjäytyneiden miesten tilannetta, sillä se vahvistaa ajatusta, että ainoa tapa menestyä Suomessa on hankkia vahva muodollinen koulutus ja alkaa käyttäytyä kuten kaikki muutkin.
Enää ei oikein voi olla kunniallinen kansalainen tekemällä jotain käsillään. Ennen vanhaan oli tarjolla hanttihommia, joilla saattoi saada kunnioitetun statuksen yhteisössä. Nyt päätös tulevaisuuden opiskelupaikasta ja elämän suunnasta pitäisi tehdä nuoruuden pahimmassa testosteronihumalassa.
Tiedän, että tämä seuraava on klisee, mutta tuntuu pitävän kutinsa. Poikkeuksellisen moni menestynyt mies on jättänyt koulut kesken. Tällaisia ovat mm. Googlen perustaja Larry Page, Applen perustaja Steve Jobs, Henry Ford, Bill Gates, Richard Branson, Quentin Tarantino sekä Albert Einstein. Einsteinille opettaja sanoi, ettei tästä voi ikinä tulla mitään.
Suomalaisessa järjestelmässä nämä miehet höpöttelisivät tällä hetkellä yksikseen kolmosen ratikassa.
Jos tehtävä olisi saada Nokia nousuun tai Suomelle hallitus, soittaisin näille seitsemälle nuorelle yo-huijareille, ja homma olisi heidän. Tosin voin veikata, että jos he oikeasti ovat luovia ja innovatiivisia, molemmat ongelmat olisivat melko yhdentekeviä ja he keskittyisivät jonkun paljon tärkeämmän asian ratkaisemiseen. Jokainen, joka kehtaa kysyä kysymyksen "Mistä Suomeen uusi Nokia?", ilman ironiaa, pitäisi pakottaa rangaistukseksi käyttämään Nokian älypuhelinta viikon ajan. Emme tarvitse mitään uutta Nokiaa, vaan jotain, mistä emme ole vielä kuulleetkaan. Sellaisia keksivät usein kapinalliset nuoret miehet, joilla ei ole kärsivällisyyttä istua vuosikausia koulun penkillä.
Muodollisesti pätevä kansakunta — Tuomas Enbuske
