tajusin just että herranjestas sentään mähän täytän seuraavaksi 23v. en edes usko sitä mutta pakko kai se on vaan jotenkin hyväksyä, tuntuu kuin eilen olisin täyttänyt 18v. ku odotin poikaa sillon ja nyt jo täyttää 5v. pian. Ahdistaa ihan sairaasti tuntuu että en saa henkeä apua,olen ollut 2 vuotta sinkkuna tässä, olen elänyt vain itselleni ja lapsille ja ajatellut että no kyllä mä sit joskus tapaan sen oikean mutta nyt alkaa jo pelottaan ku mulla on 2 vuoden aikana ollut 1 ihan vähän vakavampi suhde ja muutamia ei-niin-vakavia miesjuttuja ja nyt tuntuu että en ikinä törmää kehenkään missään edes, ahdistaa ku kaikki tutut menee naimisiin jne. niillä on koko ajan jotain säpinää mulla ei mitään :headwall: olen täyttänyt kalenterini ihan täyteen harrastuksia ym. koko ajan pakko tehdä jotain ku muuten iskee ahdistus ja sitten taas toisaalta mietin että olenko ihan sairaanloisen ronkeli :xmas: esim. mulla on tuolla suomi24. treffitpalstalla ilmotus ja jokanen mun tuttuni on tavannut kivoja ihmisiä siellä mä kun selaan niitä profiileja niin en näe yhtäkään mielenkiintosta ihmistä, sanokaa mulle voiko olla että vaan on ollut niin paska tuuri että en ole 2 vuoden aikana tavannut mielenkiintosia miehiä vai onko ongelma mussa ittessä että en huoli ketään tms.? tätä menoa olen vanhapiika ku vuodet menee tällasta vauhtia..
musta tulee vanhapiika ;(
- Viestiketjun aloittaja JääPrinsessa
- Ensimmäinen viesti
Itse olen 23v, ja olen vielä nuori. Sulla on paaaaljon elämää edessä, ja paljon aikaa tavata se oikea. Ehkä sitten 50vuotiaana vois alkaa jo vähän murehtimaan.
N
namsu
Vieras
Mä sanon tämän sadannen kerran, aina yhtä sydämestä ja sitä tarkoittaen vaikka se ei yhtään lohduta: parempi ilman kumppania kuin huonossa suhteessa! Jos siis yksinäisyyttäsi mietit.
Tiedän tuon tunteen, että muut menevät naimisiin ja minä en, muut löytää ihania miehiä ja minä en edes sellaista joka kiinnostaisi. Lakkaa etsimästä, vähenee sitten stressikin sen suhteen että ketään ei löydy. Ja vaikka tämä ei nyt varmaan lohduta, niin totuus on että sinä olet vasta 23! Siskoni löysi sopivan kumppanin 32-vuotiaana vasta. Ja sitä paitsi, vanhan piian veroa alettiin maksaa vasta 25-vuotiaana
Tiedän tuon tunteen, että muut menevät naimisiin ja minä en, muut löytää ihania miehiä ja minä en edes sellaista joka kiinnostaisi. Lakkaa etsimästä, vähenee sitten stressikin sen suhteen että ketään ei löydy. Ja vaikka tämä ei nyt varmaan lohduta, niin totuus on että sinä olet vasta 23! Siskoni löysi sopivan kumppanin 32-vuotiaana vasta. Ja sitä paitsi, vanhan piian veroa alettiin maksaa vasta 25-vuotiaana
Tuota noin, kun ei voi olla vanhapiika jos on lapsi 
Vai onko tämä käsitys saanut uuden muodon nykypäivänä?
Sä olet vasta 22, mä olen 29. Enkä mä sitä märehdi, että ilman miestä pitää olla loppuelämä.
Vai onko tämä käsitys saanut uuden muodon nykypäivänä?Sä olet vasta 22, mä olen 29. Enkä mä sitä märehdi, että ilman miestä pitää olla loppuelämä.
Ööh, mulla on ikää kohta 34 vuotta ja oon elellyt sinkkuna joulukuusta 2000 lähtien... Enkä vieläkään ajattele, että en ikinä tule löytämään ketään. :saint: Jokaisella meistä on oma yksilöllinen elämänpolkunsa: toiset menee naimisiin high school sweetheartinsa kanssa, toiset löytää kumppaninsa esmes opiskeluaikana ja jotkut löytää onnensa ja toisen puoliskonsa vasta vähän varttuneemmalla iällä.
Joten nou hätä, kyllä sä vielä ehdit ihastua ja rakastua useampaankin kertaan. =)
Joten nou hätä, kyllä sä vielä ehdit ihastua ja rakastua useampaankin kertaan. =)
V
vieras
Vieras
Y
Ykkösmartta
Vieras
Minusta vanhapiikaa sinusta ei tule olet yh. Vanhapiika on mun kävityksen mukaan nainen jolla ei ole lapsia eikä miestä (ja yli 40 vuotias). Sinä olet niitä nyky muodikkaita sinkkuäitejä!
