V
vierailijabba
Vieras
Olenko teidän mielestänne vain turhan herkkä? Suutun nykyään hetkessä miehelleni ja jokainen aamu vähintäänkin sisäisesti onnistun pilaamaan päiväni hänen takiaan.
Hänellä on tapana rähistä pojalleni (olemme uusioperhe) milloin mistäkin ja lisäksi hän kontrolloi pojan nukkumista, joka suututtaa minua. Meillä on vierashuone ja pojalla oma huone, poika tykkää nukkua vierashuoneessa näin kesällä, kun siellä on viileämpää mitä omassa huoneessa. Mies rähisee asiasta joka päivä, vaikka en itse ymmärrä miksi poika ei sais nukkua vierashuoneessa? Nukun siellä usein itsekin samasta syystä, siellä on viileää, huoneen saa myös täysin pimeäksi.
Sitten hän kuittailee milloin mistäkin poikaani liittyvästä. Arvostelee ja nauraa poikani tavoille ja vertaa omaan poikaansa jota kehuu maasta taivaisiin. Minun poikani rakastaa tuota miestä, kuten hän olisi hänen isänsä, mutta mies ei koskaan anna hänelle aikaansa tai huomiota. En ole sitä vaatinut häneltä, mutta harmittaa nähdä pojan harmitus, kun mies vie poikaansa uimaan, pokemonkävelyille,vierailulle kavereilleen jne. Mutta minun poikaani ei ota mukaan koska ”se ei tottele mitään”. Vaikka kyllä poikani häntä tottelee, joskus nurisee vastaan, mutta tottelee kyllä.
Hänen oma poikansa on erityislapsi, hänellä on adhd ja hänen takiaan on lopettanut ainakin yksi hoitaja päiväkodissa. Poika puree, potkii,haukkuu jopa isäänsä. Joten selitys siitä, että ei ota poikaani mukaan, koska ei tottele, on ontuva. Hän ei ota poikaani mukaan, koska poikani ei vain kelpaa hänelle, koska poikani ei ole hänen poikansa.
Tänä aamuna hän taas pilkkasi poikaani lyhyeksi ja muisti mainita, kuinka pitkä oma poikansa on. Sitten viittasi perintötekijöihin (minä olen varsin lyhyt) ja olen niin kyllästynyt tähän.
Katselen salaa asuntoja.
En haluaisi olla pahalla mielellä joka päivä.
Seksi meillä on kokonaan loppunut, koska en halua enää. Sitten mies syyllistää siitä. Ja myös siitä, että olen kokoajan pahalla tuulella, mutta tuntuu että tuo jatkuva poikani arvosteleminen vaan on niin kuluttavaa ja olen väsynyt. Enkä jaksaisi enää kuunnella kommentteja omasta pituudestani tai siitä kuinka negatiivinen olen ja vihainen jne.
Tiedän että jos saisin elää ilman häntä, olisin paremmalla tuulella.
Minulla on nyt heikko rahatilanne ja mies on vttuuntunut koska en maksa hänen asuntolainaansa tai vakuutuksiaan puoliksi hänen kanssaan. Mutta ei hänkään maksa minun yritykseni menoja puoliksi minun kanssani. Ja minulla ei riitä rahat muuhun.
Mitä tässä yritän kysyä, niin lähdenkö menemään?Vuokraanko oman asunnon minulle ja pojalle ja lähden meneen. En jaksa olla masentunut joka päivä.
Hänellä on tapana rähistä pojalleni (olemme uusioperhe) milloin mistäkin ja lisäksi hän kontrolloi pojan nukkumista, joka suututtaa minua. Meillä on vierashuone ja pojalla oma huone, poika tykkää nukkua vierashuoneessa näin kesällä, kun siellä on viileämpää mitä omassa huoneessa. Mies rähisee asiasta joka päivä, vaikka en itse ymmärrä miksi poika ei sais nukkua vierashuoneessa? Nukun siellä usein itsekin samasta syystä, siellä on viileää, huoneen saa myös täysin pimeäksi.
Sitten hän kuittailee milloin mistäkin poikaani liittyvästä. Arvostelee ja nauraa poikani tavoille ja vertaa omaan poikaansa jota kehuu maasta taivaisiin. Minun poikani rakastaa tuota miestä, kuten hän olisi hänen isänsä, mutta mies ei koskaan anna hänelle aikaansa tai huomiota. En ole sitä vaatinut häneltä, mutta harmittaa nähdä pojan harmitus, kun mies vie poikaansa uimaan, pokemonkävelyille,vierailulle kavereilleen jne. Mutta minun poikaani ei ota mukaan koska ”se ei tottele mitään”. Vaikka kyllä poikani häntä tottelee, joskus nurisee vastaan, mutta tottelee kyllä.
Hänen oma poikansa on erityislapsi, hänellä on adhd ja hänen takiaan on lopettanut ainakin yksi hoitaja päiväkodissa. Poika puree, potkii,haukkuu jopa isäänsä. Joten selitys siitä, että ei ota poikaani mukaan, koska ei tottele, on ontuva. Hän ei ota poikaani mukaan, koska poikani ei vain kelpaa hänelle, koska poikani ei ole hänen poikansa.
Tänä aamuna hän taas pilkkasi poikaani lyhyeksi ja muisti mainita, kuinka pitkä oma poikansa on. Sitten viittasi perintötekijöihin (minä olen varsin lyhyt) ja olen niin kyllästynyt tähän.
Katselen salaa asuntoja.
En haluaisi olla pahalla mielellä joka päivä.
Seksi meillä on kokonaan loppunut, koska en halua enää. Sitten mies syyllistää siitä. Ja myös siitä, että olen kokoajan pahalla tuulella, mutta tuntuu että tuo jatkuva poikani arvosteleminen vaan on niin kuluttavaa ja olen väsynyt. Enkä jaksaisi enää kuunnella kommentteja omasta pituudestani tai siitä kuinka negatiivinen olen ja vihainen jne.
Tiedän että jos saisin elää ilman häntä, olisin paremmalla tuulella.
Minulla on nyt heikko rahatilanne ja mies on vttuuntunut koska en maksa hänen asuntolainaansa tai vakuutuksiaan puoliksi hänen kanssaan. Mutta ei hänkään maksa minun yritykseni menoja puoliksi minun kanssani. Ja minulla ei riitä rahat muuhun.
Mitä tässä yritän kysyä, niin lähdenkö menemään?Vuokraanko oman asunnon minulle ja pojalle ja lähden meneen. En jaksa olla masentunut joka päivä.
