Nään sut eri silmin...tai jotai. Lukekaa.Kommentoikaa

[yksi vaan]

Terve! Olen ollut parisuhteessa melkein 5 vuotta. Kaikki on mennyt todella hyvin koko ajan. Välillä tietysti jotai riitoja ollu, mutta ei mitään vakavaa. Ollaan asuttu noin vuosi nyt yhdessä ja kaikki meni hyvin tähän kesään asti. Yhtenä päivänä kumppanini yhtäkkiä ilmoittaa, että näkee minut eri silmin tai jotai. Hän sanoi, että on pitänyt minua lähiaikoina ehkä kaverina ja kuitenkin kumppanina. Aikamme kun siinä puhuttiin ja en saanut oikein selkoa asioihin muuta kuin että tunteet ehkä muuttunut. Sitten kysyin suoraan, että haluaako hän erota. Yllättäen hän pursakahtaa itkuun ja sanoo, että ei halua erota koska rakastaa minua jne...
Siis TÄH? Tuossa vaiheessa minulta meni ainakin ohi, että mitä helkuttia täs oikein tapahtuu. Ensin on tunteet muuttuna ja seuraavaksi ei haluta erota koska tunteita on. Hän itsekkin kyllä sanoi, että tämä voi olla jotain ohi menevää jne. Hän kyllä puhui jostain kipinästä mitä kaipaa, mutta ei taida ymmärtää että arki tulee välillä suhteeseen ja häviää taas välillä. Kuiteskin, mitään tälläistä ei ollut odotettavissa vaan tämä tuli aivan yllättäen. Mitään pettämistä tähän ei liity. Siitä olen melkein varma. Sovittiin, että jatketaan ja tehdään töitä suhteen eteen, mutta itsellä on ainakin vähän huono fiilis ja epäilyttää, että missä mennään. En missään nimessä haluaisi erota koska kuten mainitsin aina on mennyt tosi hyvin paitsi nyt.

Onko itsellänne ollut vastaavaa tilannetta? Jos on, mitä teitte? Miten saisin sen kipinän taas takaisin, ettei tämä siihen kaadu? Olenko ihan tyhmä vai onko hän? Kaikki neuvot kelpaa, niitä tarvitaan. Sillä haluaisin todella pelastaa tämän suhteen ja toivon, että tämä asia vain vahvistaisi meitä ja pääsisimme sen yli.

Ai niin, jostain tauostakin on ollut vähän puhetta tai etäisyyden ottamisesta, mutta olen kuullut, että tauoista voi olla vain harmia. En tiedä sitten. Mutta tässä aika paljon asiaa tilanteesta.
Kommentoikaa ja antakaa neuvoja, jos niitä on. Kiitos valmiiksi.

 

[mies]

Teidän ongelmanne ei ole teidän suhteessanne, vaan se on miehen raskaassa tilanteessa (työ, jokin ongelma, väsymys, sairaus), jonka vuosi hän on masentunut.
Hoitakaa se ensin.

 

[mies]

Korjaus: jonka VUOKSI masentunut

 

[Susanna]

Mielestäni tämä on aivan normaalia, joka kuuluu suhteen eri vaiheisiin. En muista kunnolla, miten ne vaiheet meni, mut niissä oli tää intohimoisen rakkauden ja ensihuuman muuttuminen, jossa todella nähdään se toinen ihminen ihmisenä virheineen ja hyvine puolineen. Ja mielestäni juuri tämä kumppanuuden tunne antaa todella hyvän pohjan suhteelle, jossa kumpikin hyväksyy toisensa sellaisena, kun on. Silloin ei enää olla ensihurmassa ja katsota toista/maailmaa vaaleanpunaisin lasein, vaan aletaan olla "aikuisesti" yhdessä ja erityisesti halutaan/valitaan olla yhdessä.

Tekin kun olette asuneet nyt pitemmän aikaa yhdessä ja nähneet paremmin toistenne tapoja yms. niin ilman muuta se suhde jonkin verran muuttuu. Ymmärrän poikaystävääsi todella hyvin. Muistan aikoinani, kun minulle tuli sama tunne kuin poikaystävällesi, mutta ei minunkaan mielessä käynyt, ettenkö rakastaisi omaa miestäni tai haluaisin erota. Kieltämättä mietin tätä muutosta suhteessa, mutta nytkin, kun ajattelen niin tämä on paljon antoisampaa, kun tuntee toisen paremmin, toinen on todella kumppani ja paras ystävä, jonka kanssa jaetaan niin ilot ja surut ja se arki. Ja rakkaus on nyt jotain syvempää kuin silloin huuman aikana.

Mielestäni taukoja tai etäisyyttä ei kannata ottaa. Kyllä se suhde siitä menee oikeisiin uomiinsa, kun annatte aikaa ja mahdollisuuden. Lähtekää matkalle, pitäkää elokuvailta, johon haette hyvää naposteltavaa, kantakaa, vaikka joku vieraspatja olohuoneen lattialle ja maatkaa siinä sylikkäin elokuvaa katsellen, kehu/halaa/suukota, hierokaa toistenne hartioita, "piirrelkää" sormella kuvia toistenne selkään yms yms. Älä kuitenkaan yritä väkipakolla ettei mene liiaksi yrittämiseksi ja stressaamiseksi.

Toivottavasti sait jotain selkoa kirjoituksesta. Hyvää jatkoa teille!=) Älä murehdi turhia, mielestäni siihen ei ole aihetta.

 

[nainenn]

Teidän ongelmanne ei ole teidän suhteessanne, vaan se on miehen raskaassa tilanteessa (työ, jokin ongelma, väsymys, sairaus), jonka vuosi hän on masentunut.
Hoitakaa se ensin.

Häh? Mä jotenkin ajattelin, että kirjoittaja on mies ja puoliso on nainen.

 

[mies]

Hyvä havainto, niin taitaa ollakin, en osannut rivien välistä lukea.
Vie pohjaa pois vastaukseltanikin, jos ap kirjoittaa naisesta.

 

[Meikämaija]

Olkoon kumpi tahansa, ei se asiaa muuta.
Arki on astunut kuvioon. Niin se mokoma tulee kaikissa suhteissa. Olisi ikävää, jos meillä olisi aina samat lasit päässä, joista näkee vain yhdenlaista. Pitäisi osata ottaa rikkautena asiat, joita matkan varrella kumppanissaan eteen tulee. Tietysti sillä varauksella, että ne uudet seikat eivät tee elämää mahdottomaksi tai vie pohjaa luottamukselta.

En ole ikinä törmännyt suhteeseen, jossa arki ei veisi osaa romantiikasta tai että käsitys kumppanin kaikenmoisesta ihanuudesta ja virheettömyydestä säilyisi. Jos tämä pariskunta on seurustellut pitkään ennen yhteen muuttamista, tuo romantiikan sävyttämä aika on jatkunut pitkään, olkaatte siitä kiitollisia. Vuodessa yhdessäolo ehtii arkipäiväystymään, sitä ei voi estää.

Arkipäivää voi piristää ja niitä rakastumisen tunteita tipahtelee ajoittain hyvinkin voimakkaana. Oppii myös antamaan arvoa ja rakastamaan kumppanissaan sellaisia asioita, joita aiemmin ei ajatellut. Kuten luotettavuus, yhteiseen elämään panostaminen, toisesta huolehtiminen ja hänen hyväkseen toimiminen, kodin hyväksi tekeminen jne. Sitoutuminen tuohon ihmiseen syvenee ihan uudelle pohjalle. Tunteet muuttuvat, mutta niillä on realistinen ja tukeva pohja, jota ei haikailut heiluta.

Kumppanuus, toisensa kunnioittaminen ja luottamus ovat yhteisen elämän peruspilarit. Niiden varassa rakkaudella on mahdollista muuttua aikojen vaihtelussa. Romantiikka tulee kaukana niiden jäljessä, mutta sillekin pitäisi osata antaa tilaa ainakin nuoressa liitossa aika ajoin. Romantiikan varassa elämää ei kuitenkaan rakenneta, se on vain tärkeä mauste. Edelläoleva kirjoittaja kertoi joistakin tavoista, myös kaikki yhteinen tekeminen tuo sitä, arkiaskareetkin yhdessä tehden, luontoretket, vaellukset, iltakävelyt yhdessä, yhteiset haaveiluhetket, paijaaminen. Meitin mies menee ihan hunajaksi, kun silittelee selästä telkkua katsellessa.

Keksipä jotakin kivaa ja yhteistä teille. Rahaa siinä ei tarvita, mielikuvitusta kyllä. Rahalla saa tavaroita, mielikuvituksella rikkautta myös tunnemaailmassa.

 

[Pekka]

Suhde muuttuu ajan kanssa, tietenkin. Voihan sitä vaihtaa kumppania aina viiden vuoden välein, jos kaipaa sitä jatkuvaa kipinää.


Joku "tyytyy" tasaiseen arkeen ja saa suhteestä silti irti jotain, pysyvyyttä, tuttuutta, turvallisuutta, tuntemista..

Joku toinen haluaa koko ajan kipinöitä... Ota etäisyyttä ja anna häen tehdä töitä sen eteen, jotta huomaat hänet... Olet hänelle itsestäänselvyys noin.

 

[mie]

Ei "nään sut eri silmin" tarkoita välttämättä, että ei olisi rakkautta tai kiintymystä! Tottakai suhtautuminen ja tunteet muuttuu vuosien myötä ja tilanne vakiintuu.
Ei se ole suhteen loppu. Pitäkää se vireänä muuten ja nauttikaa tutusta kumppanista. Nythän te vasta olette kunnolla tutustuneet ja voitte luottaa ja tukeutua toiseen. Kommunikointikin näköjään pelaa, kun tämä on tullut puheeksi.

Älä vaivu epätoivoon, keksi silloin tällöin jotain piristystä. Mutta älä niitä kliseekukkia yms. potaskaa
Jotakin mistä kumpikin pidätte, itse tiedät parhaiten.

 

[Tuonen joutsen]

Jos mies ja nainen aloittavat suhteen kovin nuorena, voi jossakin vaiheessa ruveta miettimään, onko jäänyt jostakin paitsi, kun ei olekaan ikinä viettänyt sitä railakasta sinkkuelämää, vaan vakiintunut ehkä suunnilleen sen ensimmäisen kelvollisen ehdokkaan kanssa.

On myös mahdollista, että jos aiemmat suhteet ovat kestäneet max 2 vuotta, niin ei ole koskaan tullut sen asian eteen, että rakastumisen huuma koittaa ja nyt sitten pitäisikin tehdä töitä sen eteen, että rakkaus pysyy hengissä.

Keskustelkaa paljon kaikesta mahdollisesta, jotta tunnette toisenne. Antakaa toistenne olla eri mieltä asioista, mutta kunnioittakaa toisen mielipidettä. Suhteessa pitäisi pystyä olemaan oma itsensä niin, että kumppani tukee. Suhde on antamista ja ottamista. Jos vain ottaa, se on hyväksikäyttöä. Jos vain antaa, tyytyy silloin sorretun rooliin. Kumppania ei ikinä saa pitää itsestäänselvänä. Senkin vuoksi pieni mustasukkaisuus on hyvästä. Muutoinkin voisi olla hyvä, että kykenisi välillä katsomaan omaa kumppania vähän kauempaa.

Miehelle on tärkeää saada etäisyyttä suhteesta, jotta hän erossa kokee rakkauden tunteen uudestaan. nainen taas usein haluaa hyvin läheistä 24/7 suhdetta. Omat harrastukset ja omien kavereiden tapailu on tärkeää, jotta kummallakin säilyy itselle tärkeitä asioita ja toisaalta ei ehdi kyllästymään toiseen liikaa. Jos tunnistaa itsestä läheisriippuvaisuuden oireita se ei parisuhteen hengissäpysymisen kannalta ole välttämättä yhtään sen parempaa kuin sitoutumiskyvyttömyyskään.

AP tuntuu olevan aika nuori. Ehkä olette siinä iässä, että mietitään, kenen kanssa haluaa jälkikasvua ja onko vieressä se ihminen, jonka kanssa haluaa viettää loppuikänsä.

 

[yx-elli]

Hyvä havainto, niin taitaa ollakin, en osannut rivien välistä lukea.
Vie pohjaa pois vastaukseltanikin, jos ap kirjoittaa naisesta.

Miten se nyt sitten muka eroaa ja vie pohjaa pois jos kyseessä on nainen tai mies? Mistä hatusta sä päättelit, että kyse on masennuksesta? Sun pitäis alkaa etätohtoriks kun nin selvästi näät asioita. Jossain diaknisoit jonkun narsistiksi parin rivin perusteella ja nyt sitte tämä. Mä voisin jos käyttäisin samaa kaavaa kuin sä, niin luokitella sut tyhmäksi.

 

[?]

Meillä oli poikakaverin kanssa aikoinaan samanlainen tilanne. Seurusteltu oli n.5v ja arki oli tullut tutuksi. "Löysin" sitten eräänä päivänä toisen miehen, mutta en tiennyt miten kertoa siitä silloiselle poikakaverilleni, koska tiesin että se olisi hänelle liian kova pala. Siispä kerroin samankaltaisen tarinan mitä ap:kin oli saanut kuulla eli seurustelu ei olekaan enää sellaista kuin odotin, toinen on muuttunut erilaiseksi, rakastan mutta en rakasta jne. ja siltä pohjalta sitten erottiin...

No, saihan se exä sitten loppujen lopuksi tietää uudesta miehestä ja olihan se katkerakin, mutta miten muutenkaan sitä erotaan kuin höpöttämälä jotain liirun laarumia? Olisiko kivempi jos tyttökaveri kertoo että oon muuten kyllästynyt tähän suhteeseen ja ihastunu sun yhteen kaveriin, että miten ois jos jätettäs tämä suhde sitten tähän...?

 

[mies]

Yx-elli:

Pakko on tunnustaa tyhmyytensä; jos nainen tirauttaa kyyneleen, niin siitä en osaa sanoa mitään. Ja naisen tippaleipäaivojen tuotoksissa en pysy aina mukana.
Yleisenä ohjeena voi sanoa, että kannattaa ottaa huomioon, mitä nainen sanoo, mutta mitään ratkaisevia siirtoja ei tuon sanomisen perusteella kannata tehdä, vaan kuunnella sujuvasti ja yrittää ymmärtää. Hermot ei saa palaa kuuntelijalla.