Nään unia kaverin miehestä (jos joku jaksais lukea)

[vieras]

tilanne on tämä, olemme tunteneet kaverin ja tämän miehen kanssa kaikki jo lapsuudessa, teininä meil oli ihastusta tuon miehen kans puolin ja toisin ja sit minä muutin kauemmaksi ja nämä alkoi jossain vaiheessa seurustelemaan. Sit joitain vuosia myöhemmin silloinen poikakaveri oli myös tämän pariskunnan kaveri ja näin ollen vietimme aikaa jonkin verran porukassa. Joitain kertoja tämä mies ilmaisi sen että olen ollut hänen ajatuksissaan ja että on ihastunut minuun ja tämän taisi huomata hänen tyttöystävänsäkin. Olen ollu itse aina ihastunut tähän mieheen myös. Itse erosin silloisesta poikakaverista ja vietin muutamia sinkkuvuosia. Sillon en tavannut tätä pariskuntaa juuri ollenkaan koska tämä naispuolinen selvästi kartteli mua (mitä en tietty ihmettele). Aina tämä mies kummitteli mielessä ja kuulin muualta että oli kans välillä eroa miettinyt. Silloin minullekin sano että heillä on aika tylsää yhdessä yms. Ajattelin silloin etten viitsi heidän väliin yrittää mennä ja en itse koskaan ole ilmaisuut näitä tunteita tälle mihelle. Sitten tapasin nykyisen mieheni jolle aloin odottaa lasta aika pian ja suhtemme arkistui hyvin nopeaa ja nykyään olemme kuin sisko ja veli mollemmin puolin ei varmasti tunteita ole juurikaan enempää. Nyt sitten tämä kaverini (joka nyt ei niinkään enää kaveri edes ole, fb:ssa ollaan kavereita ja joskus jotain viestiä laitellaan) mies on jatkuvasti mielessä ja nään hänestä unia ja nyt on tullut hyvin vahvaksi tunne että hän olis mies juuri minua varten eli unelmien kumppani. Heillä ei lapsia ole. Voi että mahassa on perhosia kun häntä ajattelen. Mitä ihemettä teen?

 

[Kyy]

Vaikea tilanne. En kuitenkaan suosittele yrittään erottaa tätä pariskuntaa. Jos itse eroavat, voit tunteistasi kertoa, mutta jos kerrot miehelle nyt ja siksi eroavat ja te alatte seurustella, niin siihen suhteeseen voi tulla mukaan liian paljon painolastia.

 

[Mieti]

Mieti tarkkaan asiaa ja pohdi tilannetta.
Voihan olla että se tuntuu niin ihanalta ja pakko saada tapaukselta koska hän on siellä "ulottamattomissa".
Mutta jos todella haluat häntä ja nykyinen suhde ei toimi niin....

Itse olin yli 10v ihastunut yhteen tyyppiin. Oltiin koko ajan ystäviä ja välillä samassa työpaikassakin.
Baarissa nähdessä tää yritti pokata ja houkutella matkaan mutta olin naimisissa ja enhän minä sellaisene peliin lähde.
No, olin sitten melkein 9v yhdessä toisen miehen kanssa mutta koko ajan mietin tuota ystävääni ja haaveilin hänestä. En uskaltanut hänelle vaan mitään ilmaista / sanoa.
Sitten viime kesänä minulle tuli jokin oikosulku ja ilmaisin tunteeni hänelle. Hän oli vähän yllättynyt mutta ei laittanut lainkaan vastaan. Hän vain oli aluksi kummissaan ja varuillaan koska olin yhä naimisissa (klassinen tapaus, yritetään vielä vaikka ei mikään muutu).
Kerroin sitten tilanteeni ja kuitenkin sitten pakitin. No, sitten tänä vuonna helmikuussa minä keräsin uudelleen rohkeutta ja pyysin hänet luokseni ja tein asiat selviksi lopullisesti ja siitä se meidän juttu sitten alkoi.
En ole päivääkään katunut, muuta kuin sitä että meni se 9v melkein täysin hukkaan mutta kaipa se aika ei ollut silloin vielä aiemmin kypsä.

 

[LittlePony]

Vähän pakostakin tulee mieleen tilanne omasta menneisyydestä, jossa olin exän kanssa todella tiiviisti yhdessä kun eräs mies menneisyydestä ilmaantui puhumaan pehmoisia. Hänkin seurusteli ja vaikka kuinka vakuutti että menee "niiiiiiin huonosti" ei hänellä aikomustakaan ollut erota - halusi vain sekä syödä kakun että säästää sen ja pitää vähän hauskaa suhteensa ulkopuolellakin.
En nyt sano, että sinun tilanteesi olisi sama, mutta suosittelen että unohdat (tai ainakin yrität parhaasi) koko tyypin ja jätät ihan omaan arvoonsa. Jos eroaa kaveristasi ja sitten myöhemmin lähestyy, katso tilannetta uudestaan. Niin kauan kuin seurustelee tahollaan haluaa luultavasti vain vähän seikkailua ja jännitystä elämään.

 

[höh]

Joka uniinsa uskoo se varjoaan pelkää.

Eläpä nyt tätä reaalimaailmaa ja lopeta hölmöily.

 

[vieras]

kiitos asiallisista vastauksista. Ja tosiaan tämä ei nyt ole mikään hetken huuma, siitä kun teineinä oltiin ihastuneita niin on 20 vuotta ja sen jälkeen aina hän on mielessä ollut (ihastunut olen ollut) silloin kun elelin itse ihan sinkkuna niin yritin antaa heidän olla ja unohtaa koko tyypin ja silloin kuulin yhteisen tutun kautta että oli kerran kaveriporukassakin puhunut minusta ja ettei taho mielestä saada mutta kun olin hänen kaverinsa kanssa just seurustellut monta vuotta niin yrittää kanssa vaan unohtaa kun kuulemma oli kaverinsa kans sopimus mutta samoihin naisiin ei kosketa. Mutta nyt vaan vuosien myötä tää tunne on kasvanut ja kun olen nähnyt hänenkin aikuistuvan niin jotenkin tuntuu että hänenlainen mies olisi juuri paras mahdollinen. Nyt sit tosiaan olen hänestä unia nähnyt. Koskaan emme ole sekstailleet, pusuteltu kyllä silloin teininä ja kerran kun hän jo seurusteli tämän kaverini kanssa niin juteltiin yks pitkä ilta ja sen päätteeks suudeltiin.

 

[vieras]

voin kertoa, että kannattaa kokeilla.. odotat toiset 20v. niin voit olla aika katkera.

 

[vieras]

nostan tätä, jos jollain olis kokemusta vielä tuon tapaisesta tilanteesta.

 

[crush]

No vähän on samanlaisesta kokemusta. Joskin just niin, ettei ole minnekään edennyt. Itse olen pohtinut, kuvittelenko tuossa ihastuksessa vaan pakotien tästä arjesta ja jonkun paluun nuoruuteen?? Kun meilläkin mieheni kans tuntuu suhde arkistuneen jne. ja kummakos tuo, kun pikkulapsiarkea elellään... Siis jos lapsia ei olisi, varmaan olisin toiminut. Mutta lapsille en todellakaan ala mitään muutosta pedata heppoisin perustein. Kamalan vaikea tietää. Tiedän yhden "onnellisen" tapauksen kans, jossa molemmat rikkoivat liittonsa ja lähtivät ihastuksensa perään ja onnellinen, pitkä liitto siitä syntyi. Mutta kun ei voi tietää etukäteen!
Laske, mitä menetät, jos ET ala millekään. Ja mitä menetät, jos alat, ja kaikki meneekin päin seiniä.

 

[vieras]

Joka tapauksessa luulen ettei nykyisen mieheni kanssa tule muutosta parempaan tapahtumaan, joten varmaan ero joka tapauksessa edessä. Lapsen takia tässä ollaan ja mennään päivä kerrallaan. Mutta onko sekään ketään kohtaan oikein että lapsen takia ollaan? Toki lapselle on molemmat vanhemmat siinä kotona, mutta lapsi ei nää kyllä minkäänlaista rakkautta vanhempien välillä. Mies on viikot muutenkin pois kun kulkee muualla töissä joten lapselle ei nyt kovin iso muutos arjessa olis jos erottais.

 

[kappaleita pliis]

Ei tuollaista yhteenkirjoitettua könttiä viitsi lukea.

 

[heviliina]

Voih, vaikea tilanne : ) Minä kans nähny nyt monena yönä entisestä koulukaverista ( mies ) romanttista unta. Koulussa vähän pussailtiin mutta ei sen enempää. Vastikään hän pyyti minut kaveriksi FB.ssä jossa pyyteli hänen keikalle jonne en tietenkään pääsy. Hänellä on perhe. Minulla on aika mustasukkanen mies ja jokunen lapsi. Mutta kivoiksi uniksi ne jää....
: D

 

[mä]

Usein ajattelen, millaista arkemme olisi. Mietin mitä teimme silloin, kun tunsimme ekaa kertaa toisemme. Jotain mitä teimme, oliko se varmasti kivaa. Olinko silloin ihan oikeasti valmis harkitsemaan ko. miestä puolisokseni. Oliko mies tuolloin vakavissaan ja minkälaista vaimoa hän etsi itselleen. - Sitten suhteutan tuon nykyiseen itseeni, koska minä olen kypsynyt jo aika paljonkin ja olen jo jonkin verran erilainen kuin silloin. Onko mies kypsyneen oloinen nyt ja mihin suuntaan hänen luonteensa on muuttunut. - Ainakaan isäksi hän ei taida olla innokas, kun eivät ole lapsia hankkineet. Olisiko lapseni meidän välissämme haittana?

 

[vieras]

Tuo mies on lapsirakas, olen nähnyt miten kovasti tykkää lapsista. Uskon, että heillä on vaikeuksia saada omaa lasta koska ikää alkaa olla ja molemmat lapsista tuntuu tykkäävän. Ja kerran jossain tilanteessa tää mun kaveri sanoi että kaikki ei voi lapsia saada.

 

[vieras]

nostan vielä tämän

 

[minulla näin]

vuosia olin ihastunut työkaveriini ja hän minuun mutta kumpainenkin tahollaan naimisissa aika tylsässä liitossa sit kerran työreisussa se vaan napsahti ja nyt on oltu 5 vuotta kun paita ja peppu

 

[manna]

vuosia olin ihastunut työkaveriini ja hän minuun mutta kumpainenkin tahollaan naimisissa aika tylsässä liitossa sit kerran työreisussa se vaan napsahti ja nyt on oltu 5 vuotta kun paita ja peppu

Veit sit varmaan miun miehen

 

[minulla näin]

vuosia olin ihastunut työkaveriini ja hän minuun mutta kumpainenkin tahollaan naimisissa aika tylsässä liitossa sit kerran työreisussa se vaan napsahti ja nyt on oltu 5 vuotta kun paita ja peppu

Veit sit varmaan miun miehen

Olen pahoillani jos sinulle on käynyt niin.. Oma onnellisuus kuitenkin tärkeintä jokaiselle ja onneksi meille kävi näin

 

[vieras]

olis kiva kuulla lisää onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa..

 

[vieras]

vielä kertaalleen nostan

 

[Vakkari harmaana]

itellä on vähän ehkä samansuuntainen tilanne. Edellisessä suhteessani olin vuosia todella ihastunut mieheni ystävään...ja ehkä hän myös minuun. Saatoimme silloin tällöin viestitellä tms. mutta ei koskaan mistään tunteista puhuttu tai mitään. Asiat ikäänkuin leijui vaan ilmassa. Eksäni kanssa suhde ei toiminut yhteisestä lapsesta huolimatta ja tuli ero. Eron jälkeen viesittelimme kyllä tämän ko. ystävän kanssa joitakin kertoja, mutta kumpikaan ei tehnyt aloitetta suuntaan tai toiseen. Löysin uuden kumppanin, menimme naimisiin. Tästä eksäni ystävästä en hetkeen kuullut mitään.

Kun liityin facebookkiin, hän oli ensimmäinen, joka lähetti mulle kaveripyynnön ja sen jälkeen on kävi ahkerasta kommentoimassa tilaani, jotaikin viestejäkin lähetti, muttta ihan kaveripohjalta. Sitten alkoi tulla sydämmiä, useita viikossa. Mutta sitten, kun kerroin seinälläni olevani raskaana, kaikki loppui kuin seinään..... Mun täytyy myöntää, että ihmettelen hiukan. Ajattelen tätä miestä kyllä ehkä jopa päivittäin, ja mietin, oisko meistä voinut tulla joitan. Jos hän oikeasti on ollut kiinnostunut kaikki nämä vuoden, miksi ei tehnyt aloitetta erottuani eksästäni. Nyt se on myöhäistä. Ehkä hän sitten tajusi itsekin sen, että tilaisuus meni ohi, ja siksi ei enää naamisessakaan pidä yhteyttä?