A
AnneliV
Vieras
Hei
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta, josta naimisissa 20 vuotta. Lapsistamme kaksi muuttanut omilleen ja kaksi nuorukaista (pian aikuista asuvat täällä kotona). Talo on pian maksettu.
Suhteemme alkuaika oli perus romanttista, intiimiä ja rakkaudentäyteistä täynnä syvällisiä keskusteluja. Jo ennen naimisiinmenoa kaikki kuitenkin vähitellen hiipui. Koko tämä yli 20v olemme olleet enempi tiimi, kavereita. Seksiä ei ole ollut enää vuosiin.
Mies ilmoitti pari vuotta sitten, että haluaa erota. (Otti sormuksen pois, käytös oli tökeröä ja muutti toiseen huoneeseen). Hän kuitenkin sanoi, että ei halua erota virallisesti. Syynä tähän on käytännön asiat, raha yms.
Hän myös tietää, että pelkään yksinjäämistä...
Olen tavallaan vuosia jotenkin "tiennyt", että hänellä on kaiketi sutinaa muualla, toisia naisia. Epäilen sitä käytöksestä, etäisyydestä. Ehkäpä seksisuhteita. On aika muille lirkutteleva persoona, pitkään työmatkoilla ja olen nähnyt viagraa. En ole halunnut ottaa asiaa esille, se satuttaa liikaa. Elää täysin omaa elämää, mutta kuitenkin asuu täällä.
Hän sanoo, että toivoo etten eroa virallisesti, sillä joutuisin tyhjän päälle. Olen ollut riippuvainen ja tottunut hänen hyvään palkkaan. Hän on maksanut aina minun auton, puhelimen, talouden isommat laskut, remontit, lasten harrastukset, huonekalut yms. Myönnän, että minua pelottaa päästää irti.
En tiennyt, että tässä tulee käymään näin, mutta ihastuin uuteen mieheen ja me tapailemme. Fiksu, lapsirakas, ymmärtäväinen, rauhallinen elämää kokenut mies. Kerroin juuri rehellisesti, että olen virallisesti naimisissa. Tämä on suuri este uudelle miehelle. Hän ei tahdo jatkaa tapailuamme ellen eroa.
Otin varovasti asian puheeksi kotona. Kerroin, että minun kuuluu saada jatkaa elämääni. Tahtoisin hoitaa loppuun eron. Aviomieheni kiivastui tästä todella paljon.
Hän sanoi, että en tulisi pärjäämään. Ja että tässä on nyt helppo asua, ja eikö voisi olla vaan virallisesti naimisissa. Kuulemma käytännönkin syistä. En kuulemma voi toimia näin. En varsinkaan, kun osa lapsista vielä asuu kotona.
Tuntuu kuin hän korostaisi riippuvuuttaan hänen luomaan taloudelliseen turvaan. Samalla itse saa huidella ties missä. On sanonut minulle nyt, ettei etsi mitään vakavaa ja aikoo olla yksin. Toivoo etten minäkään tekisi niin.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 25 vuotta, josta naimisissa 20 vuotta. Lapsistamme kaksi muuttanut omilleen ja kaksi nuorukaista (pian aikuista asuvat täällä kotona). Talo on pian maksettu.
Suhteemme alkuaika oli perus romanttista, intiimiä ja rakkaudentäyteistä täynnä syvällisiä keskusteluja. Jo ennen naimisiinmenoa kaikki kuitenkin vähitellen hiipui. Koko tämä yli 20v olemme olleet enempi tiimi, kavereita. Seksiä ei ole ollut enää vuosiin.
Mies ilmoitti pari vuotta sitten, että haluaa erota. (Otti sormuksen pois, käytös oli tökeröä ja muutti toiseen huoneeseen). Hän kuitenkin sanoi, että ei halua erota virallisesti. Syynä tähän on käytännön asiat, raha yms.
Hän myös tietää, että pelkään yksinjäämistä...
Olen tavallaan vuosia jotenkin "tiennyt", että hänellä on kaiketi sutinaa muualla, toisia naisia. Epäilen sitä käytöksestä, etäisyydestä. Ehkäpä seksisuhteita. On aika muille lirkutteleva persoona, pitkään työmatkoilla ja olen nähnyt viagraa. En ole halunnut ottaa asiaa esille, se satuttaa liikaa. Elää täysin omaa elämää, mutta kuitenkin asuu täällä.
Hän sanoo, että toivoo etten eroa virallisesti, sillä joutuisin tyhjän päälle. Olen ollut riippuvainen ja tottunut hänen hyvään palkkaan. Hän on maksanut aina minun auton, puhelimen, talouden isommat laskut, remontit, lasten harrastukset, huonekalut yms. Myönnän, että minua pelottaa päästää irti.
En tiennyt, että tässä tulee käymään näin, mutta ihastuin uuteen mieheen ja me tapailemme. Fiksu, lapsirakas, ymmärtäväinen, rauhallinen elämää kokenut mies. Kerroin juuri rehellisesti, että olen virallisesti naimisissa. Tämä on suuri este uudelle miehelle. Hän ei tahdo jatkaa tapailuamme ellen eroa.
Otin varovasti asian puheeksi kotona. Kerroin, että minun kuuluu saada jatkaa elämääni. Tahtoisin hoitaa loppuun eron. Aviomieheni kiivastui tästä todella paljon.
Hän sanoi, että en tulisi pärjäämään. Ja että tässä on nyt helppo asua, ja eikö voisi olla vaan virallisesti naimisissa. Kuulemma käytännönkin syistä. En kuulemma voi toimia näin. En varsinkaan, kun osa lapsista vielä asuu kotona. Tuntuu kuin hän korostaisi riippuvuuttaan hänen luomaan taloudelliseen turvaan. Samalla itse saa huidella ties missä. On sanonut minulle nyt, ettei etsi mitään vakavaa ja aikoo olla yksin. Toivoo etten minäkään tekisi niin.
