K
Kuolija
Vieras
Avioliittomme on nyt 10 vuoden jälkeen ajautunut siihen pisteeseen, että meidän perheemme ei voi enää jatkaa yhdessä. Edessä on avioero, vaimoni vaatimuksesta. Tavarat laitetaan tasan, ja lapsi jää hänelle.
Vaimo ei ole syyllinen yhtään mihinkään, vaan minä olen syyllinen. Kumpikaan meistä ei ole käynyt vieraissa, mutta minä olen nyt se, joka estää yhteisen elämän ja joka ei koskaan voi muuttua.
Minä juon olutta. Usein, ja paljon. Myöskin tupakoin. Käytän suuren osan vapaa-ajastani roikkumalla netissä, uutispalstoilla ja keskustelupalstoilla. Lisäksi jumitun olohuoneeseen katsomaan telkkaria, tai soittamaan rokkenrollia stereoista.
Sairastan keskivaikeaa masennusta, ja olen huono isä, koska vietän liian vähän aikaa peruskouluikäisen poikamme kanssa juuri silloin, kun hän tarvitsisi isän läsnäoloa. Siksi on tulossa ero. En vain jaksa juosta pihalla jalkapallon perässä tai käydä pulkkamäessä, koska henkinen tai fyysinen energiani ei riitä siihen. Minä vain jumitun kotiin.
Vaimo hakee jo uutta asuntoa, mutta minä ajattelin ratkaista asian toisin. Itsemurhalla. Koska minä olen se paha, minun täytyy kuolla. Sen jälkeen vaimoni ja poikani ovat päässeet pahasta ja voivat jatkaa elämäänsä onnellisina. Haluan kuitenkin tehdä sen tyylikkäällä tavalla.
Ennen eroa ja ennen muuttoa kahteen asuntoon minä tulen matkustamaan kesämökilleni. Mökki on pieni ja vanha, isältäni perinnöksi jäänyt talo. Siellä on kamarissa tiiliuuni, ja keittiössä uudempi puilla lämpiävä hella.
Otan töistä pari päivää vapaata, koska on vielä käyttämättömiä lomapäiviä. Lähden mökille, lämmitän saunan ja saunon huolella. Sen jälkeen valmistan itselleni hyvän aterian ja syön sen. Korkkaan pullon hyvää skottilaista, savunmakuista Islay-saaren viskiä.
Sitten suljen keittiön ja kamarin välisen oven, sekä oven, joka johtaa keittiöstä eteiseen ja katson, että ikkunat ovat kiinni. Ulko-oven olen jättänyt jo aiemmin lukitsematta, jotta poliisien ei tarvitsisi murtaa ovea päästäkseen sisään.
Viritän illalla keittiön hellaan tulta, koivuhalkoja. Juon lisää viskiä, ja kun halot ovat siinä tilassa, että niistä erittyy mahdollisimman paljon hiilimonoksidia eli häkää huoneeseen, minä suljen uunipellit.
Samalla lähetän vaimoni kännykkään yöllä viestin: "Katso sähköpostiasi". Hänen sähköpostiinsa olen lähettänyt jo etukäteen kirjoittamani pitkän kirjeen, jossa perustelen tekoni ja selitän perinpohjin, että hän tai lapsemme eivät ole millään tavalla syyllisiä minun itsemurhaani, vaan että vain ja ainoastaan minä itse olen syyllinen.
Sen jälkeen käyn nukkumaan, ja humalan ja hä´ än yhteisvaikutuksesta minä lakkaan hengittämästä.
Vaimo ei ole syyllinen yhtään mihinkään, vaan minä olen syyllinen. Kumpikaan meistä ei ole käynyt vieraissa, mutta minä olen nyt se, joka estää yhteisen elämän ja joka ei koskaan voi muuttua.
Minä juon olutta. Usein, ja paljon. Myöskin tupakoin. Käytän suuren osan vapaa-ajastani roikkumalla netissä, uutispalstoilla ja keskustelupalstoilla. Lisäksi jumitun olohuoneeseen katsomaan telkkaria, tai soittamaan rokkenrollia stereoista.
Sairastan keskivaikeaa masennusta, ja olen huono isä, koska vietän liian vähän aikaa peruskouluikäisen poikamme kanssa juuri silloin, kun hän tarvitsisi isän läsnäoloa. Siksi on tulossa ero. En vain jaksa juosta pihalla jalkapallon perässä tai käydä pulkkamäessä, koska henkinen tai fyysinen energiani ei riitä siihen. Minä vain jumitun kotiin.
Vaimo hakee jo uutta asuntoa, mutta minä ajattelin ratkaista asian toisin. Itsemurhalla. Koska minä olen se paha, minun täytyy kuolla. Sen jälkeen vaimoni ja poikani ovat päässeet pahasta ja voivat jatkaa elämäänsä onnellisina. Haluan kuitenkin tehdä sen tyylikkäällä tavalla.
Ennen eroa ja ennen muuttoa kahteen asuntoon minä tulen matkustamaan kesämökilleni. Mökki on pieni ja vanha, isältäni perinnöksi jäänyt talo. Siellä on kamarissa tiiliuuni, ja keittiössä uudempi puilla lämpiävä hella.
Otan töistä pari päivää vapaata, koska on vielä käyttämättömiä lomapäiviä. Lähden mökille, lämmitän saunan ja saunon huolella. Sen jälkeen valmistan itselleni hyvän aterian ja syön sen. Korkkaan pullon hyvää skottilaista, savunmakuista Islay-saaren viskiä.
Sitten suljen keittiön ja kamarin välisen oven, sekä oven, joka johtaa keittiöstä eteiseen ja katson, että ikkunat ovat kiinni. Ulko-oven olen jättänyt jo aiemmin lukitsematta, jotta poliisien ei tarvitsisi murtaa ovea päästäkseen sisään.
Viritän illalla keittiön hellaan tulta, koivuhalkoja. Juon lisää viskiä, ja kun halot ovat siinä tilassa, että niistä erittyy mahdollisimman paljon hiilimonoksidia eli häkää huoneeseen, minä suljen uunipellit.
Samalla lähetän vaimoni kännykkään yöllä viestin: "Katso sähköpostiasi". Hänen sähköpostiinsa olen lähettänyt jo etukäteen kirjoittamani pitkän kirjeen, jossa perustelen tekoni ja selitän perinpohjin, että hän tai lapsemme eivät ole millään tavalla syyllisiä minun itsemurhaani, vaan että vain ja ainoastaan minä itse olen syyllinen.
Sen jälkeen käyn nukkumaan, ja humalan ja hä´ än yhteisvaikutuksesta minä lakkaan hengittämästä.