T
Tumpula
Vieras
Vähän taustaa: Mulla on 1v 3kk ja 3v 4kk ikäiset lapset. Sisarukset rakastavat toisiaan mutta tappelevat myös. Ihan normaalimenoa uskoakseni siis. Nuorempi on vaativa tapaus, äärimmäisen temperamenttinen tyttö. Tyttö valvottaa öisin vieläkin melkoisen rajusti ja mä olen siksikin väsynyt. Mies auttaa lasten- ja kodinhoidossa kiitettävästi mutta tuntee itsensä ajoittain neuvottomaksi tuon pienen kiukkupussineitosen kanssa. Lastenhoitoapua ei saada mistään, ei ole ketään kenelle voisin viedä lapset hoitoon välillä jotta saisin levätä tai saataisiin miehen kanssa yhteistä aikaa.
Kaikki tämä on saanut mun hermot aika käsittämättömän kireälle. Huudan ja suutun lapsille liian herkästi, meinaan välillä jopa tukistaa mutta olen onneksi hillinnyt itseni. Yöt on vaikeinta aikaa, mielessä käy vaikka millaisia ajatuksia ja suusta pääsee melkoisia sammakoita. Pelkään että lapset alkavat kärsiä hermoromahduksen partaalla olevasta äidistään.
Näin ei voi jatkua enää, asioiden on pakko muuttua. Mä haluan tasapainoisen perheen, sellaisen missä lasten on hyvä olla. Auttakaa mua, antakaa jotain vinkkejä millä mä saan itseni taas normaaliksi. Aloin jo suunnitella tarrataulua itselleni.
Tekisin taulun johon saan ruksin aina kun päivä menee ilman turhia raivareita ja kun tietty määrä rukseja olisi kasassa saisin itselleni jotain kivaa. Toimii kolmevuotiaisiin, ehkä toimisi muhunkin. :ashamed:
Pitkään on jo tehnyt mieli purkaa ajatuksia kirjoittaen mutta en ole uskaltanut, tällä palstalla kun tuppaa saamaan sontaa niskaan herkästi. Nyt kuitenkin kirjoitin, saa nähdä mitä tulee takaisin.
Sekavaa tekstiä mutta sekava on tämä äitikin...
Kaikki tämä on saanut mun hermot aika käsittämättömän kireälle. Huudan ja suutun lapsille liian herkästi, meinaan välillä jopa tukistaa mutta olen onneksi hillinnyt itseni. Yöt on vaikeinta aikaa, mielessä käy vaikka millaisia ajatuksia ja suusta pääsee melkoisia sammakoita. Pelkään että lapset alkavat kärsiä hermoromahduksen partaalla olevasta äidistään.
Näin ei voi jatkua enää, asioiden on pakko muuttua. Mä haluan tasapainoisen perheen, sellaisen missä lasten on hyvä olla. Auttakaa mua, antakaa jotain vinkkejä millä mä saan itseni taas normaaliksi. Aloin jo suunnitella tarrataulua itselleni.
Pitkään on jo tehnyt mieli purkaa ajatuksia kirjoittaen mutta en ole uskaltanut, tällä palstalla kun tuppaa saamaan sontaa niskaan herkästi. Nyt kuitenkin kirjoitin, saa nähdä mitä tulee takaisin.
Sekavaa tekstiä mutta sekava on tämä äitikin...