Näin maalta kaupunkiin takaisin muuttaneena saa huomata, kuinka rasittavia suurin osa lapsista oikein onkaan.

[Minna]

Siellä syrjässä asuessa ei juuri naapureita ollut. Jos oli lapsia, niin ihan yksittäisiä silloin tällöin. Nyt kun asutaan taas kaupungissa, niin huomaa että meidän lapset on ihan liian "hissukoita", toiset jyrää ihan täysillä. Niillä on koko ajan kamala kilpailu siitä, että mikä on kenenkin lelu, mihin saa koskea, mikä on hienoin, kenellä on eniten. Mieleton reviirien vahtiminen, et saa koskea tähän, et saa tehdä tuota, sinun on pakko antaa tuo minulle, tätä ei saa muut, mulla on kaikki paljon hienompaa kuin muilla, nyrkit heiluu ja alle kouluikäiset haukkuu kirosanoin. Ja vanhemmat tai vanhemmat sisarukset juoksee kärppänä uhoamaan, jos näyttää että heidän omaa lastaan "sorretaan". Kauhean huutokonsertin kanssa, eikä selvitetä ensin että mitä on tapahtunut.

Mekin asutaan paritalossa. Naapurin lapset on koko ajan huutamassa, että tässä menee raja, ei saa tulla meidän pihaan (johon ei olla menossakaan) mutta itse juoksevat leikkikentälle meidän takapihan keskeltä koska siitä on lyhyempi matka.

Mulla on ihan toivoton olo. Tästä tulee vaan kierre. Mun lapsien on pakko alkaa yhtä ärhäköinä suojaamaan omaa reviiriään ja omia tavaroitaan, koska muut omii heidän lelujaan mutta eivät jaa mitään omastaan. Ärsyttää, että tuollaisten lasten takia joutuu meidänkin lapset siihen typerään maailmaan, jossa koko ajan verrataan että kenellä on eniten ja hienointa ja parasta. Ärsyttää sellainen, että muilta lapsilta tulee koko ajan sellaista viestiä, että anteliaisuus ei ole mitään, jakaminen ei ole mitään, empatia ei ole mitään, toisten kunnioittaminen ei ole mitään.

Mulla alkaa jo itselläkin hermo kiristyä. Tekee mieli alkaa vittuilla naapurille, alkaa yhtä töykeäksi kuin se, huomautella kaikesta pienestä, huutaa niiden lapsille että painukaa helvetiin meidän takapihalta ei se ole teidän polkunne, tai leikkikentälle vaan mesoa muille selvittämättä että mitä tapahtui ja miksi.

Mä tahdon takaisin jonnekin pumpuliin :kieh:

 

[jippu]

Tänne maalle vaan takaisin.. täällä on mukavaa! (kaupunkiahan tämäkin kyllä on )

 

[mamma]

Meillä poika vielä alle vuoden ikäinen. Asutaan kaupungissa, taloyhtiössä ei ole kuin muutama lapsi. Meidän poika tällä hetkellä nuorin, seuraava 2 v vanhempi. Me molemmat, minä ja mieheni, kotoisin maalta. Sama juttu pelottaa kuin sinua ap. Ei ehkä vielä tässä omassa pihassa, mutta kun siirtyy tarhaan ja kouluun -jälkimmäinen vasta pelottaakin...

 

[puh]

Ja kaupunki on? Onneks ei meillä tuollaisesta tietookaan vaikka pari- ja rivitaloasumista pk-seudun kaupungeissa nyt 15 v takana!

 

[s]

ikävää =0(. Ymmärrän kyllä mistä puhut.

 

[vieras]

Älä sorru samaan vaikka mieli tekisi! Tuommoinen on huonoa käyttäytymistä, ja kasvata lapsesi siihen,että vaikka koko muu maailma käyttäytyisi niin, heidän ei sitä pidä tehdä. Malli tulee kotoa, jos alat itse moukaksi, tulee sun lapsistasikin lopulta sellaisia.

 

[******]

No tommostahan lapsilla usein on jos heitä on isompi lauma koolla ja kavereita on paljon. Onko sekään parempi, että leikkivät itekseen jossain maalla aina. Poikkeuksia löytyy joka puolelta suuntaan ja toiseen. Ikävää jos sellaiset ikävät poikkeukset ovat osuneet naapuriin. Ei-materialistisia perheitä löytyy kyllä kaupungeistakin, joiden lapsilla on muutakin tekemistä kuin vertailla kenellä on hienoimmat lelut.

 

[ei juma]

no herran jumal aen ikinä muuttas paritaloon ja viel jos on asunu jossain mettässä ennen sitä, joten älä valita!!