Nainen vanhempi miestä?

[taustalla]

Onko tällaisia pareja paljon että nainen on vanhempi miestä?
Tuli vain mieleen ku olen ihastunut itteäni nuorempaan "poikaan" Minä olen kolmen lapsen äiti ja poika on 7 vuotta nuorempi =)

 

[JUU]

MIEHENI ON MINUA 7V.NUOREMPI,,,,,,,KAKSI LASTA JA 6V.KIHLOISSA OLEMME OLLEET. :heart:

 

[likeSS]

Älä anna tuollaisten pikkuseikkojen estää sua elämästä nautinnollista ja onnellista elämää ! Anna palaa ! =)

 

[Micosa]

Mieheni on 11 vuotta nuorempi.
Suurempi ´"ongelma" kaikille muille kuin meille.En edes ajattele enää sitä,kun aloimme seurustelemaan oli mielessä eri tavalla.Johtuen siitä että tosiaan oli "poika" iällisesti minuun verrattuna.
Nyt olemme olleet yhdessä 8 vuotta kesällä.<br><br>

 

[Julia]

\

Älä anna tuollaisten pikkuseikkojen estää sua elämästä nautinnollista ja onnellista elämää ! Anna palaa ! =)

Juuri näin!! =)

 

[taustalla]

Tädilläni on itseään 6 vuotta nuorempi mies, kaverillani 11 vuotta nuorempi!! Ja molemmat parit ovat onnellisia yhdessä, olleet jo useamman vuoden.

 

[Sabira]

Eihän se ikäero ratkaise parisuhteen laatua. Ja mitä muitten ihmisten mielipiteisiin tulee, niin jättäkää ne toisarvoisiksi...

 

[taustalla]

Oma äitini on isääni 8 vuotta vanhempi ja he ovat olleet 30 vuotta naimisissa =)

 

[kati]

\

Eihän se ikäero ratkaise parisuhteen laatua. Ja mitä muitten ihmisten mielipiteisiin tulee, niin jättäkää ne toisarvoisiksi...

9 vuotta nuorempi, seitsemän vuottä yhteiseloa. Iällä ei ole merkitystä
vaan tunteilla. :heart:

 

[Big Y]

Kuka väittää ettei iällä ole merkitystä oli se sitten kuinkapäin vaan, puhuu potaskaa.
Sillä on.
Sukupolven välinen kuilu ajattelutavoissa, toimitatavoissa, tulee vastaan aivan varmasti.
En kuitenkaan tarkoita ettei se aina onnistu, päin vastoin.
Reilusti nuorempi mies hakee suhteelta hyvin todennäköisesti jonkinlaista äiti-kompensaatiota, vaikka kuka toisin väittäisi. Tutkikaa lapsuutta ja äiti/poika suhdetta.
Reilusti nuorempi nainen suhteessaan on turvallisuushakuinen, etsii/hakee/toivoo turvaa ns isä-kompensaatiosta.
Näissä kuvioissa kun tutkii henkilön lapsuutta ja nuoruutta, aika paljon löytyy vastauksia ja selityksiä eri-ikäissuhteille.
Jos rehellisesti analysoi näitä faktoja, varmaankin huomaa että ne pitävät paikkansa.
Tunnepuoli hoiva-/suojeluvietteineen on sitten toinen asia.

Kaikkea hyvää kuitenkin niille jotka elävät näin, eli onnea valitsemalleen tielle...

Big Y.

 

[elzu]

Minulla on 4v nuorempi mies ja eipä tuo rakkaus ikää katso.

Ens kuussa oltu 10v yhdessä, lapsia kaksi ja naimisissa oltu kesällä 4vuotta.

*pysyypähän itse viriilinä* =)

 

[ElliNoora]

No meillä on mies seitsemän vuotta vanhempi, mutta en koe sitä ongelmaksi, päin vastoin. Mitä väliä sillä on, jos etsii suhteesta turvaa tai jotain mistä on lapsena jäänyt paitsi. Myönnän tämän ihan täysin. TUnnen myös löytäneeni sitä mitä etsin, ja olen erittäin tyytyväinen elämäni ja parisuhteen laatuun. Ainoa ikävä puoli ikäerossa on, mitä joskus tulee ajatelleeksi, että jos viettää koko elämänsä yhdessä, niin siellä loppupäässä voi tulla yksinäisiä vuosia...

 

[Tuulia79]

Meillä mies 4 vuotta nuorempi. Kohta ollaan oltu kaksi vuotta yhdessä ja tyttö täyttää loppukuusta vuoden. Ikäeroa ei edes huomaa.

 

[Big Y]

Tarkoitin reilulla ikäerolla hieman enemmän kuin neljää vuotta, lisätään siihen pari-kolme lisää, niin vaikutukset alkaa tuntumaan.
Aihe on sinänsä kiinnostava ja minua kiinnostaa eritoten syy/seuraussuhde ihmisillä sukupuoleen katsomatta, mitkä tällaisia valintoja kumppania hakiessaan tekevät.
Eli onko se tietoinen valinta, vai tiedostamaton?
Varmasti löytyy molempia, mutta kumpia enemmän?

 

[niin entäs miksi]

miksi on hyväksyttävämpää noin yleisellä tasolla, jos nainen "ottaa" huomattavasti itseään vanhemman miehen kuin jos homma on toisinpäin, eli mies on huomattavasti nuorempi.
Mitä ihmeen väliä sillä ympäristölle on ? Kerroppa sinä terapeutti Big Y ??

 

[vierailen]

Mulla on 5,5v nuorempi mies. :heart: naimisissa ja kohta kaksi lasta.En allekirjoita tän big y:n kommentteja ainakaan meidän kohdalla.
On se kumma että kun on näin päin saa ihmetystä.Toisinpäin ei ollenkaan :/

 

[onnen äiskä]

Itse olen suhteessa jossa minä 35v. ja mieheni 46v. siis 11v. ikäeroa. Ei todellakaan vielä haittaa ja rakkaushan se ensin tulee,ei siis sitä tieten tahtoen etsi vanhempaa tai nuorempaa.
Ollaan nyt todella onnellisia,miksi huomista murehtia. Meillä on todella ihana suhde ja ei sitä halua miettiä eteenpäin että miten vaikka kahdenkymmenen vuoden päästä?.
:heart:

 

[D-niinkuin]

Minusta Big Y:n (vai mikä se nikki oli...) tarkoittama ilmiö voi olla totta vasta kun ikäeroa on semmoset 20 vuotta. Kenen isä tai äiti nyt voisi olla kymmenen vuotta vanhempi?? Ja tunnen monia pareja, joilla on just tommoset kymmenisen vuotta ikäeroa ja parisuhde on silti aivan hyvä ja tasapainoinen. Minusta ei voi tehdä tuollaisia johtopäätöksiä ennenkuin jommankumman parisuhteen osapuolen käytös on jatkuvaa eli joku hakee säännöllisesti itseään huomattavasti vanhempaa/ nuorempaa seuraa. Ettei edes aloita suhdetta muutoin.

 

[Vanhempi]

Löysin tämän keskustelun googlella. Itsellä on kanssa muhkea 9 vuoden ikäero ja olen saanut kuulla hirveästi ikävää ikäeron takia. Onneksi lähipiiri hyväksyy suhteeni. Sen sijaan rakkaani perhe ei hyväksy minua lainkaan.

Minä olen 26 ja rakkaani on 17. Täyttää onneksi pian 18 niin pahimmat pedofiilisyytökset toivottavasti loppuvat.

On lohduttavaa tietää, ettei ole ainoa, jolla on ison ikäeron suhde.

 

[Vanhempi]

\

Löysin tämän keskustelun googlella. Itsellä on kanssa muhkea 9 vuoden ikäero ja olen saanut kuulla hirveästi ikävää ikäeron takia. Onneksi lähipiiri hyväksyy suhteeni. Sen sijaan rakkaani perhe ei hyväksy minua lainkaan.

Minä olen 26 ja rakkaani on 17. Täyttää onneksi pian 18 niin pahimmat pedofiilisyytökset toivottavasti loppuvat.

On lohduttavaa tietää, ettei ole ainoa, jolla on ison ikäeron suhde.

Niin olemme olleet yhdessä vasta 4kk. Välillä tuntuu epätoivoiselta toisen osapuolen perheen takia. Välillä taas muistaa kuinka rakastunut on ja luottaa siihen, että se vie eteenpäin.

 

[Big Y]

On huomioitava se seikka, etten ole missään kohtaa kyseenalaistanut etteikö ikäerosta huolimatta suhde toimi hyvin ja antaisi siinä oleville ja eläville juuri sitä mitä he ovat etsineet ja saaneet.
Puhun vain omasta puolestani, se onko hyväksyttävämpää että mies on vanhempi kuin nainen niin minulle sillä ei ole merkitystä.
Tietysti sillä edellytyksellä että he ovat täysi-ikäisiä.
Kukaan tuskin epäilee jos poika on 14 ja tyttö 18 että tämänkaltainen suhde on tasapainoinen sekä tasapuolinen, tai jos nainen on 22 ja mies 39, sama asetelma.
Kukin voi muassaan miettiä miksi tämänkaltaiset parisuhteet ovat syntyneet ja mitä osapuolet suhteelta hakevat.
Kiinnostukseni kohde on lähinnä se prosessi parinmuodostuksessa, mikä saa ihmiset tekemään kyseisiä valintoja ja tekevätkö he sen tiedostamattaan vai tiedostaen?
Ja se miksi niin käy, lähes aina kun asiaa tarkemmin tarkastelee, syy löytyy lapsuudesta/nuoruudesta ja suhteesta vanhempaan/iin.
Ja tokihan se on hyvä, jos saa suhteeltaan sen mitä hakee, mutta onko myös tietoinen valinta jos ummistaa silmänsä siltä, että toinen osapuoli suhteesta dominoi sitä ikäeronsa tuomalla elämänkokemuksella?
Vai huomataanko sitä edes?
Yksilöllisistä eroista ihmisissä johtuen, ikäpolvien välinen kuilu on n. 5-8 vuotta. Ja alkaa vaikuttamaan suhteen balanssiin, Huom! vaikuttamaan.
Pariskunnat jotka elätte tällaisessa suhteessa, istukaa kaikessa rauhassa pohtimaan ja tekemään vaikkapa pieni analyysi miten asiat ovat.

Mukavaa pakkaspäivää kaikilla
:flower:

 

[Juho-Pekko]

Ikäerosta

Tällainen löytyi täältä...

 

[alottanut]

Kiitos kommenteista, on ihana lukea että ei ole yksin asioiden kans =)

 

[Mummliina]

Minä olen 40+ ikäinen suurperheellinen nainen.

Elämässäni on ollut 3 pidempää merkityksellistä suhdetta; jotakuinkin ikäiseeni mieheen, 20 itseäni vanhempaan mieheen ja 16 vuotta itseäni nuorempaan mieheen.
Ainoassakaan suhteessa ei ikä ole ollut oleellinen suhteen kannalta.
Kaksi suhteista päättyi kumppanin kuolemaan, kolmas jatkuu yhä.

Tuo "sukupolvien välinen kuilu"-juttu on vaikuttavan kuuloinen mutta lähemmin tarkastellen mielestäni varsin keinotekoinen: se perustuu kuvitelmaan, että kaikki tietynikäiset olisivat samanlaisia niin persoonaltaan, historialtaan kuin muiltakin olennaisilta osin.
Todellisuudessa ihmiset tai maailma muutoinkaan harvoin kuitenkaan noudattaa stereotypioita

 

[Big Y]

\

Minä olen 40+ ikäinen suurperheellinen nainen.

Elämässäni on ollut 3 pidempää merkityksellistä suhdetta; jotakuinkin ikäiseeni mieheen, 20 itseäni vanhempaan mieheen ja 16 vuotta itseäni nuorempaan mieheen.
Ainoassakaan suhteessa ei ikä ole ollut oleellinen suhteen kannalta.
Kaksi suhteista päättyi kumppanin kuolemaan, kolmas jatkuu yhä.

Tuo "sukupolvien välinen kuilu"-juttu on vaikuttavan kuuloinen mutta lähemmin tarkastellen mielestäni varsin keinotekoinen: se perustuu kuvitelmaan, että kaikki tietynikäiset olisivat samanlaisia niin persoonaltaan, historialtaan kuin muiltakin olennaisilta osin.
Todellisuudessa ihmiset tai maailma muutoinkaan harvoin kuitenkaan noudattaa stereotypioita

Todellisuudessa ihmiset ja maailma NOUDATTAVAT stereotypioita, toistavat itseään ja käyttäytymistään.
Ja tietyn ikäisillä on tietynlainen maailmankuva, se on tosiasia myös.
Sukupolvien välinen kuilu ei todellakaan ole keinotekoinen, se on keinotekoista että yrittää väkisin elää niin kuin sitä ei olisi, itsepetosta?
Tutkikaa itseänne, varmasti löydätte kaavan joka toistuu.
Johtuuko se kenties lapsuuden kokemuksista, nuoruuden turvattomuudesta, äiti/isä-suhteesta, mistä kullakin...
Se on mielenkiintoista, mitkä eri-ikäissuhteisiin hakutuvilla on vaikuttimet?

Y.