Naiset on TYHMIÄ

Ap:n kanssa samaa mieltä täysin. TOSIN täytyy sanoa, että jos haluaa sekä hyvän koulutuksen että perheen suht nuorena, täytyy olla ainakin jonkin aikaa puolison "armoilla". Itse hankin korkean koulutuksen ja lapset nuorena, joten pakko on olla miehen tulojen varassa ainakin muutaman vuoden. Mutta jos mies tuosta nyt yhtäkkiä päättäisi jättää meidät, on mulla ainakin korkeakoulututkinto takataskussa, vaikkei työelämävuosia olekaan vielä kertynyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Siis mulle ainakin on ihan sama, jos joku on "vaan" kotona, ei ammattia eikä työpaikkaa. KUNHAN on onnellinen. MUTTA. Tästä elämästä ei voi koskaan tietää, tilanteet ja ihmiset (tarkoitan nyt tässä lähinnä puolisoa) muuttuu, ja VOI tulla hetki, jolloin tarvitaan ITSENÄISYYTTÄ. Esimerkiksi väkivaltaisesta suhteesta lähteminen on paljon helpompaa, jos tietää, että itselle ja lapsille on elanto turvattuna.

Tämän takia mä EN VOI ymmärtää niitä naisia, jotka "haaskaa" tieten tahtoen meille suodun oikeuden tasa-arvoiseen koulutukseen ja ammattiin. JA sitten itketään, kun elämä on kurjaa. Okei, kurjaa on erota vaikka olisikin ammatti ja/tai työ, muttei ollenkaan niin kurjaa.

mulla on kaksikin ammattia, mut ne ei ole auttanut kyl pätkääkään kun ero yllätti. tulevaisuudessa kyllä, mut eipä niistä silloin mitään apua ollut..
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?
 
No mutta, 3 tarinaa vain.
Kuinkahan monta aloitusta viikossa tänne tulee? Ehkä n. 500, eikö silloin ole asiat hyvin, kun ne muut 497 ovat joko pitäneet huolen, että eivät ole tuollaisessa tilanteessa tai sitten eivät jaksa valittaa, kun aina siihen kuitenkin joku kommentoi, että olet tyhmä
:whistle:
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

vaikka olisikin työpaikka ja ammatti niin vaikean eron tullessa voi tipahtaa niin pohjalle että menettää sen työpaikankin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

Näinpä! Ja en luota vaan omaan mieheeni vaan tähän tukiverkostoon joka meillä on älyttömän hyvä! Opiskelemaan menen näillä näkymin sitten kun pienempi on täyttänyt 3v eli reilu 3 vuoden päästä, siihen asti olen sitte tyhmä, köyhä ja työtön, mutta onnellinen siitä, että olen saanut olla kotona lasten kanssa kun nämä ovat olleet pieniä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

Niin mutta vaikka ois minkälainen ammatti jo valmiina, ei se takaa, että sä pääset välittömästi hyviin töihin! ja taas jos ei oo minkäännäköistä ammattia niin silti voi saada työpaikan suht nopeasti!
 
Jahas, että tällainen keskustelu tällä kertaa. Mulla on opinnot kesken eikä työpaikkaakaan valmiina. Tyhmä en ole, tämä on mun elämäntilanteeni nyt. Jos mies lähtisi kävelemään, kukaan ei Suomessa veneen alle joudu, siltikin pärjäisin, niukasti, mutta varmasti.

Onhan se hieno ihanne, että kaikilla olisi ammatit ja työtä, mutta kun niin ei vaan ole ja piste.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

ehkä,ehkä ei.. Sitten kouluun tai töihin vaan. vanhanakin voi opiskela jos haluaa. Musta kaikkeen ei tatte tehdä suunnitelmia.eihän elämä ikinä mene niiden mukaan
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Jahas, että tällainen keskustelu tällä kertaa. Mulla on opinnot kesken eikä työpaikkaakaan valmiina. Tyhmä en ole, tämä on mun elämäntilanteeni nyt. Jos mies lähtisi kävelemään, kukaan ei Suomessa veneen alle joudu, siltikin pärjäisin, niukasti, mutta varmasti.

Onhan se hieno ihanne, että kaikilla olisi ammatit ja työtä, mutta kun niin ei vaan ole ja piste.

Miksei näin voisi olla? Tarkoitan nyt terveitä (työkykyisiä) kansalaisia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?


Riippuu siitä, mitä haluaa.

Elämältään. Ja yleensäkin.

Jos tyytyy (tai jopa haluaa) vaihtuviin töihin ja pärjää vähemmällä, miksi ihmeessä kouluttautua pysyvään ammattiin?


 
Alkuperäinen kirjoittaja lumihiutale82:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

vaikka olisikin työpaikka ja ammatti niin vaikean eron tullessa voi tipahtaa niin pohjalle että menettää sen työpaikankin....

:wave: näinkin voi käydä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

no eipä mulla ainakaan eron tullessa ollut työ mielessä ensimmäisenä.. ensin sitä alkaa rakentaa sitä tavan arkea lasten kanssa, etsii asuntoa ym.. erosta on reilu vuosi ja nyt etsin töitä, siinä on tietty ammatti avuksi, muuten en näe sille mitään hyötyä erossa. ja mä kyl käytännössä aloitin kaiken alusta..
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Jahas, että tällainen keskustelu tällä kertaa. Mulla on opinnot kesken eikä työpaikkaakaan valmiina. Tyhmä en ole, tämä on mun elämäntilanteeni nyt. Jos mies lähtisi kävelemään, kukaan ei Suomessa veneen alle joudu, siltikin pärjäisin, niukasti, mutta varmasti.

Onhan se hieno ihanne, että kaikilla olisi ammatit ja työtä, mutta kun niin ei vaan ole ja piste.

Miksei näin voisi olla? Tarkoitan nyt terveitä (työkykyisiä) kansalaisia?

mielummin tota työtä kuin ne ammatit. ei sillä ammatilla useinkaan mitään tee vaan työkokemuksella.. ja siis itsellä pian ammatti ja miehellä ammatti. tiedän monta jolla ei ammattia ja hyvä vakipaikka.vaikka nuoria. ihannehan olsi että kaikilla olis töitä
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

no eipä mulla ainakaan eron tullessa ollut työ mielessä ensimmäisenä.. ensin sitä alkaa rakentaa sitä tavan arkea lasten kanssa, etsii asuntoa ym.. erosta on reilu vuosi ja nyt etsin töitä, siinä on tietty ammatti avuksi, muuten en näe sille mitään hyötyä erossa. ja mä kyl käytännössä aloitin kaiken alusta..

En kai mä nyt sitä tarkoittanut, että se ammatti sinänsä erossa auttaisikaan :headwall:. Mutta se, että on "väline", jolla turvata elantoa, saattaa jo helpottaa. Jos ei muuta, niin se antaa itsetuntoa uskoa siihen, että elämä voi mennä eteenpäin.
 
Vielä tyhmempää on ottaa köyhä mies. Jos otat miljonäärin, saat hyvät elarit y. rahat eron jälkeen joilla voi elellä herroiks eikä tarvii edes töitä tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
Alkuperäinen kirjoittaja Dietorelle:
ihan vaan sanon mielipiteeni että musta ei ole tyhmää luottaa kumppaniinsa ja olla hänen "armoillaan" jos tippuu kylmän päälle niin sieltä pääsee kyllä ylös ja aina voi opetella

samaa mieltä.

Mutta väitättekö ettei ole helpompaa jos on pohja, jolta ponnistaa eikä näin ollen tarvitse ihan kaikkea aloittaa alusta?

no eipä mulla ainakaan eron tullessa ollut työ mielessä ensimmäisenä.. ensin sitä alkaa rakentaa sitä tavan arkea lasten kanssa, etsii asuntoa ym.. erosta on reilu vuosi ja nyt etsin töitä, siinä on tietty ammatti avuksi, muuten en näe sille mitään hyötyä erossa. ja mä kyl käytännössä aloitin kaiken alusta..

En kai mä nyt sitä tarkoittanut, että se ammatti sinänsä erossa auttaisikaan :headwall:. Mutta se, että on "väline", jolla turvata elantoa, saattaa jo helpottaa. Jos ei muuta, niin se antaa itsetuntoa uskoa siihen, että elämä voi mennä eteenpäin.

no se taas riippuu paljon siitä mille kukin ihminen elämänsä rakentaa. ja vaikka olisi se "väline" niin siitä ei välttämättä ole mitään hyötyä. ja minulle ainakin voimaa ja uskoa siihen et elämä menee eteenpäin löytyy aivan muualta kuin ammateistani. meitä kun on erilaisia.

 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Jahas, että tällainen keskustelu tällä kertaa. Mulla on opinnot kesken eikä työpaikkaakaan valmiina. Tyhmä en ole, tämä on mun elämäntilanteeni nyt. Jos mies lähtisi kävelemään, kukaan ei Suomessa veneen alle joudu, siltikin pärjäisin, niukasti, mutta varmasti.

Onhan se hieno ihanne, että kaikilla olisi ammatit ja työtä, mutta kun niin ei vaan ole ja piste.

Miksei näin voisi olla? Tarkoitan nyt terveitä (työkykyisiä) kansalaisia?

Katsos kun ne ihanteet ovat aina ihanteita. Mielestäni työ itsessään on arvokkaampaa kuin se ammatti. Eikä se ammattikaan takaa sitä työtä!

Miksi maailmassa on nälänhätää, orpoja lapsia? Ihanne olisi, että kaikilla olisi ruokaa ja koti.

Itse valmistun muutaman vuoden sisään, mutta tällä hetkellä mulla on elämässäni tärkempää- olla kahden pienen äitinä, työssä, joka on tuhat kertaa raskaampaa kuin kaikki muut ennen tekemäni työt. Mä olen kiitollinen mun miehelle, että suo mulle tän mahdollisuuden olla kotona lasten kanssa, se on mulle paljon arvokkaampaa kuin työn tekeminen kodin ulkopuolella tällä hetkellä. Ja jos jotain parisuhteelle sattuisi, tiedän, että pärjäisin ilman miestänikin. Helpompaa kuitenkin on näin, voin täysin luottaa mieheeni ja hänen tukeensa näinä kotiäitivuosina.
 
Heh...Jopas oli!
Mulla on ammatti jolla jopa tienaisi ihan mukavasti mutta olen omasta valinnasta kotiäiti kuin että seilaisin tuolla merellä jo olisin paljon poissa kotoa!
Ja kyllä minä tulisin toimeen ilman miestäni jos siihen tarve tulisi...
Ja kun olen tätä ikäluokkaa,alle 3kymppinen nippanappa niin olen varma että kerkeän tässä elämässä tekemään vielä töitä ja pitkään..
:D
 

Yhteistyössä