Naiset on TYHMIÄ

Nöppösen kommenttiin viitaten:

Ja toisaalta, jos se, mistä itse ammentaa uskoa, ei ole vaatinut uhrauksia ajan ja opintolainan muodossa, ei niin hirmusti harmitakaan (että ihan tyhmäksi pitää haukkuman) jos muilla ei olekaan samoja arvoja.

:xmas:

Toivottavasti opettaja myös oppi tästä ketjusta, että otsikolla on voimaa negatiivisessakin mielessä.
 
Tyhmyydestä en tiedä, mutta monet tosiaan valittaa kaikesta. Usein pelkkä valitus ei johda mihinkään, entistä syvemmälle ikävään vain.

On mielekkäämpää tarttua elämään ja alkaa tehdä jotakin. Olipa se sitten kotona tapahtuvaa tai kodin ulkopuolella.

Vaikka olisi naimisissa hyvän miehen kanssa, on hyvä myös olla omaa tulonlähdettä. Se antaa itseluottamusta, ainakin minulle.
 
Ymmärrän ap:n pointin ja olen samaa mieltä siitä, että naisen tulisi kyetä elättämään itsensä ja lapsensa yksinkin, jos tilanne sitä vaatii. Huonosta parisuhteesta lähtemistä ei varmasti helpota se, että naisella ei ole työpaikkaa eikä ammattikoulutusta. Uskoisin, että monelle eroa miettivälle yksi keskeisimmistä kysymyksistä on "miten minä pärjään taloudellisesti?". Samoin mietitään, mistä saa asunnon, millä maksan osuuteni veloista, jos omaisuuden myyminen ei katakaan koko velkaa jne jne.
 
Hirvittää tuo, että jotkut laskee tuossa tilanteessa sen varaan, että "kyllä yhteiskunta auttaa" ja laskeskelee kuinka kivat elarit saa. Ei toimeentulotukikaan mikään ensisijainen tulonlähde pitäisi olla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hirvittää tuo, että jotkut laskee tuossa tilanteessa sen varaan, että "kyllä yhteiskunta auttaa" ja laskeskelee kuinka kivat elarit saa. Ei toimeentulotukikaan mikään ensisijainen tulonlähde pitäisi olla.

En mä tuollaista ole tästä keskustelusta vetänyt kyllä johtopäätökseksi. Ja toimeentulotukihan on tarkoitettu kriisitilanteisiin.

Vai onko se niin, että lapsia ei saisi hankkia kuin vakituisessa työsuhteessa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Töllin Ruusa:
Nöppösen kommenttiin viitaten:

Ja toisaalta, jos se, mistä itse ammentaa uskoa, ei ole vaatinut uhrauksia ajan ja opintolainan muodossa, ei niin hirmusti harmitakaan (että ihan tyhmäksi pitää haukkuman) jos muilla ei olekaan samoja arvoja.

:xmas:

Toivottavasti opettaja myös oppi tästä ketjusta, että otsikolla on voimaa negatiivisessakin mielessä.

=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hirvittää tuo, että jotkut laskee tuossa tilanteessa sen varaan, että "kyllä yhteiskunta auttaa" ja laskeskelee kuinka kivat elarit saa. Ei toimeentulotukikaan mikään ensisijainen tulonlähde pitäisi olla.
Mutta kun on tätäkin palstaa pidemmän aikaa seurannut, on huomannut, että eipä sieltä sossustakaan aina niin vaan saa, Kelan etuuksien käsittelyt venyvät ja venyvät, exät eivät maksakaan elareita vaan joutuu tyytymään yhteiskunnan minimielariin jne jne. Pelkkien yhteiskunnan tukien varassa eläminen on hyvin haavoittuvaista, sillä yksikin yllättävä meno saattaa kaata koko kuukauden budjetin.

 
Minusta jokaisella naisella on hyvä olla omaa rahaa ja ammatti, näin opetti edesmennyt mumminikin. Hieman ihmetellen suhtaudun, jos aikuisella ihmisellä ei ole ammattia tai edes halua hankkia sitä, tai ettei aikuinen arvosta koulutusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Salama McQueen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Hirvittää tuo, että jotkut laskee tuossa tilanteessa sen varaan, että "kyllä yhteiskunta auttaa" ja laskeskelee kuinka kivat elarit saa. Ei toimeentulotukikaan mikään ensisijainen tulonlähde pitäisi olla.

En mä tuollaista ole tästä keskustelusta vetänyt kyllä johtopäätökseksi. Ja toimeentulotukihan on tarkoitettu kriisitilanteisiin.

Vai onko se niin, että lapsia ei saisi hankkia kuin vakituisessa työsuhteessa?

Niin, ja harvoin se vakipaikka on 100% varma loppuiäksi..minäkin jäin nuorimmasta äityslomalle ja hoitovapaalle vakipaikasta, mut viime joulukuussa sainkin postia, et sinut on irtisanottu..

Niin se elämä vaan menee, vaikka kuinka yrittää ja suunnittelee, aina voi jotain sattua mihin ei ole varautunut.
 
Mun mielestä tässäkin topicissa on hyökätty ap:n kimppuun ihan turhaan. Haloo, kenties ton otsikoinninkin oli tarkoitus herättää ajatuksia eikä kaikkea tarvitse lukea kuin piru raamattua. AP ei puhunut sairaista, työkyvyttömistä tai muuten yllättävän tilanteen takia työttömäksi/työkyvyttömäksi jääneistä. Jokainen varmasti ymmärtää että elämä voi heitellä mutta ei se muuta sitä tosiasiaa ettei ole järkevää jäädä 10 v kotiin muksujen kanssa ja uskoa ja luottaa että kyllä mies elättää ja mahdollisen eron sattuessakin vielä antaa mukisematta puolet omaisuudesta ja osallistuu lasten elättämiseen. Koska sosiaaliturva tarjoaa jokaiselle Suomessa sen perustoimeentulon niin jokainen varmasti hengissä säilyy tilanteessa kuin tilanteessa mutta kannattaa myös tiedostaa se kuinka paljon se elintaso voi romahtaa jos taloudellisen toimeentulon takaa parisuhteessa ainoastaan toinen osapuoli.
 
Joobajoo :attn:

Mie en ainakaan aio hankkia ammattia ennen ku tiedän mitä opiskelisin... Ja jos vaavi kerkee tulla siihen väliin (toivottavasti kerkee) niin saa opiskelut ja työt rauhassa jäädä taka-alalle, vuosiksi.
 
Enpä laskis sen varaan, että ne ois työ ja ammatti, mitkä minut ylös nostais jos joskus ero tulisi... Ehän mie nyt niin tyhmä oo :p Enemmänkin harmittaa, kun immeiset (niin, turha tätä on naisiin yleistää ) mökkeytyy ja unohtaa ystävät ja läheiset, elintärkeän tukiverkoston. Rahallisesti voi pärjätä hyvin pienelläkin niin kauan kun tarttee, mutta jos jäät totaalisen yksin, niin yritäpä siinä sitten rämpiä.

Että ei naiset oo tyhmiä. Ainoostaan ehkä sellaiset, jotka ei tiijä kummasta päästä maitopurkki avataan, mut nekin oppii :xmas:
 
Mulla on ammatti ja työpaikka, joten jos ero tulisi pystyisin kyllä elättämään itseni ja lapset. Täytyy myönttä että elintaso kyllä laskisi, mutta toimeen tultaisiin.
Mutta mun on pakko myöntää että jos mies nyt (tai lähitulevaisuudessa) kuolisi mä olisin pississä ja syvällä. Miehellä on metsää ja peltoa josta saa elannon itselleen ja perhelleen. Mutta niistä on velkaa jäljellä. Joten jos mies kuolisi ei minun palkallani maksettaisi elämisen lisäksi "ylimääräisiä" velkoja.
 
Saattaa asia olla noinkin, meillä on toisin päin mulla on kaks ammattinimikettä ja mies ei oo opiskellu päivääkään. Mutta silti johtaa omaa firmaa ja tienaa rutkasti enemmän kun minä, seurustelin jo opiskeluaikana ja välillä mies valitti ettei tarttis enää jatkaa niin mielessä oli tuo, et jos sattuukin et erotaan joskus niin minä en ainakaan haluu jäädä puille paljaille. Nytkin alkaa olla vaikeaa palata omaan työhön kun oon ollu 2003 viimeksi työssä kokoaikaisesti ennen ensimmäistä muksua. Toisaalta haluaisin kauheasti palata työhöni, mutta olen miehen firmassakin työssä ja samalla hoidan lapsia kotona, lisäksi vuorotyö olisi hankala sovittaa perhe-elämäämme kun mies on pitkiä päiviä poissa.
 
kylllä mä ymmärrän sun pointin.jotkut eivät osaa olla lukematta pilkuntarvkasti jokaista sanaa mitä kirjoitat,eivät etsi pointtia vaan lukevat mitä haluavat.mulla itsellä on ammatti ja olen hakenut 1v töitä siltä alalta jo (4vuotta kotona kahden lapsen kanssa)ei se heru kovin äkkiä mutta varmasti tulee eteen vielä.yhdessä samassa työpaikassahan ei tarvitse olla lopunikäänsä enkä ole sitä meinannutkaan,ammattini ei vastaa sitä mitä haluan tehdä lopun ikää mutta kunhan on töitä.en minäkään laskenut koskaan sen varaan että pelkkä miehen työpanos riittää.ja olin varautunut siihen.olin myös varautunut sihen että kun lapsia tehdään niin haluan olla heidän kanssaan mahd paljon.mutta töitä on tehtävä jokaikisen.ei pelkästään rahankaan vuoksi vaan että se on ihmisen perustehtävä.en osaisi olla kotona koko ikääni,edes puoltakaan iästäni.vaikka mulla on todella ihana mies joka on töitä tehnyt ja väsynytkin välillä niin silti haluan oman työn,itsenäisyyttä vaikka ero ei tulisikaan.sen verran itsenäisyyttä pitää olla.ei kukaan elä vain toisia varten.
 
En vaan tiennytkään että sellaisia naisia tosiaan vielä 2000 luvulla löytyy jotka märisee siitä ettei heillä ole koulutusta. Nyt jos koskaan on koulutusta niin helkkaristi tarjolla että voi syyttää vain itseään.
Joskus viiskytluvulla ehkä oli toisin....
 
Alkuperäinen kirjoittaja SolAngel:
Tällä viikolla vissiin jo kolmas kerta, kun jostakin päin Suomenmaata kuuluu sama virsi: parisuhde paska, mies paska, elämä paskaa. Vaan mitään ei voi tehdä, kun ei oo ammattia, ei koulutusta...

Sitä vaan et mie en voi ymmärtää, miten kukaan VOI OLLA NIIN TYHMÄ, ettei hanki itselleen ammattia - ja sitä työtäkin. Olla möllötetään vaan kotona lasten kans ja sit kitistään, että kun on pakko olla miehen armoilla. Luulis, että historia olis opettanut jotakin ja mahdollisuudesta joka ikinen ottaisi vaarin, vaan ei näköjään. Argh!

Lasten hoitaminen kotona ON arvokasta työtä, sitä en sano. Mut luulis, et ihmiset älyäis pitää varansa. Kenenkään toisen varaan ei pidä koko elämäänsä laskea.

Kiitos ja anteeksi.


Vaikka olenkin kotiäiti tällä hetkellä, en voi nytkään laskea mieheni varaan. En edes kehtaisi. ei hän minua elätä, vaikka suhteessa suuremman osan menoista maksaakin. Meillä eletään tulojen mukaan, meidän molempien tulojen siis. Kyllähän kotiäitikin, kht:lla oleva, jotain rahaa saa. Että se siitä tyhmyydestä B) Ja useinhan kotiäidilläkin on ammatti, joillakin jopa työkin odottamassa. Eikä tässä elämässä mikään ole varmaa, kellään. Jos joku haluaa riskeerata miehen varaan, siitä vaan.

 

Yhteistyössä