Sanokaa,miten sellaiselle ihmiselle voi kukaan tehdä diagnoosia,joka ei suostu menemään esim.lääkäriin,koska ei näe itsessään mitään väärää vaan aina toisessa.
Tässä on se pointti,että näitä ei tiedetä,mitä he ovat.tulee sitten meillä vaimo- tai mies paroilla tehtyä diagnoosit..noinhan ei saisi tehdä,mutta koska tietoa löytyy jo nykyään,ainakin itse ajattelin eläneeni tuollaisen ihmisen kanssa.
Saattoi olla tietenkin normaali mieskin ja minussa se vika,väliäkö tuolla enää.
No kerron kuitenkin jotain kohtia,mitä sattui meidän avioliiton aikana.
Seurusteltiin 4 vuotta kuitenkin,hän oli tosi mukava,ei mm.ottanut alkoa.Edellinen suhteeni päättyi miehen liialliseen alkoholin käyttöön ja siitä johtuvaan väkivaltaan.
Tämä uusi kaveri oli ehkä outo siksi,että ei suostunut vanhoista asioista puhumaan.tiesin,että oli eronnut,juuri muuta en.enkä kysellyt,luotin,että toinen on rehellinen.
Menimme naimisiin asti.alkoi paljastua,että miehelläni oli velkaa pilvin pimein.Hän ei ottanut millään lailla osaa yhteisiin menoihin.Kaikki yhteiset laskut jäivät minun huolekseni.Jos niisä huomautin,hän uhkasi hakkaamisella.
Meillä oli jo tuolloin 3 pientä lasta.Pyöritin arkipäivää ja pelkäsin lasten ja itseni puolesta.
Mieheni ei auttanut missään mm.kun nuorempi lapseni olla tulla kesken,hän vain nauroi,kun pyysin,että auttaisi siivouksessa.
Ei tosiaan muistanut yhtään syntymäpäivää,hääpäivää,ei koskaan ostanut minulle mitään korua,vaikka joskus sanoin suoraan,että olisi mukava jotain saada.
Pikku hiljaa,hän sai vanhat velkansa hoidettua,Olin helpottunut,että nyt voisimme jo jotain tehdä yhdessäkin,alkaa vaikka rakentamaan jotain tai vastaavaa.
Oli aikamoinen yllätys,kun paljastui,että hän oli tehnyt koko avioliiton ajan uutta velkaa selkäni takana.Nauroi vain,kun itkin.
Kun hän sitten jäi kiinni vielä toisen naisen kanssa olemisesta,hain avioeroa vohoin viimein.
No ero meni niin,että uhkailulla hänen ei ole tarvinnut maksaa lapsista mitään koko aikana.Eli olen elättänyt perheeni yhä edelleen yksin.Hän ei pidä tuota mitään.lapsille tai nuorille haukkuu minua ja kehuu itseään hyvänä isänä.
Nuoret voisivat nyt täytettyään 18-vuotta hakea isältään elatusmaksuja(opiskelevat),mutta kukaan heistä ei uskalla hakea,pelkäävät hekin niinkuin minäkin tätä miestä.
Vielä pitää mainita,että kun lapset olivat pieniä,isä ei koskaan ollut heidän kanssaan.Ei lukenut.Hoitoon vei tai haki n.3-4 kertaa ym.
No en tiedä,onko mikä diagnoosi,en ole tehnyt,mutta tuollaista meillä oli..onnekis olen nyt vapaa.
