Narsistin tuhoama

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *Echo*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Ei diagnoosia:
Sanokaa,miten sellaiselle ihmiselle voi kukaan tehdä diagnoosia,joka ei suostu menemään esim.lääkäriin,koska ei näe itsessään mitään väärää vaan aina toisessa.
Tässä on se pointti,että näitä ei tiedetä,mitä he ovat.tulee sitten meillä vaimo- tai mies paroilla tehtyä diagnoosit..noinhan ei saisi tehdä,mutta koska tietoa löytyy jo nykyään,ainakin itse ajattelin eläneeni tuollaisen ihmisen kanssa.
Saattoi olla tietenkin normaali mieskin ja minussa se vika,väliäkö tuolla enää.
No kerron kuitenkin jotain kohtia,mitä sattui meidän avioliiton aikana.
Seurusteltiin 4 vuotta kuitenkin,hän oli tosi mukava,ei mm.ottanut alkoa.Edellinen suhteeni päättyi miehen liialliseen alkoholin käyttöön ja siitä johtuvaan väkivaltaan.
Tämä uusi kaveri oli ehkä outo siksi,että ei suostunut vanhoista asioista puhumaan.tiesin,että oli eronnut,juuri muuta en.enkä kysellyt,luotin,että toinen on rehellinen.
Menimme naimisiin asti.alkoi paljastua,että miehelläni oli velkaa pilvin pimein.Hän ei ottanut millään lailla osaa yhteisiin menoihin.Kaikki yhteiset laskut jäivät minun huolekseni.Jos niisä huomautin,hän uhkasi hakkaamisella.
Meillä oli jo tuolloin 3 pientä lasta.Pyöritin arkipäivää ja pelkäsin lasten ja itseni puolesta.
Mieheni ei auttanut missään mm.kun nuorempi lapseni olla tulla kesken,hän vain nauroi,kun pyysin,että auttaisi siivouksessa.
Ei tosiaan muistanut yhtään syntymäpäivää,hääpäivää,ei koskaan ostanut minulle mitään korua,vaikka joskus sanoin suoraan,että olisi mukava jotain saada.
Pikku hiljaa,hän sai vanhat velkansa hoidettua,Olin helpottunut,että nyt voisimme jo jotain tehdä yhdessäkin,alkaa vaikka rakentamaan jotain tai vastaavaa.
Oli aikamoinen yllätys,kun paljastui,että hän oli tehnyt koko avioliiton ajan uutta velkaa selkäni takana.Nauroi vain,kun itkin.
Kun hän sitten jäi kiinni vielä toisen naisen kanssa olemisesta,hain avioeroa vohoin viimein.
No ero meni niin,että uhkailulla hänen ei ole tarvinnut maksaa lapsista mitään koko aikana.Eli olen elättänyt perheeni yhä edelleen yksin.Hän ei pidä tuota mitään.lapsille tai nuorille haukkuu minua ja kehuu itseään hyvänä isänä.
Nuoret voisivat nyt täytettyään 18-vuotta hakea isältään elatusmaksuja(opiskelevat),mutta kukaan heistä ei uskalla hakea,pelkäävät hekin niinkuin minäkin tätä miestä.
Vielä pitää mainita,että kun lapset olivat pieniä,isä ei koskaan ollut heidän kanssaan.Ei lukenut.Hoitoon vei tai haki n.3-4 kertaa ym.
No en tiedä,onko mikä diagnoosi,en ole tehnyt,mutta tuollaista meillä oli..onnekis olen nyt vapaa.

Voisin kertoa samanlaisesta miehestä, sillä pienellä erotuksella, että häntä himoitsi yhtä sairas nainen. Teki lapsia useamman kappaleen, vaikka mies oli naimisissa. Kovasti paljon ei sitten ilmeisesti irti saanut, kun mies sai avioeron (lue vaimo heitti lakituvan kanssa pellolle). Jälkeenpäin selvisi, että miehen saama kotitila metsineen ilmeisesti oli naisen kiikarissa. Noo, mies sotki raha-asiansa menevänä miehenä, paljon käyttivät viinaan menevää hyväksi. Ja loppupeleissä kaikki jäivät nuolemaan näppejään. Eniten kärsivät lapset -isättöminä, vailla normaalia miehen mallia ja -suhdetta. Mutta tästähän ei laskua kirjoiteta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks tavis:
Kamalaa on ollut sinulla "ei diagnoosia", miten olet jaksanut ja vielä kolme lastakin on siinä hullun miehen kanssa tullut.

En voi muuta kuin onnitella selviytymisestäsi - kun selkäsi takana mies on tehnyt omia juttujaan ja sinä olet hoitanut ja huolehtinut kaikesta.

Voisiko sitä hullua miestä haastaa edes oikeuteen kaikista valheistaan - sillä oikeuteen minä tuommoisen lusmuilijan vetäisin ja sillä siisti. Kyllä rakkauden varjolla íhmiset tekevät vaikka mitä pahaa toisilleen.
Mitenkähän miehesi elämässään meinaa loppuun saakka päästä - kyllä pitäisi tulla jonkun viisaamman ja antaa maistaa potut pottuina - niin eiköhän alkais äijä oppimaan!

Tuollaista henkilöä ei kannata haastaa oikeuteen. Se on loputon kierre, henkisesti raskas ja taloudellisesti kallis ratkaisu. Lopputoloksena on kuitenkin, että joutuu syylistetyksi tavalla tai toisella. Narsisti ei edes piittaa oikeuden päätöksistä. Jos häntä siitä huomauttaa, niin seurauksena on jokin "kosto" esm. lasten "yhteis"huoltajuuteen liittyen tai uhkailu vaikkapa lähestymiskiellolla tms. Kaikki alistamiskeinot narsisti hallitsee. Eikä se ole mitään "rakkauden varjolla tekemistä".

Ja kun paljon puhutaan siitä, ettei toista vanhempaa saisi lapsille arvostella erossa, niin tätä on narsistin kyseessä ollen lähes mahdoton toteuttaa. Joutuisi kaiken aikaa itse valehtelemaan ja vääristelemään, neuvomaan epärehellisyyteen ja kieroiluun, hyväksymään käytöstä, joka ei ole oikein. Narsisti kyllä osaa esittää maan mainiota ja olla ulospäin esimerkillinen. Hän jopa hakee tilanteita, joissa voi siinä roolissaan loistaa, vaikka lähipiiri tietää hänen vastakkaisen, nurjan puolen. Mutta hän osaa käytöksellään ja sanoillaan harhauttaa muita.

Se, miten narsisti pääsee elämässään eteenpäin, liittyy juuri tuohon taitoon harhauttaa toisia uskomaan häneen. Hän etsii, jonkun toisen uhrin, jota alkaa käyttää hyväkseen. Aluksi kaikki on loistokasta, mutta pikkuhiljaa tulee välinpitämättömyys, alistaminen, nujertaminen ja hyväksikäyttö.



 
"Se, miten narsisti pääsee elämässään eteenpäin ..."

Mihinhän se narsisti sitten elämässään tähtää eli mitkä ovat narsistin tavoitteet ja lopulta päämäärä elämässä.

Täällä kun näyttää olevan näitä "narsisti asiantuntijoita" .......
 
Kyllä minulle nyt tulee sellainen ajatus, että nuo narsistit ovat suuria rikollisia - jotka eivät ikinä joudu vastuuseen teoistaan - jos kukaan ei haasta heitä tekemisistään oikeuteen.
Pahemmanlaatuisia huijareita, mitä maa päällään kantaa ovat nuo helvetin narsistit. KYllä kai heillekin nyt jotkut lait löytyy jos vain halutaan löytää.
Ei muuta kuin vastuuseen vaan nuo rikolliset narsistiti ja sillä siisti.
 
"Ei diagnoosia" kertomus elämästä narsistin kanssa on kaameaa luettavaa, mutta silti todellisuutta, joka on usein piilossa tai sitä on vaikea saada näkyviin. Kulissit ovat niin vahvat ja peittävät taakseen uhrin kokemuksen, vaikka juuri hän on se, joka joutuu kannattelemaan kulisseja tekemällä kaikkensa. Vaikka uhri sana voikin herättää ihmetystä ja se koetaan liioitteluksi, niin suhteessa narsistiin joutuu pakostakin uhrautumaan. Uhri on yleensä hyvin vastuullinen ja velvollisuudentuntoinen, pätevä pyörittämään arjen rumbaa yksinkin kaikesta vähättelystä ja pelosta huolimatta.

Narsisti saa silti toisen itsetunnon nujerrettua. Jälkeenpäin ei siis oikeastaan tajua, mihin kaikkeen on pytynyt. Elämä on ollut kuin sumussaa kulkemista jatkuvan stressin ja paineen alla. Kun alkaa selvitä hiljalleen kokemuksesta, huomaa, ettei muistoja juuri ole. Jotain ehkä suhteen alkuajoista on jäänyt mieleen, mutta positiivisia muistoja juhlasta, syntymäpäivistä, lasten syntymän onnesta tai muista iloista ei ole. Luottamusta, uskoa hyvään ja toiveitaan joutuu hakemaan uudelleen tyhjästä.

Huomatessaan joutumeensa tuollaiseen psyykkiseen myllytysprosessiin aikuisena, järkevänä ja osaavana, niin tulee siinä miettii, miten lapset ja nuoret voivat siitä selvitä. Kun he jo lapsina ovat eläneet kulisseissa, joissa toisen vanhemman (narsistin) vääristynyt minä ja käyttäytyminen on leimannut arkea. Kun siihen vielä on liittynyt toisen (yleensä vastuullisen) vanhemman mitätöinti ja vähättely, haukkuminen ja kyseenalaistaminen. Kuinkahan moni narsistisessa perheessä kasvanut lapsi ja nuori selviääkään traumoitta. Tai ehkäpä heillekin syntyy sellainen parjäävää esittävä ja välinpitämätön valepersoonallisuus, joka on täynnä ristiriitaa oikeasta ja väärästä. Näitä nuoria voi olla nykyään paljon, koska vanhempien erot ovat tavallisia. Avioerossa kun "narsistinen pahuus" ilmeisti aktivoituu äärimmilleen jo sen vuoksi, että siihen liittyy narsistilla aina hylkäämisen kokemus, vaikka hän olisikin itse eron aiheuttanut.

Ehkäpä koko ilmiötä on vaikea järkiperäisesti hahmottaa. Se on kuin näkymätön seitti täynnä ympisolmuja, joita aukoessaan saa vyyhden aina vain pahemmin sekaisin. Siis ihmiselle täysin toivoton tehtävä. Voi vain luopua suosilla.
 
kun tuolla menollahan sitä saa oman päänsä ihan sekaisin.

"Suurin selkein vedoin ....... kannattaa elämää maalata ...... eikä sellaista pientä miniatyyri räpellystä".

Selviää näin elämästä paljon helpommalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan tavallinen ihminen:
"Se, miten narsisti pääsee elämässään eteenpäin ..."

Mihinhän se narsisti sitten elämässään tähtää eli mitkä ovat narsistin tavoitteet ja lopulta päämäärä elämässä.

Täällä kun näyttää olevan näitä "narsisti asiantuntijoita" .......

Hyvä kysymys.
Nasrsiti kaipaa loistoa, valtaa ja aineellista hyvää, rahaa ja omaisuutta. Se on keino päästä näkyville, huomatuksi, ihailluksi. Mutta oikeasti narsisti on vajaa rakkaudesta, aidosta välittämisestä ja huomiosta. Mutta koska hänen itse on vaikea, jopa mahdoton rakastaa, olla olla vastavuoroisessa tunnesuhteessa, niin säröjä ihastumiseen ja rakkauteen ilmaantuu ja hän alkaa "vihata" rakkautensa kohdetta, koska se ei ole se aito ja alkuperäinen kaikkensa antava "äiti". "Mammona" siis tulee palvelemaan perimmäistä, lapsellista huomion kipeyttä. Se on myös keino, millä narsisti "ostaa" omat lapset puolellen.
 
kiva sit ...... en ole narsisti. En kaipaa mammonaa ympärilleni aineellisessa "loisto"muodossa vaan aina on esim. pieni kukallinen "folkkari" ollut kivampi kuin joku hieno "ferrari".

Olis kyl kauheeta olla narsisti.
 
Nimi. ei diagnoosille. Kuinka ihan sydämestä otti, kun luin kirjoituksesi. On se sitten kumma juttu, kun sukulaiset tai jotku, jotka tuntee tuollaisen Narsistityypin, niin ei uskota, että se voi olla tuollainen paskaläjä? Kun tuollainen ihminen, osaa olla niin mielistelevä ja ylipursuavan ihana ja jotkut sitten ihastuvat tuollaiseen ihmisiin, etteivät sitten voivat kerrassaan uskoa, jos kertoo sellainen, jolla on kokemusta, jonka kanssa on elänyt vuosikaudet. Mulla on kokemusta omasta isästäni, jolla oli jotain identeettiongelmaa? Kotona piti tiukkaa kuria mulle ja veljelleni. Mutta kun kotiin tuli vieraita, niin toisten lapset saivat hyppiä vaikka seinille. Ja mielistelevä muutenkin muille ihmisille ja naisille ylitsevuoteliaan kohtelias ja niin iloista esitti aina? Mutta ei omaa vaimoa kovin arvostanut, ei tuonut koskaan kukkia hääpäivänä(ei koskaan muistanut) kävi vieraissa ja juopotteli jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan tavallinen ihminen:
kiva sit ...... en ole narsisti. En kaipaa mammonaa ympärilleni aineellisessa "loisto"muodossa vaan aina on esim. pieni kukallinen "folkkari" ollut kivampi kuin joku hieno "ferrari".

Olis kyl kauheeta olla narsisti.

Anteeksi kun kysyn. Kaipaatko kuitenkin huomiota? Et tyydy harmaaseen, tavan pikku autoon?
 
on ollut ihan tavallisia harmaita pikkuautoja itsellänikin ...... ja vanhat akut jättäneet tielle, kun lapsia roudannut tarhaan ........ eikä huomio ole koskaan kiinnostanut. En esim. koskaan ole mitään synttäreitä juhlinut, kun en tykkää olla keskipisteenä. Muille tykkään kyllä juhlia järjestää ja ihmisiä näin tavata.

Väreistä tykkään, koska olen taiteellinen ja värit merkitsevät paljon ja vaikuttavat vahvojen tunteideni ilmaisuun ja kokemiseen. Ilmaisen siis tunteeni värien kautta ja vaikuttavat vahvasti mielialaani kuten aurinkokin ja valon eri taitokset. Siksi esim. valokuvaan luontoa nykyään paljon.

Miksi kysyt?
 
sosiaalinen kyllä olen ja haluan antaa ja auttaa myös elämän vaikeissa asioissa esim. sairauksissa ja niiden tukemisessa muille ja muita. En pelkää elämää enkä kuolemaa. Olen realistinen ihmisyyden suhteen eli "vaikeiden asioiden" edessä olen pistänyt oman henkillöllisyyteni peliin, jos se auttaa muita kohtaamaan todellisuutta eli ihmisyyttä. En kuitenkaan koe sitä narsistisena vaan että kykenen kohtaaman todellisen ihmisyyden .... ja se on minusta lahja tietyllä tavalla ........ olla siis rohkea siinä, mikä on myös oma heikkoutensa ihmisenä.
 
Narsistinenkin olen joskus, kuten kuka tahansa ihminen. Se ei kuitenkaan ole mikään sairaus. Itse asiassa on hyväkin olla joskus "terveen ylpeä" omista onnistumisista ja vahvoista puolista. "Turha vaatimattomuus ei kaunista ketään" vaikka "pieni onkin kaunista".
 
Oli tosi hyviä kirjoituksia narsistisesta luonteesta.Juuri noin hänkin mitätöi minut.Tavallaan oli pakko erota,muuten olisin joutunut hoitoon,aloin olla jo aivan rikki ja puhki.Avioeron aika oli yhtä helv.kun mikään ei mennyt eteenpäin.itse asiassa tuo aika kesti 2 vuotta ja exäni kulki omilla avaimillaan meillä,ei kukaan saanut niitä pois..Kun vaihdoin lukot,hän kävi särkemässä parit ovet.
No tuo olisi loputonta..Tulin vain huomaamaan,että kukaan ei auta,ei sos.työntekijät.Yksikin sanoi,että isällä on oikeus tulla tapaamaan lapsiaan meidän kotiin.Yritin sanoa,että pelkään tuota miestä.Samaten virkavalta vähätteli,kun soitin tappouhkauksista,ei ollut näyttöä.Mistä saa näyttöä,jos toinen käy huutamassa niitä ohi mennen tai soittaa.
Suomen yhteiskunnassa voidaan huonosti,enkä yhtään ihmettele.Itse en luota enää kenenkään.Täällä hyyssätään näitä rikollisia.Saavat tehdä mitä haluavat.
Lapseni sairastui vakavasti tosiaan,eli kallis hinta maksettiin mekin ja yhteiskunta.Kenenkään ei pitäisi alkaa tuollaisille vielä lapsia tekemään ja ilm.,tuokibn on periytyvää,eikä siihen ole edes hoitoa.Vähän niinkuin pedofiilia
 
Oli kysymystä miten kertoa lapsille totuus narsistista. Narsisti ei häpeile alkaa huutamaan lasten aikana, hän jopa toivoo, että naapuritkin olisi kuulolla. Lasten kohdalla tilanne on mielestäni sellainen, että jos et pysty repäisemään lapsia täysin irti ja kauas, niin kannattaa salata asia lapsilta, kun he ovat pieniä; eivät he ymmärrä miten toista vanhempaa mollataan , vaikka hän olisikin narsisti. Sitten kun lapsilla on ikää eli he alkavat itsenäistymään, niin lapset huomaavat itse narsistin oudon käytöksen ja siinä vaiheessa heitä on tuettava. Minusta lapsen pitää olla valmis ymmärtämään virheellistä käytöstä. Narsistin kanssa ei tarvitse alkaa sotimaan, narsisti sekoittaa pakkansa kyllä ihan itse.
 
Lisään vielä, että narsistille on maailmanloppu, jos hän ei hallitse ihmisiä ympärillään. Mikään ei ketuta niin paljoa, kuin se, että muut pärjäävät hyvin ja vähät välittävät narsistin ainoista oikeista ohjeista. Narsisti osaa kyllä olla hyvin ylpeä itsestään onnistuessaan, mutta epäonnistuminen on aina joidenkin muiden vika:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Lisään vielä, että narsistille on maailmanloppu, jos hän ei hallitse ihmisiä ympärillään. Mikään ei ketuta niin paljoa, kuin se, että muut pärjäävät hyvin ja vähät välittävät narsistin ainoista oikeista ohjeista. Narsisti osaa kyllä olla hyvin ylpeä itsestään onnistuessaan, mutta epäonnistuminen on aina joidenkin muiden vika:)

Jotenkin surullista lukea, että ihmiset joutuvat elämään toisen ihmisen elämää niin "täysillä", että he eivät elä omia tunteitaan, tekojaan ja ajatuksiaan ...... vaan siis miettivät vaan sitä, mitä toinen tuntee ja ajttelee ...... ja hyppivät kuin "marionettinuket naruissa".

Miten te narsistin elämäänne ottaneet ja siitä kärsineet olette noin valinneet? Onko se ollut sieltä teidän lapsuuden kodistanne johtuvaa valintaa .... vai mitä ......
 
wikipedia:

Marionetti on nukketeatterissa käytettävä nivelnukke, jota ohjataan ylhäältä päin naruilla. Marionetit on perinteisesti valmistettu puusta, yleensä lehmuksesta, joka on riittävän pehmeää veistettäväksi, mutta kuitenkin tarpeeksi kestävää. Narut on kiinnitetty nukkien jäseniin, jotka on liitetty toisiinsa nivelillä. Joissakin nukeissa myös suuta tai silmäluomia voidaan liikuttaa naruilla.

Marionetti luo käsinukkeen verrattuna uskottavamman vaikutelman todellisesta hahmosta, sillä nukke on näkyvissä kokonaan, ja sen kaikkia jäseniä voi liikuttaa. Narut ovat yleensä ohuita ja läpikuultavia, mikä vahvistaa todellisuusvaikutelmaa entisestään.

Joskus sanalla "marionetti" kutsutaan myös tahdotonta ihmistä, joka on helposti toisten johdateltavissa
 
Väreistä pitäminen ei tosiaankaan ole narsismia, eikä luovuus, eikä boheemisuus ... mutta ihan yhtälailla nuo piirteet voivat kuulua narsistille.

Eikä halu olla oikeassa ja pitää kiinni totuudesta ole narsismia. Mutta noiden seikkojen kanssa joutuu narsistin kanssa kamppailemaan, koska se, mikä on oikein ja normaalia on narsitille monesti hämärtynyt, vaikka hän haluaakin yleisön silmissä olla rehti, lojaali, avulias ja neuvotteleva. Läheissuhteissa hänen totuutensa on se anoa oikea ja sillä hän haluaa hallita muita, ellei sitten heittäydy tarkoituksellisen kylmän välinpitämättömäksi, silksi, että sekin on keino hallita muita.

Se, että narsistin kanssa joutuu kamppailuun, on tervehtymistä uhrin roolista. Ratkaisemattomat riidat liittyvät ilmiöön. Ero on kuin molemminpuolinen hulluuskohtaus. Uhrikaan ei aina vaikuta selväjärkiseltä, koska siinä käydään läpi vuosien alistamis- ja alistumiskokemusta. Nim. "no" mielestäni kommentoi ajoittain yksittäistä käyttäytymistilanteita narsistille tyypillisenä, kuten huutamista lasten läsnäollessa. Erotilanteissa sellainen voi kuulua narsismiin ilmiönä, mutta voikin olla, että huutaja on ahdistustaan purkava uhri ja narsisti vain myhäilee voidessaan osoittaa olevansa kaiken yläpuolella, piittaamatta mistään esim. virallisista sopimuksista.

Kaiken yläpuolelle asettuminen ja pyrkimys hallitsemiseen ja alistamiseen käyttämällä juuri niiltä keinoja, joiden tietää satuttavan toista paljon, on narsismia oman kokemukseni perusteella. Muille hyväntahtoista esittävänä narsisti ei kaihda mitään keinoja halutessaan loukata. Ja syy on aina tietenkin toisessa.

Sanoisin, että tavallisesta riidasta ja erimilisyydestä riitelyn narsistin kanssa erottaa siitä, että siihen liittyy pelko. Pelko tulee uhkauksista, täydellisestä mitätöinnistä tai ivasta. Se voi olla myös ivallinen heitto: "Pelkäätkö, että ... Kieliopillisesti ei mikään uhkaus, mutta siksi tarkoitettu.
 
Luin vastauksesi. Itselläni ei ole tarvetta analysoida toisten ihmisten "pääkoppaa/tekoja", joten en ymmärtänyt kirjoituksestasi mitään. Koen tuollaisen toisen persoonan pilkkomisen vähän epänormaaliksi, koska se on jokaisen oma asia ja siihen normaalisti käytetään ammattilaisen apua.

Minulle riittää siis oma ammattiterapia omiin ongelmiin. Toivottavasti sinäkin saat apua omaan päähäsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan tavallinen ihminen:
Jotenkin surullista lukea, että ihmiset joutuvat elämään toisen ihmisen elämää niin "täysillä", että he eivät elä omia tunteitaan, tekojaan ja ajatuksiaan ...... vaan siis miettivät vaan sitä, mitä toinen tuntee ja ajttelee ...... ja hyppivät kuin "marionettinuket naruissa".

Miten te narsistin elämäänne ottaneet ja siitä kärsineet olette noin valinneet? Onko se ollut sieltä teidän lapsuuden kodistanne johtuvaa valintaa .... vai mitä ......

Tuonkin voisi ajatella uhrin syyllistämiseksi. Ettei muka olisi vastussa itsestään ja olisi ihan vapaaehtoisesti hakeutunut uhriksi. Uhrina olo voi toki olla tuttua jo lapsuudesta tai on helppo asettua vastuunkantajaksi. Siinä voi olla jopa tosi kyvykäs ja se voi olla aluksi palkitsevaa. Lisäksi voi olla kaunis, älykäs ja varakas, omaa hyvän taustan ja merkittäviä suhteita. On tavoittelemisen arvoinen narsistille.

Muutoin narsistin valtaan "joutuu". Narsistihan osaa olla kohtelias, hyvätapainen, kaikin tavoin mallikelpoinen. Alykäs narsisti voi olla todella vetoava. Hän tuntee sosiaalisen etiketin ja osaa miellyttää. Narsistit haluavat, että heihin ihastutaan. Ei siinä oikeastaan muuta tarvita. Kyllä narsistiin voi rakastua ja uskoa olevansa onnensa kukkuloilla. Totuus paljastuu yleensä vähitellen tai sen jälkeen, kun narsisti on saanut toisen "omakseen". Se, miten tuo tapahtuu, voi olla tilannesidonnaista.

Kun täällä ihmeteltiin, että on jopa lapsia hankittu narsisti kanssa, niin eihän se mikään kumma ole. Ainakin ensimmäinen raskaus on voinut tulla yllättäen, kaikesta ehkäisystä huolimatta. Tai vaikkapa seurauksena jonkin tason pakottamisesta seksiin etenkin aviossa. Pienten lasten äitinä suhteesta lähteminen on vaikeaa, siihen jää roikkumaan kuin marionetti. Voihan jopa olla, että narsistin uhriksi joutuminen on kohtalo elämän kiertokulussa. Kaikki narsismissa ei ole niin järkiperäistä, ettei sitä voisi noinkin selittää.
 
Ts. ns. uhri vaan kerta kaikkiaan ns. "höplästä vedetty hölmö ja epäonninen elämässä".

Ikävä juttu hänelle siis. Toivottavasti kaikki te narsistin uhrit olette saaneet ammattilaisen apua.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ihan tavallinen ihminen:
Luin vastauksesi. Itselläni ei ole tarvetta analysoida toisten ihmisten "pääkoppaa/tekoja", joten en ymmärtänyt kirjoituksestasi mitään. Koen tuollaisen toisen persoonan pilkkomisen vähän epänormaaliksi, koska se on jokaisen oma asia ja siihen normaalisti käytetään ammattilaisen apua.

Minulle riittää siis oma ammattiterapia omiin ongelmiin. Toivottavasti sinäkin saat apua omaan päähäsi.

Anteeksi, ei ollut tarkoitus kohdistaa kirjoitusta sinuun. Kirjoitus oli kuvaus yleisellä ja omakohtaisella tasolla. Mutta kun veistelit omista ominaisuuksistasi suhteessa narsismiin :).
 

Yhteistyössä