NARSISTIN UHRI, TARINAASI KAIVATAAN!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sini83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
voiko persoonallisuushäiriöisen diagnosoida joku alan ammatti-ihminen läheisten kuvausten ja kertomusten pohjalta? Vai pitääkö aina psykiatrin tavata ko. ihminen ja jollain testeillä todeta persoonallisuushäiriö? Ja missä menee raja, koska ihminen on narsisti, persoonallisuushäiriöinen vai onko hän vain luonteeltaan sellainen - kärttyisä, äkäinen, hermostuu helposti.... Sitä ajan takaa, että missä menevät minkäkin termin tai diagnoosin rajat.
 
kun useampi ihminen samasta lähipiiristä ja miksei kauempaakin kokee tämän henkilön hankalana ts. kokemukset tästä ovat samanlaisia. Yleensä narsistin tunnistaa se, joka tämän kanssa on tiiviimmin tekemisissä. Jos oikein hulluksi menee niin siinä ei enää tarvitse miettiä onko tämä ärtymystä vai kärttyisyyttä vaan ihmisestä selvästi näkee ettei tämä enää ole normaalia. Eli hän reagoi ja käyttäytyy epänormaalisti, liian voimakkaasti ottaen huomioon ärtymyksen aiheen, ajattelee mustavalkoisesti...plaah, jotenkin tätä on ihan turha selittää, sillä jos narsistin (tai rajatilapersoonan) kanssa elää, niin siinä alkaa hälytyskellot ennen pitkää soida eikä sitä tarvitse pitkään arvuutella. Tosin jos tuttavuus on pintapuolisempaa niin siinä narsisti sumuttaa onnistuneesti linssiin ja jättää parhaimmillaan vain hieman oudon, originellin tms. kuvan niin, että toinen hieman miettii, että mikähän tuokin on.
 
Olen ymmärtänyt niin, että persoonallisuushäiriöinen osaa syyllistää muita niin hyvin, että nämä muut alkavat helposti itse kokea olevansa kummallisia tai syyllisiä siihen, jos perhe-elämässä kaikki ei suju. Eli siihen tyyliin, että tämä häiriöinen viestittää, että jos toiset olisivat toisenlaisia tai käyttäytyisivät toisin, ei olisi mitään ongelmia. Siinä sitten helposti alkaakin kanssamatkustajat miettimään, että onkohan se vika sittenkin heissä??
 
Narsistiselle persoonallisuushäiriölle on kyllä ihan selkeät kriteeritkin. Itse kukin voi googlailla tunnuspiirteitä ja tarkistaa, kuinka ne sopivat epäiltyyn henkilöön. Lopullisen diagnoosin voi kuitenkin tehdä vain ammattilainen.

Narsisti (kirjallisuuden mukaan):

"Kaikille narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsiville on yhteistä samankaltainen persoonallisuus. Oireiden määrä ja vakavuus vaitelevat suuresti häiriön vakavuuden mukaan. Narsisti käyttäytyy omahyväisen itsekkäästi eikä ole kykeneväinen ottamaan huomioon toisten tunteita, oikeuksia tai tarpeita, vaan hyväksikäyttää ja väärinkäyttää kanssaeläjiään. Narsisti kärsii empatian puutteesta, laaja-alaisista harhakuvitelmista oman kaikkivoipaisuutensa suhteen, vaatii jatkuvaa ihailua, on röyhkeä, ylimielinen ja kateellinen eikä kykene hyväksymään keskinkertaisuutta. Narsistilla on epärealistinen minäkuva ja hän kuvittelee olevansa oikeutettu erityiskohteluun. Narsisti ei osoita kiitollisutta eikä katso olevansa velvoitettu noudattamaan sääntöjä ja lakia. Tahtoessaan tai asiasta hyötyessään narsisti kykenee uskottavasti näyttelemään kaikkia tunnetiloja. Erilaiset yksittäiset luonteenpiirteet tai teot eivät niinkään kuvaa narsistia: tärkein tuntomerkki on kaikkien narsistien tapa olla muita kohtaan hyökkäävä, manipuloiva ja kontrolloiva.

Narsistiseen spektrumiin kuuluu myös muita persoonallisuushäiriöitä. Näitä ovat epäsosiaalinen (eli psykopaatti), huomionhakuinen ja epävakaa persoonallisuushäiriö. Tähän spektrumiin kuuluvien persoonallisuushöiriöiden esiintyvyys on 7-9% yleisväestästä ja miehillä tämä luku on 11-18%."

Asiantuntija: Psykiatrian erikoislääkäri ja psykoanalyytikko Gustav Schulman.
 
Saattaako se narsisti hermostua jos ei sanoilla pysty toista lattianrakoon takomaan? Meinaan vaan, että yks exä kerran meinas tuikata puukolla - yritystä oli poika paralla kovasti - kun ei henkinen väkivalta osunu sitte millään.

Oli vaan noita vanhoja kokemuksia sen verran, etten jaksanu kiinnostua kuunteleen miten oon täysvikanen koko ihminen, niin sehän tuntu vallan käyvän henkilön hermoille moinen välinpitämättämyys :-)
 
Itse luin juuri Sata tapaa tappaa sielu syystä, että erosin miehestä tai tuli ero; todellisuus ryöpähti muutaman päivän aikana niskaani tai en tiedä - en haluaisi uskoa.

Olen käynyt neljä vuotta terapiassa ja olin ex-avomiehelleni asiasta hyvin avoin, sillä ajattelin sen olevan hyvä - saman tien melkein muutettiin yhteen ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana tuli läheinen äiti-poika-suhde esiin, kavereitaan ei näyttänyt ja vältteli riitatilanteita poistumalla - en tiedä onko tämä vielä mitään? ei välttämättä?

Riitatilanteissa hän usein löi sanoilla siihen traumaattisimpaa kohtaan jo hyvin alkuaikoina. Kerran juoksi humalassa päänsä kaksi kertaa tiiliseinää, hajoitti omaisuutta etenkin puhelinta kun oltiin kaukana kotipaikkakunnalta...

Riitojen jälkeen hemmotteli - oli maailman hellin ja herkin, sekä kultaisin.. Alkuun sanoin hänet kohdatessani, että olet kuin unta; alkuun hän löysi aina oikeat sanat, suhteen mennessä pidemmälle puhe väheni ja äksyily, haistattelu yms. alkoi.. Mitätöinti, haukkuminen jne.. Muutin hänen kanssaan kauaksi kotipaikkakunnaltani ja terapiassa minun todettiin eheytyneen.. Tuossa vaiheessa miehelläni alkoi ilmetä unettomuutta ja ärtyneisyyttä ja lopulta eräs riitatilanne johti siihen, että hän katosi kotoamme muutamaksi viikoksi, soitteli perhepaketistamme chattilinjoille, joka meni minun nimiini yli sadan euron edestä ja muuttoa tehdessäni oli uhkaava ja ei edes tavaroitani saanut miltei hakea? Lisäksi riitoihin kuului joko se, että hän lähti tai uhkasi heittää minut pihalle - toki osaan itse pitää puoliani melko hyvin? Mutta nähtävästi en vieläkään riittävästi?

En ole siis varma tai onko kyse siitä etten vielä halua nähdä todellisuutta vaikka hetkittäin tuo mieleeni tuleekin, että huh voin huokaista helpotuksesta - pääsin vähän yli kahdella vuodella?

Ja minullekin sanottu, että pääsin irti, koska olen niin kokenut - ettei pysty enää minua hallitsemaan ja sen jälkeen ikäänkuin "sekosi" kun lähdin..

Eron jälkeen edelleen olemme pitäneet yhteyttä; moni kysyy miksi? En tiedä? Välitän ja haluan uskoa, ettei hän ole narsisti? Hän toteaa, että näemme vielä - tiedän, että itseni vuoksi päästettävä irti? Tuskinpa ystäväkään pystyy olemaan? Hän on varma, että näemme vielä? Osa ystävistäni sanoo, että kuulostaa vaaralliselta mutta en halua uskoa..

Niinpä en halua uskoa, mutta silti kirjoitan täällä keskellä yötä ja en tiedä enää kuka olen ja suurimman osan ajasta tuntuu siltä, ettei minusta ole mihinkään, olen miettinyt itsemurhaa jopa, mutta sitä en tee.. Ajatukset vaihtelee muutanko takaisin kotipaikkakunnalleni, jossa läheiset ja toisaalta hän aina sanoi, että kaupunki sai voimaan minut niin pahoin? Olihan siellä traagisia muistoja ja pahimmat traumat siellä syntyneet, mutta elämä siellä jatkuu? Välillä mietin olenko minä niin traumatisoitunut, että olen narsisti? Vai onko hän jo saanut täysin minut ja sieluni?

En ole pystynyt nukkumaan, en syömään en mitään.. Nyt olen jo hieman paremmassa kunnossa, mutta edelleen moni asia askarruttaa? Miten päivässä voi kaikki romahtaa - olet koditon ja siten myös työtön; isoilla paikkakunnilla kun sijaisena ei hevillä asuntoa saa ja työ siellä kotipaikkakunta kaukana, eikä vielä paljon tuttavapiiriä koska eleltiin aika kaksin jostain syystä? Ulkona ei halunnut liikkua eikä muuta?

Ei usko mihinkään, ei mihinkään - jopa usko koko terapiaan mennyt, vaikka sen avulla eheytynyt?? En yksinkertaisesti voi uskoa todeksi, mutta pakko on! Muuten en ainakaan selviä..

 
Mä näen punaista aina kun näen mun tuttava perheen, osa syynä että se perheen isäntä on sairaasti narsistinen ja sillä on hirmuinen mielyttämisen halu välillä kun se itse kokee hyötyvänsä siitä jotenkin. Esim: hänen vaimo halusi ostaa lapsilleen trampoliinin ja esitti asian miehelleen, johon mies esitti uhkauksen että jos trampoliinin ostat niin myyn talon pois. Sama kun vaimo ois halunnut oman kasvimaan takapihalleen mies sanoi että nurmikko menee pilalle. Kaikki muu kielletään ja itse hän saa ainoastaan päättää mitä pihalle hankitaan ja mitä siellä saa tehdä. Olen huomannut että heidän lapset ovat kans jonkinlaisesti kärsinyt isän narsistisuudesta. Vanhemmat kun vaativat täydellisyyttä niin jos kokeesta tulee vaikka numeroksi 9 niin lapset on heti ettei mennyt hyvin koska ei tullut kymppiä. Tämä pariskunta on olleet yhdessä monia vuosia ja avioliitto ei toimi enää. kotona tapellaan kokoajan kun isäntä tyrannisoi ja pettää lupauksiaan ja julkisesti ollaan niin hyvää avioparia että kulissit kun on pystyssä niin avot kaikki on hyvin. Olen ehdottanut tälle naiselle avun hakemista ongelmaan mutta eihän voi kun ei ilmeisesti uskalla, pelkää miehensä reagtiota. Minusta tuohon ainoa ratkaisu on avioero narsistista. Tosin huoltajuuskiistat tuntuu olevan näissä tapauksissa jossa toinen on narsisti niin se pistää aina kaiken toisen syyksi että saisi huoltajuuden itselleen. Minusta kaikki narsistiset joilla on se sairaus joutais suljetulle osastolle hoitoon meitä muita kiusaamasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja täti 28.v.:
Minusta kaikki narsistiset joilla on se sairaus joutais suljetulle osastolle hoitoon meitä muita kiusaamasta.[/quot)
Niinpä, mutta ne narsistit sinne narsismia kukoistavasssa yhteiskunnassa jouduttavat.. ja loppuiäksi, mitä rikkaampi sen "paremmin" pyyhkii.. aivan sama mitä teet.. kunhan saat rauhassa hyötyä mistä hyödyt..

mutta kuolema kaikilla ja mieluummin köyhä ja sisältä rikas, kuin ahne, rikas ja köyhä yksinäinen tapettu sielu
 
Tämäpä mielenkiintoista: onko siis vahvalla itsetunnolla jotain tekemistä sen kanssa että jotkut pääsevät narsisteista helpommalla eroon?[/quote]


En osaa eroon pääsemisestä sanoa mitään, sillä minut jätettiin, mutta vahva itsetunto varmaan aiheutti sen etten koskaan ole kokenut toisen tukemista ja tsemppaamista ongelmaksi, vaan pikemminkin itselleni luontaiseksi. Tämä saattaa ikävä kyllä johtaa saman tilanteen toistumiseen uuden ihmisen kanssa.
 
Tarinaasi kaivataan!

Hei kohtalotoveri! Opiskelen sosionomiksi Seinäjoen Ammattikorkeakoulussa, ja teen opinnäytetyötä aiheesta ”Narsistin vaikutukset uhrin mielenterveyteen”. Haluan nostaa esille tämän vielä melko tuntemattoman (mutta valitettavasti meille kaikille niin tutun) aiheen. Haluan tutkia, kuinka eläminen narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen kanssa vaikuttaa uhrin mielenterveyteen ja miten se ilmenee (esim. pelkotilat, huono itsetunto, traumatisoituminen, pelko, tukahdutettu viha ja sitä seurannut masennus). Monet kirjat myös esittävät ajatuksen, että uhri olisi jotenkin omalla toiminnallaan tai lapsuuden kokemuksilla osasyyllinen narsistin käytökseen. Mitä sinä ajattelet tästä?

Nyt tarvitsen siis juuri sinun apuasi! Kerro minulle tarinasi, niin saamme äänemme kuuluviin! Haluan korostaa, että itsekin narsistin uhrina ymmärrän, kuinka vaikeaa joistain asioista saattaa olla kirjoittaa. Kuuntele siis itseäsi ja kerro tarinasi sellaisena kuin haluat. Alla olevat kysymykset ovat vain auttamassa sinua alkuun!

· Miten tapasitte?
· Kuinka pian suhteen alkamisesta alkoi tuntua, että jokin on pielessä? Mistä huomasit sen?
· Mitkä tekijät saivat sinut jäämään suhteeseen? Koetko, että olet/olit jotenkin ”liian sinisilmäinen” tai ”helppo saalis”?
· Oletko joutunut kokemaan henkisen väkivallan lisäksi fyysistä, seksuaalista ym. väkivaltaa? Mikä vaikutti omaan hyvinvointiisi kaikista haitallisimmalla tavalla?
· Kuinka suhde narsistiin on vaikuttanut mielenterveyteesi (esimerkiksi itsetuntoon ja elämänhallintaan)?
· Haitko ammattiapua? Jos, niin mistä ja jos et, miksi?
· Mitä mielestäsi yhteiskunnan tulisi tehdä, että narsistien uhrien kärsimys saataisiin lopetettua ajoissa?

Voit lähettää tarinasi joko viestini jatkoksi tai sähköpostitse osoitteeseen Sini.Kirvesmaki@seamk.fi

Mitään henkilötietoja sinun ei missään nimessä tarvitse laittaa, eivätkä mitkään saamani tunnistettavuustiedot (nimi, sähköpostiosoite, nimimerkki…)leviä eteenpäin. Opinnäytetyöni on määrä valmistua keväällä 2009, jolloin se on luettavissa kokonaisuudessaan koulumme internet-sivuilta (Sosiaalialan koulutusohjelma | SeAMK) Toivon sydämestäni, että lähetät minulle tarinasi. Jokainen tarina on erilainen, mutta myös toisaalta niin pelottavan samanlainen. Auta minua viemään uhrien viestiä eteenpäin ja edesauttamaan sitä tulevaisuutta, jossa kenenkään ei enää tarvitse alistua narsistin tahtoon!

Rohkaisevin terveisin,

Sini Kirvesmäki
sosionomiopiskelija
Seinäjoen Ammattikorkeakoulu

Tiedän Narsistisuudesta liikaakin, kun Vanhempani ovat, huomasin, että Vanhempien Naapurit ovat kuin kissanpoikasia häntä koipien välissä vanhempieni läsnäollessa, mutta Isovanhemmat kun muutamia kertoja saapuivat, ni oli tukkapysytyssä ja kalpeana jo useampikin, ja kun katsoin lehtiin eilisiin, niin myös Sukupuuta, kun taaksepäin katselee, niin Narsistius Vain Pahenee, ja tässä maailmassa on oikeasti yli Miljardi Narsistin uhria, jokainen Ihminen on joskus joutunut kokemaan Narsistin vaikutuksen ja läsnäolon, muista, että et ole ainut Uhri, ja kun alat katsella ympärillesi, niin sitä on kokoajan ilmassa, enkä minäkään ole ainut joka menee muiden ihmisten läsnäollessa epävarmaksi, jos vanhempani kyttäävät selkäni miten minä osaan käyttäytyä muiden kanssa, kun he kotona sanovat aina, että miksi änkytät ja nielet sanoja, ja sanon, että kun te kyttäätte ja arvioitte ja menen siksi Noloksi ja vanhemmat huutavat, ettäse on kuule sinun omavikasi, jos muut Ihmiset vaikuttaa sinun Epävarmuuteesi ihmiskontakteissa ja mä sanoin, että mikä sitten saisi Epävarmaksi muu kuin joku Ihminen, puu, ilma , tuuli vai postilaatikko ? hehheh, Keskimäärin aikamonikin menee epävarmemmaksi, jos Vanhemmat kyttäävät kuinka lapsi on muiden seurassa ja vanhemmat katsovat kuinka se heidän onneton lapsi yrittää olla luontevasti muiden kanssa ja vanhemmat luulevat, että se lapsi pelkää muita ihmisiä, mutta se oikeasti pelkää, että Vanhemmat pitävät sitä silmällä...Heti, kun vanhemmat lähtevät, ni Lapsi kehtaa olla just niinkuin haluaa... :-) Isäni ja Äitini ovat Narsisteja, Isänisäni on Narsisti, Äidin Äiti on Narsisti vain lapsia kohtaan, koska hänen mies eli Äitin Isäni on alentava ja itsekäs Äidin äitiä kohtaan...Äitini sai turpiin äidiltään, koska kehui äidilleen Isäänsä, isäänsä joka on alentava äitini äitiä kohtaan, Isänisäni on Narsisti, mutta kun hän alkaa puhumaan omasta Äidistään, ni kyllä siinä vaiheessa hän on niin nolona ja näyttää kuvaa, jota säikähtää nykymaailmassa aivan jokainen vuosimallia 1886, ja vieläkin kaikki vapisee...Eli Narsistin lapset ovat tehneet sen Päätöksen, että heti kun olen vapaa, ni haluan päästä kerrankin itse rattiin... :-) Olinko oikeassa tästä teoriasta, että Uhri haluu tasottaa tilanteen ja kokea myös oman pystymisensä ja laittaa vahingon kiertämään saadakseen itselleen hengitys tilaa...Ainakun sanon, Vanhemmilleni että en enään nöyrry ja nostin Vanhempani seinään, isän vasemmalla kädellä ja äidin oikealla, ni molemmat huusivat, että sähän oot kuin mun vanhemmat ja isovanhemmat, eli vanhempani kuitenkin tuovat aina esille omat vanhemmat ja isovanhemmat, kun sanovat, että ei me olla kuitenkaan niin Narsisteja kuin Meidän Sukupuun Historia:-)
 
Viimeksi muokattu:
Tiedän Narsistisuudesta liikaakin, kun Vanhempani ovat, huomasin, että Vanhempien Naapurit ovat kuin kissanpoikasia häntä koipien välissä vanhempieni läsnäollessa, mutta Isovanhemmat kun muutamia kertoja saapuivat, ni oli tukkapysytyssä ja kalpeana jo useampikin, ja kun katsoin lehtiin eilisiin, niin myös Sukupuuta, kun taaksepäin katselee, niin Narsistius Vain Pahenee, ja tässä maailmassa on oikeasti yli Miljardi Narsistin uhria, jokainen Ihminen on joskus joutunut kokemaan Narsistin vaikutuksen ja läsnäolon, muista, että et ole ainut Uhri, ja kun alat katsella ympärillesi, niin sitä on kokoajan ilmassa, enkä minäkään ole ainut joka menee muiden ihmisten läsnäollessa epävarmaksi, jos vanhempani kyttäävät selkäni miten minä osaan käyttäytyä muiden kanssa, kun he kotona sanovat aina, että miksi änkytät ja nielet sanoja, ja sanon, että kun te kyttäätte ja arvioitte ja menen siksi Noloksi ja vanhemmat huutavat, ettäse on kuule sinun omavikasi, jos muut Ihmiset vaikuttaa sinun Epävarmuuteesi ihmiskontakteissa ja mä sanoin, että mikä sitten saisi Epävarmaksi muu kuin joku Ihminen, puu, ilma , tuuli vai postilaatikko ? hehheh, Keskimäärin aikamonikin menee epävarmemmaksi, jos Vanhemmat kyttäävät kuinka lapsi on muiden seurassa ja vanhemmat katsovat kuinka se heidän onneton lapsi yrittää olla luontevasti muiden kanssa ja vanhemmat luulevat, että se lapsi pelkää muita ihmisiä, mutta se oikeasti pelkää, että Vanhemmat pitävät sitä silmällä...Heti, kun vanhemmat lähtevät, ni Lapsi kehtaa olla just niinkuin haluaa... :-) Isäni ja Äitini ovat Narsisteja, Isänisäni on Narsisti, Äidin Äiti on Narsisti vain lapsia kohtaan, koska hänen mies eli Äitin Isäni on alentava ja itsekäs Äidin äitiä kohtaan...Äitini sai turpiin äidiltään, koska kehui äidilleen Isäänsä, isäänsä joka on alentava äitini äitiä kohtaan, Isänisäni on Narsisti, mutta kun hän alkaa puhumaan omasta Äidistään, ni kyllä siinä vaiheessa hän on niin nolona ja näyttää kuvaa, jota säikähtää nykymaailmassa aivan jokainen vuosimallia 1886, ja vieläkin kaikki vapisee...Eli Narsistin lapset ovat tehneet sen Päätöksen, että heti kun olen vapaa, ni haluan päästä kerrankin itse rattiin... :-) Olinko oikeassa tästä teoriasta, että Uhri haluu tasottaa tilanteen ja kokea myös oman pystymisensä ja laittaa vahingon kiertämään saadakseen itselleen hengitys tilaa...Ainakun sanon, Vanhemmilleni että en enään nöyrry ja nostin Vanhempani seinään, isän vasemmalla kädellä ja äidin oikealla, ni molemmat huusivat, että sähän oot kuin mun vanhemmat ja isovanhemmat, eli vanhempani kuitenkin tuovat aina esille omat vanhemmat ja isovanhemmat, kun sanovat, että ei me olla kuitenkaan niin Narsisteja kuin Meidän Sukupuun Historia:-)

Mun suvussa on niin monta Narsistia, että pelkään muistuttavani heitä ja pelkään, että mua pelätään ja olen mielummin Uhri kuin tekijä, mutta muhun ei luoteta, kun he näkevät, että mä tiedostan, että mua pelätään, vaikka en halua itselleni Uhria, koska se on Täysin Sairasta ja Karmeeta, Kiitän Luojaa, että Minulla On Omatunto...
 
Viimeksi muokattu:
Ja kärsin tällä hetkellä pahoista ongelmista.Piiri on niin pieni tällä hetkellä ja ulos pääsyä ei tunnu olevan.Olen niin pettynyt itseeni.Jossain vaiheessa voin jo paljon paremmin.Yritin toki olla parempi ihminen.Ihan tietoisesti.On nimittäin aina tuntunut siltä että en ole riittänyt.Pääsin terapiaankin ja tuntui ihanalta olla taas onnellinen pitkästä aikaa.Olin kärsinyt pakko-oireista ja henkisistä ongelmista pitemmän aikaa.Unohdin sokeasti kaiken vanhempieni eron aikana tapahtuneen ja sen että tiedostin koko ajan että minulle valehdeltiin.Menin terapiaan ja sainkin helpotusta joksikin aikaa.Vaikka kärsinkin ahdistuneisuushäiriöstä.Aurinko paistoi ja olin onnellinen vaikka oli vaikeaa.Terapeutteni oli mahtava ja takoi päähäni ihanasti järkeä ja saikin itsetuntoani kohoamaan.Olin niin onnellinen.Tajusin että olen ihan okei.Kerroin kuitenkin äitilleni,liikaa.Hänen seuransa ahdisti.Hän valehteli ja valehtelee edelleen.Jouduin osastolle tajuttuani lopulta asian.Olen niin yksin.Haluaisin toipua niin kovasti.Olen ihan sekaisin tästä.Tsemmpiä kaikille !ainiin olen 17 jos jotakin kiinnostaa :)
 

Yhteistyössä