Nimet suvusta - mitä jos sukulainen olikin etäinen/outo/ilkimys?

[Kissimi]

Kun annetaan lapsille nimiä suvusta... Mulle ainakin tulee heti ajatus, että millainen se nimen kantaja oli, ja jotenkin tuntuu, että voisi antaa nimen lapselle vain, jos sen edellinen omistaja oli itselle jollakin tavalla tärkeä. Edes välillisesti, esim. mummi kertoi aina kauniisti isomummistaan, jonka nimi sitten lapselle, tms.

Tykkäisin potentiaalisesti esim. isänisäni nimestä vaikka toisena nimenä (ei mikään yleinen nimi), mutta emme olleet läheisiä, joten tuollainen "tribuutti" voisi tuntua vähän oudolta.
Myöskin, jos vedän jonkun nimen vaan sukupuusta tuntematta ja tietämättä milainen se ihminen oli, jotenkin kammottaa ajatella, että jos se olikin joku jonka kanssa ei yhtään tulisi toimeen.

Vai onko mielestänne ollenkaan väliä?

 

["vieras"]

Riittää, että nimi on sellainen mistä tykkää. Omilla lapsilla on sellaiset nimet, etten tuntenut muita samannimisiä.

 

[chef]

No ei tietenkään ole väliä, jos en ole tätä ihmistä tuntenut, vaan nappaan vaan jonkun kivan randomin nimen sukupuusta.

Mutta en mä kyllä antaisi lapselleni esim. äitini nimeä, sillä se saisi puistatuksia aikaan.

 

[MolliMelooni]

Jos nimen inspiraationa toiminut henkilö olisi ollut mulle tuttu, niin persoonalla ja läheisyydellä olisi merkitystä. Jos nimi on muinaisista, uppo-oudoista sukuhaaroista satunnaisotannalla napattu, ei asialla olisi väliä. Todennäköisesti jokaisesta sukupuusta löytyy kutakuinkin kaikki yleisemmät ja useimmat harvinaisemmatkin nimet, joten nimen ottamista suvusta ei kovin helposti voi välttääkään.

 

[Jellybeany]

Jos meille olisi tullut poika, olisi hän saanut suvussa olleen, omasta mielestäni todella kauniin nimen. Ei minua haittaa, vaikka nimenkantaja oli kuulemma varsinainen v****pää.

 

[Anatolia]

Kusipäinen sukulainen (tai tuttu) voi pilata kauniinkin nimen, mun mielestä. En antaisi lapselleni nimeä, joka herättää huonoja mielleyhtymiä. Toisaalta asian voi taas ajatella siten, että oma lapsi muuttaisi asian, ja olisi ihana kantaja nimelle, toisin kuin se ei-niin-kiva sukulainen.

Meidän lapsista jokaisella on yksi nimi suvusta. Esikoisella nimi, joka on minulla, äidilläni ja isoäidilläni & muutamalla muullakin vissiin. Keskimmäisellä miehen isoisän nimi - en koskaan heppua tavannut, mutta valitsin hänen nimensä silti. Kolmannella oman isoisäni nimi, ukkini oli mahtava tyyppi ja nimikin on mielestäni kaunis & miehekäs

Harkinnassa kolmannelle lapselle oli myös sellaisten sukulaisten nimiä, joita en ole koskaan tavannut. Ovat kuolleet ennen syntymääni. Mutten ole heistä mitään kielteistä kyllä kuullutkaan (enkä ole edes kysynyt), ja nimet olivat kauniita; August, Konstantin, Evert...