NinaTT uudessa kaksplussassa, onko joku lukenut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mahermo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Status
Viestiketju on suljettu.
Miksi suhteessa tarviskaan oikeastaan olla arkea.. Rakkaus ja romanttisuus säilyy paljon paremmin jos asutaan erillään. En ehkä edes halua jakaa koko elämääni kenenkään kanssa.

Jännitys ja intohimo säilyy.
 
Viimeksi muokattu:
Miksi suhteessa tarviskaan oikeastaan olla arkea.. Rakkaus ja romanttisuus säilyy paljon paremmin jos asutaan erillään. En ehkä edes halua jakaa koko elämääni kenenkään kanssa.

Puolensa ja puolensa. Yhteinen arki lähentää aivan eri tavalla kuin se, että nappaa "rusinat pullasta". Haluan minä lapsiakin ennemmin niin, että asun heidän kanssaan. Heti ei tietysti tarvitse muuttaa yhteen eikä se ole järkevääkään ennen kuin on suhde vakaalla pohjalla. Etenkin, jos kuviossa on lapsia.
 
Miksi suhteessa tarviskaan oikeastaan olla arkea.. Rakkaus ja romanttisuus säilyy paljon paremmin jos asutaan erillään. En ehkä edes halua jakaa koko elämääni kenenkään kanssa.

No arki kuuluu elämään, ehkä siksi? Itse en taas haluais asua rakkaani kanssa erillään eikä minua pelota että arki tuo suhteeseen... noh, arkea :) Sekinhän on vain itsestä kiinni, jaksaako sitä parisuhteen kipinää pitää yllä kaiken sen arjen rutiinien keskellä.

Itselleni yhdet parhaista hetkistä päivässä on nukkumaanmeno oman kullan viereen, lapsen nukkuessa pinnasängyssä meidän sängyn vieressä ja yöllä havahtuminen siihen, että lapsi on päättänytkin haluta meidän keskelle nukkumaan ja könyää sinne puoliunessa. Itse suorastaan rakastan niitä hetkiä, eikä ne etäsuhteissa oikein onnistu.
 
Miksi suhteessa tarviskaan oikeastaan olla arkea.. Rakkaus ja romanttisuus säilyy paljon paremmin jos asutaan erillään. En ehkä edes halua jakaa koko elämääni kenenkään kanssa.

Jännitys ja intohimo säilyy.

Jännitys ja intohimo eivät riitä pohjaksi pitkälle ja toimivalle suhteelle. Rakkaus ja tahto ovat keskeisiä. Intohimon ja jännityksenkin voi tosin säilyttää myös vaikka eläisi pitkään yhteistä arkea.
 
  • Tykkää
Reactions: nokkimus
[QUOTE="vieras";27017972]Kiitos. Olen kirjoittanut monta viestiä ketjuun jo. Mielestäni asiallisesti ja kiihkoilematta.[/QUOTE]

väkisinhän osa viesteistä hukkuu moneen sivuun - ja kuka lukee mitäkin vielä päälle. nyt me samallalinjallaolijat ainakin ollaan yhdessä paikassa =)
 
[QUOTE="vieras";27017972]Kiitos. Olen kirjoittanut monta viestiä ketjuun jo. Mielestäni asiallisesti ja kiihkoilematta.[/QUOTE]

Hankkisitte nikit, niin teistä "vieraista" pysyisi kärryillä! :stick:

Mä tykkäsin myös sun viestistä, samasta mistä "nokkimus" siis. Hyvin kirjotettu, vaiken nyt ihan kaikkea siitä allekirjoittaisikaan (henkilökohtasuuksia). :flower:
 
Edelleen vänkätään siitä, tuoko vanhempien parisuhde lisäarvoa lapsen elämään vaikka on jo monesti todettu, että lapsi imee vaikutteita kaikissa asioissa eniten omasta perheestään. Mistä olisi parempi se parisuhteen malli saada? Lapsen elämässä ei kulje väliaikaisia ihmissuhteita yhtä todennäköisesti, jos vanhemmat pysyvät yhdessä. Lapsen on tärkeää saada malli siitä, miten muodostetaan pitkiä romanttisia suhteita. Jos on sitä mieltä, ettei vanhempien välinen romanttinen parisuhde tuo lisäarvoa lapsen elämään, on lähes sama kuin sanoisi, ettei romanttiset suhteet ylipäänsä tuo elämään mitään lisää.
 
Hankkisitte nikit, niin teistä "vieraista" pysyisi kärryillä! :stick:

Mä tykkäsin myös sun viestistä, samasta mistä "nokkimus" siis. Hyvin kirjotettu, vaiken nyt ihan kaikkea siitä allekirjoittaisikaan (henkilökohtasuuksia). :flower:

Ei siinä ollut mitään henkilökohtaisuuksia. Ellet tarkoita viimeistä lausetta. NinaTT:n viesteistä tässä ketjussa sai sen kuvan, ettei romanttiset pitkät suhteet ole tavoiteltavia ja muutenkin hän on aika halveksivasti puhunut ketjussa romantiikasta ja kuitannut sen lähinnä seksillä.
 
Hankkisitte nikit, niin teistä "vieraista" pysyisi kärryillä! :stick:

Mä tykkäsin myös sun viestistä, samasta mistä "nokkimus" siis. Hyvin kirjotettu, vaiken nyt ihan kaikkea siitä allekirjoittaisikaan (henkilökohtasuuksia). :flower:

Sinähän olet monesti ollut palstalla sitä mieltä, ettei haittaa vaikka lapset tietäisivät vanhempiensa/vanhempansa väliaikaisistakin romanttisista suhteista? Tuo "vieras" taas kirjoitti, että lapsen tietoon on hyvä saattaa vasta vakaalla pohjalla olevat romanttiset suhteet.
 
Mun on ihan pakko palata tuohon imetysasiaan. Mihin asti teidän mielestänne sitten on ok imettää? Esikouluun asti? Kenties kouluun asti?

Missä vaiheessa siitä tulee lapselle noloa? Tai äitiä katsotaan kaikkialla pitkään? Onko ok että 4-6vuotias lapsi vielä tahtoo tissiä?

Olen hämmentynyt.
 
Mitä mieltä täällä ollaan sitten siitä että lapsi hankitaan romanttiseen suhteeseen mutta vanhemmat asuvat erillään? Onko parempi, että vanhemmilla on vai ei ole romanttista suhdetta jos ei kuitenkaan asuta yhdessä?
 
[QUOTE="vieras";27017861]No, mielestäni se ei ole vauvana pitämistä, jos heiluvassa bussissa tarjoaa kätensä. Eihän siihen käteen ole pakko tarttua. Ja pakko heittää, että joku taas vois pitää 4-vuotiaan imettämistä vauvana pitämisenä, nämä taitaa olla ihan mielipide-eroja taas... ;) [/QUOTE]

En mä tarjoakaan tissiä lapselleni :) Hän pyytää sitä itse.

Ja mitä tuohon kauppakassien kantamiseen tulee, niin minusta on vaan herrasmiesmäistä kantaa ne painavimmat kauppakassit, onhan naiset yleensä fyysisesti miehiä heikompia eikä sitä pidä hävetä.

Joo tää on ihan mun oma vammani :D Mulle sitä harvemmin tarjotaan niin en sitten osaa suhtautua kun tulee kohdalle. Hämmennyn.
 
Mun on ihan pakko palata tuohon imetysasiaan. Mihin asti teidän mielestänne sitten on ok imettää? Esikouluun asti? Kenties kouluun asti?

Missä vaiheessa siitä tulee lapselle noloa? Tai äitiä katsotaan kaikkialla pitkään? Onko ok että 4-6vuotias lapsi vielä tahtoo tissiä?

Olen hämmentynyt.

Oma mielipiteeni on että vauvat syö tissiä ja 1-2 vuotiaaksi on sopivaa imettää.
 
ymmärsin ettet ole kokenut siis vielä pidempää kumppanuutta saman katon alla. kaikki täällä keskeneräisiä ollaan, niin kauan että kuolema korjaa :D sinussa on ehkä paljon enemmän epävarmuutta kuni myönnät vaikka olet kovasti äänessä. mielipiteeni on se, että usein siitä asiasta 'kihkoillaan', mikä eniten mietityttää ja tuntuu epävarmalta. uskon että kymmenen vuoden päästä ajattelet aivan eri lailla ja se tulee heijastumaan lapsenkasvatusaatteisiisikin, olit 'erilaisen arjen' kokenut silloin tai et.

en tiedä haitko tälläista keskustelua mutta siinä ajatuksiani. miten itse näet noita asioita noin syvemmin purettuna?

Kiitos pitkästä ja hyvästä vastauksesta :) Pätkäsin lainausta jottei tule kilometriviestiä. Haluaisin ehkä ensisijaisesti vastata tähän: Minussa on hurjasti epävarmuutta, mutta ei kyllä kamalasti vanhemmuuden saralla. Liittyy muihin asioihin. En usko, että ajatukseni äitiydestä radikaalisti muuttuvat. Kypsyvät, kyllä, se on ihan toivottavaa, mutta on tässä kohta jo viisi vuotta asioita pohdittu ja suunta on pysynyt jotakuinkin samana.

Miten itse näen asioita, kraah. Vaikea kysymys. Mä olen yksinhuoltajana päässy kurkkaamaan aika monen parisuhdetta lähietäisyydeltä, ystäväperheiden kautta. Mä olen se joka kyläilee ja kun ei ole miestä viihdyttämässä sitä toisen miestä niin pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaista. Kaikki ne ajatukset mitä mulla itselläni on joskus ollut kestävästä rakkaudesta ja kumppanuudesta... No aika harvoissa toteutuu edes pieni osa. Mitä enemmän mä näen, sitä vähemmän mä itselleni sellaista haluan. Mä olen kyynistynyt. Toisaalta en myöskään usko, että ihminen on kehittynyt yksiavioiseksi eläimeksi. Meissä on paljon moniavioisuuteen ja vapaampaan rakkauteen viittavia piirteitä.

Sekä yksiavioisuudessa että moniavioisuudessa on haasteita tässä nykykulttuurissamme. Siinä missä pienessä metsästäjä-keräilijäyhteisössä moniavioisuuskin on tarkoittanut sitä, että (lähes) kaikki kumppanit ovat kuitenkin tuttuja vuosikymmenten ajalta, eikä romantiikan loppu tarkoita sitä, että se ihminen katoaa täysin.

Päällimmäinen ajatus lienee se, että ihminen ei ole sopeutunut elämään näin suurissa yhteiskunnissa :D Mutta mikä sitten on paras kompromissi, sitä en tiedä. Totta kai ihminen oppii pitämään normina sen mitä ympärillään näkee. Mutta mikä olisi paras tapa normiksi pidettävänä? Judeo-kristillinen vaikutus kulttuuriimme määrää, että yksiavioinen, elämän loppuun asti kestävä avioliitto on paras, koska jumala. Mutta jos ei usko jumalaan, niin se ei oikein riitä selitykseksi. Ja kun poistaa kulttuuriset biakset niin mitä sitten jää jäljelle? (No epätieto :D )
 
Mun on ihan pakko palata tuohon imetysasiaan. Mihin asti teidän mielestänne sitten on ok imettää? Esikouluun asti? Kenties kouluun asti?

Missä vaiheessa siitä tulee lapselle noloa? Tai äitiä katsotaan kaikkialla pitkään? Onko ok että 4-6vuotias lapsi vielä tahtoo tissiä?

Olen hämmentynyt.

Ihmislajille sopiva vieroittumisikä on todennäköisesti jotain kolmen ja seitsemän ikävuoden väliltä. Äidinmaidosta ei ole mitään haittaa aikuisellekaan (ellei ole laktoosi-intoleranssia...) ja on paljon dokumentoituja tapauksia joissa 8-9 vuotiaita on imetetty esimerkiksi sairastumisen yhteydessä.

En tiedä missä vaiheessa siitä tulee lapselle noloa. Omani ei ole vielä mitään sellaisia merkkejä näyttänyt. Mun mielestä on ihan ok, että 4v haluaa tissiä. Jotkut toki virheellisesti opettavat lapsilleen, että äidinmaito on vain vauvoille, siitä voi aiheutua harmia jos lapsi on taipuvainen kiusaamaan muita.
 
[QUOTE="vieras";27018632]Mitä tuo artikkeli oikeasti koski? Onko täällä puhuttu ollenkaan siitä varsinaisesta lehtijutusta?[/QUOTE]

Artikkeli oli aika perushenkilöhaastis minusta ja äidistäni :) Ei täällä kyllä kauheasti ole siitä puhuttu, vissiin vain kourallinen oli edes lukenut sen :laugh:
 
[QUOTE="ninaTT";27019275]Kiitos pitkästä ja hyvästä vastauksesta :) Pätkäsin lainausta jottei tule kilometriviestiä. Haluaisin ehkä ensisijaisesti vastata tähän: Minussa on hurjasti epävarmuutta, mutta ei kyllä kamalasti vanhemmuuden saralla. Liittyy muihin asioihin. En usko, että ajatukseni äitiydestä radikaalisti muuttuvat. Kypsyvät, kyllä, se on ihan toivottavaa, mutta on tässä kohta jo viisi vuotta asioita pohdittu ja suunta on pysynyt jotakuinkin samana.

Miten itse näen asioita, kraah. Vaikea kysymys. Mä olen yksinhuoltajana päässy kurkkaamaan aika monen parisuhdetta lähietäisyydeltä, ystäväperheiden kautta. Mä olen se joka kyläilee ja kun ei ole miestä viihdyttämässä sitä toisen miestä niin pääsee näkemään ja kuulemaan kaikenlaista. Kaikki ne ajatukset mitä mulla itselläni on joskus ollut kestävästä rakkaudesta ja kumppanuudesta... No aika harvoissa toteutuu edes pieni osa. Mitä enemmän mä näen, sitä vähemmän mä itselleni sellaista haluan. Mä olen kyynistynyt. Toisaalta en myöskään usko, että ihminen on kehittynyt yksiavioiseksi eläimeksi. Meissä on paljon moniavioisuuteen ja vapaampaan rakkauteen viittavia piirteitä.

Sekä yksiavioisuudessa että moniavioisuudessa on haasteita tässä nykykulttuurissamme. Siinä missä pienessä metsästäjä-keräilijäyhteisössä moniavioisuuskin on tarkoittanut sitä, että (lähes) kaikki kumppanit ovat kuitenkin tuttuja vuosikymmenten ajalta, eikä romantiikan loppu tarkoita sitä, että se ihminen katoaa täysin.

Päällimmäinen ajatus lienee se, että ihminen ei ole sopeutunut elämään näin suurissa yhteiskunnissa :D Mutta mikä sitten on paras kompromissi, sitä en tiedä. Totta kai ihminen oppii pitämään normina sen mitä ympärillään näkee. Mutta mikä olisi paras tapa normiksi pidettävänä? Judeo-kristillinen vaikutus kulttuuriimme määrää, että yksiavioinen, elämän loppuun asti kestävä avioliitto on paras, koska jumala. Mutta jos ei usko jumalaan, niin se ei oikein riitä selitykseksi. Ja kun poistaa kulttuuriset biakset niin mitä sitten jää jäljelle? (No epätieto :D )[/QUOTE]

Vaihtoehtoina ei ole vain elämän loppuun asti kestävä yksiavioinen suhde. Voi olla myös pitkiä suhteita yksi tai useampi samanaikaisesti, yhdessä tai erikseen asuen. Jokainen parisuhde on erilainen. Ei muiden parisuhteista voi sivusta seuraamalla tietää kuin pintaa. Elämä on parempaa, jos siinä on muiden ihmissuhteiden lisäksi myös romantiikkaa.
 
[QUOTE="vieras";27019371]Vaihtoehtoina ei ole vain elämän loppuun asti kestävä yksiavioinen suhde. Voi olla myös pitkiä suhteita yksi tai useampi samanaikaisesti, yhdessä tai erikseen asuen. Jokainen parisuhde on erilainen. Ei muiden parisuhteista voi sivusta seuraamalla tietää kuin pintaa. Elämä on parempaa, jos siinä on muiden ihmissuhteiden lisäksi myös romantiikkaa.[/QUOTE]

Juu kyllä mä kiitos tiedän, että on muitakin vaihtoehtoja :D Ihan on tuttua omasta elämästäni.

Mutta pohdintani ytimessä oli ehkä se, että minkälaiset suhteet ovat jotakuinkin yhtä hyviä keskenään? Mitkä ovat hyviä valintoja, mitkä huonoja? Jos esimerkiksi on niitä pitkiä suhteita ilman yhteisasumista - niin saako/pitääkö näistä kertoa lapsille?

Ei muiden parisuhteista kaikkea voi tietää, mutta sen verran tiedän, etten halua sitä omalle kohdalleni. Saan myös usein kuulla ongelmista ja konflikteista, ja mä valitsen mieluummin tämän tyylin kuin ne ongelmat ja konfliktit. Siihenkin on monta syytä ja jollekin oikea valinta on eri kuin omani, se on ihan ok :)
 
[QUOTE="ninaTT";27019322]Ihmislajille sopiva vieroittumisikä on todennäköisesti jotain kolmen ja seitsemän ikävuoden väliltä. Äidinmaidosta ei ole mitään haittaa aikuisellekaan (ellei ole laktoosi-intoleranssia...) ja on paljon dokumentoituja tapauksia joissa 8-9 vuotiaita on imetetty esimerkiksi sairastumisen yhteydessä.

En tiedä missä vaiheessa siitä tulee lapselle noloa. Omani ei ole vielä mitään sellaisia merkkejä näyttänyt. Mun mielestä on ihan ok, että 4v haluaa tissiä. Jotkut toki virheellisesti opettavat lapsilleen, että äidinmaito on vain vauvoille, siitä voi aiheutua harmia jos lapsi on taipuvainen kiusaamaan muita.[/QUOTE]

Äidinmaitoa juokoon mun puolesta vaikka 120-vuotias, mutta MUKISTA.
 
Alkuperäinen kirjoittaja enmuistanikkiä;27019415:
Äidinmaitoa juokoon mun puolesta vaikka 120-vuotias, mutta MUKISTA.

Mitä vikaa tississä on...? o.O Tiesithän, että rinnat ovat olemassa (ensisijaisesti) lapsen ruokkimista varten?
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä