Jos jota kuta mukamas jäi häiritsemään eiliset juttuni, että mitäköhän meille kuuluu, niin tässä ois.
Kirjoitin kirjeen, jonka kirjoitin maltilla jokaista sanaa miettien, ettei ole loukkaantumisen aihetta. Kirjoitin siitä jatkuvasta lähentelystä ja puristelusta, arvostuksen puutteesta, unen puutteesta ja siitä miten kohtelee lapsia. Alussa ja lopussa pohjustelin, että miksi kirjoitan ja ainakin kolme kertaa, että rakastan. Alkuun ja loppuun kirjoitin, ettei ole mitään vittuilua, vaan tahdon tarjota ajatukseni nähtäville. Oli sitte niin hyvä kirje, että pyysin olemaan poistamatta. Kirjoitin myös etten ala huutamista katteleen.
No eikös vaan ollut lukenut kun tulin kaupasta. Murjotti ja vihaisena karjaisi, että ihan yhtälailla minäkin huudan lapsille. Olin vähän järkyttynyt sen lukutaidottomuudesta ja todellisuuden tajusta. Vaihdettiin pari äkäistä sanaa (VITUN KIVA TULLA VÄSYNEENÄ TÖISTÄ JA SAADA TOLLANEN LITANIA VITTUILUA!)(
Oltiin sitte vähän aikaa eri puolilla taloa. Aikani juttua päässä pyöriteltyäni en jaksanut enää odottaa, että lapset menee nukkumaan ja saatais juteltua. Keittiöstä tullessani multa vaan karkasi suusta, että "enpä menekään sitte huomenna autokoululle, vaan asuntotoimistoon, kun noin lapsellisesti pitää reagoida, kun minä yritän tehdä jotain tämän suhteen paranemiseksi". No siinä sitte pari lausetta tuli huutaen ja sitten huomautin että älä huuda. Pari sanaa äkäistä sananvaihtoa ja ukko tajusi, että olen oikeasti vittuuntunut tilanteeseen. (jotain että on vähän eri asia, että minä yöllä kuoleman väsyneenä kivahdan vauvalle kun se sinnittelee, kun kumminki heti tajuan virheeni ja hellitelen toista. Miehellä ehkä PIKKUSEN pelottavampi ääni)
Tuli toiselle sohvalle istumaan ja ihan rauhassa juteltiin vartti. Sitten asiat alko olla vähän selvät. Meni vielä toinen mokoma vartti ennen ku sain rentouduttua sen syliin kun olin niin jäykistynyt pitämään puoliani.
Sitte köllittiin siinä hetki. Minä sain yrittää nukahtaa, mutta ei tietenkään uni tule jos tarjoutuu mahdollisuus päiväunille. Suukoteltiin ja hellittiin koko ilta ja seksistä ei mitään viitettä.
Että meni viesti perille sitä kourimisesta, mutta menikö liian hyvin. Nyt se ei tietty uskalla enää ollenkaan tehdä aloitetta...
Ja juu, en maininnu mitään siitä maanantaiaamuisesta. Tulin siihen tulokseen, että olisin kyllä voinut tehdä itseni paremmin selväksi eikä mies tajunnu tekevänsä mitään väärin, niin miksi sitä pitäs rankasta. Se nyt ainakin ois vieny täydellisesti mieheltä (ainakin seksuaalisen) itsetunnon..
Kirjoitin kirjeen, jonka kirjoitin maltilla jokaista sanaa miettien, ettei ole loukkaantumisen aihetta. Kirjoitin siitä jatkuvasta lähentelystä ja puristelusta, arvostuksen puutteesta, unen puutteesta ja siitä miten kohtelee lapsia. Alussa ja lopussa pohjustelin, että miksi kirjoitan ja ainakin kolme kertaa, että rakastan. Alkuun ja loppuun kirjoitin, ettei ole mitään vittuilua, vaan tahdon tarjota ajatukseni nähtäville. Oli sitte niin hyvä kirje, että pyysin olemaan poistamatta. Kirjoitin myös etten ala huutamista katteleen.
No eikös vaan ollut lukenut kun tulin kaupasta. Murjotti ja vihaisena karjaisi, että ihan yhtälailla minäkin huudan lapsille. Olin vähän järkyttynyt sen lukutaidottomuudesta ja todellisuuden tajusta. Vaihdettiin pari äkäistä sanaa (VITUN KIVA TULLA VÄSYNEENÄ TÖISTÄ JA SAADA TOLLANEN LITANIA VITTUILUA!)(
Oltiin sitte vähän aikaa eri puolilla taloa. Aikani juttua päässä pyöriteltyäni en jaksanut enää odottaa, että lapset menee nukkumaan ja saatais juteltua. Keittiöstä tullessani multa vaan karkasi suusta, että "enpä menekään sitte huomenna autokoululle, vaan asuntotoimistoon, kun noin lapsellisesti pitää reagoida, kun minä yritän tehdä jotain tämän suhteen paranemiseksi". No siinä sitte pari lausetta tuli huutaen ja sitten huomautin että älä huuda. Pari sanaa äkäistä sananvaihtoa ja ukko tajusi, että olen oikeasti vittuuntunut tilanteeseen. (jotain että on vähän eri asia, että minä yöllä kuoleman väsyneenä kivahdan vauvalle kun se sinnittelee, kun kumminki heti tajuan virheeni ja hellitelen toista. Miehellä ehkä PIKKUSEN pelottavampi ääni)
Tuli toiselle sohvalle istumaan ja ihan rauhassa juteltiin vartti. Sitten asiat alko olla vähän selvät. Meni vielä toinen mokoma vartti ennen ku sain rentouduttua sen syliin kun olin niin jäykistynyt pitämään puoliani.
Sitte köllittiin siinä hetki. Minä sain yrittää nukahtaa, mutta ei tietenkään uni tule jos tarjoutuu mahdollisuus päiväunille. Suukoteltiin ja hellittiin koko ilta ja seksistä ei mitään viitettä. Että meni viesti perille sitä kourimisesta, mutta menikö liian hyvin. Nyt se ei tietty uskalla enää ollenkaan tehdä aloitetta...
Ja juu, en maininnu mitään siitä maanantaiaamuisesta. Tulin siihen tulokseen, että olisin kyllä voinut tehdä itseni paremmin selväksi eikä mies tajunnu tekevänsä mitään väärin, niin miksi sitä pitäs rankasta. Se nyt ainakin ois vieny täydellisesti mieheltä (ainakin seksuaalisen) itsetunnon..
Mitä nuo harmaat inisee? Mies ei ihan varmasti tiennyt, että ap ei halua, silloin on vähän liioittelua vetää raiskaussyytettä kehiin. Tosi kiva että saitte asian puhuttua. :flower: Ja varsinkin, kun hellyyttäkin sitten sait. Eiköhän nuo asiat tuosta oikene, kun pidät puolesi.
