T
Turkilmas
Vieras
Täällä "kulmilla" on pyörinyt kesästä asti musta villikissa, mutta sitä ei ole onnistunut näkemään kuin joskus vilaukselta. Tässä on vieressä navetta josta varmaan käy pyydystämässä hiiriä ravinnokseen.
Viime sunnuntaina kissa oli kuitenkin ihan meidän pihan vieressä, loikoili siinä rauhassa. Vein sille maitoa ja kinkkua. Kissa ei todellakaan uskaltanut tulla luokseni, mutta söi tarjoiluni myöhemmin kun olin mennyt sisälle. Sen jälkeen olen vienyt joka päivä kissalle ruokaa, mutta en ole nähnyt sitä kuin vilaukselta.
Tänään oltiin siskon kanssa tupakalla (joo, hyi mua) ja otin taas kinkkua mukaan. Koitin piruuttani "kiskitellä" josko vaikka siskonikin näkisi kisun. Muutaman minuutin päästä talon kulmalta alkoi kuulua miukumista ja siellähän se kissa oli
.
Palottelin kissalle kinkun ja laitoin kipan meidän viereemme. Kissa tuli ja söi kinkkunsa kovalla vimmalla. Sen jälkeen se tuli mouruamaan viereemme ja alkoi pyöriä jaloissa. Antoi silittää ja oli oikein tuttavallinen. Hain sisältä lisää kinkkua ja se söi nekin heti. Esikoinenkin tuli kissaa katsomaan ja se antoi pojankin silittää.
Kun sitten ajateltiin mennä sisälle, niin kissa ajatteli tulla mukaan
. Koira tietty haukkui minkä ehti, mutta sekään ei pelottanut kissaa. Lopulta päästettiin kissa kylmään eteiseen ja mä tein sille pahvilaatikkoon pedin. Kissa jäi eteiseen ja toivoi kovasti sisälle pääsyä.
Hetki sitten mentiin taas siskon kanssa tupakalle. Kissa tuli mukaamme pihaan, puski päätään kättämme vasten ja mourusi. Siskoni otti kissan jopa syliinsä, eikä se ollut yhtään kiukkuinen. Ja sisälle mentyämme kissa tuli taas eteiseen. Kova työ mennä sisälle päästämättä kissaa myös, sillä se totisesti tahtoisi tulla oikein sisälle asti.
Ei uskalleta päästää sitä tänne kun meillä tosiaan on tuo koira. Ja pelottaa vähän myös taaperon puolesta, sillä kissa saattaa suuttua jos taapero käsittelee sitä kovakouraisesti meidän huomaamattamme.
Mutta siis mitäs ihmettä nyt? Meillä on sangen nälkäinen ja hellyydenkipeä kisuli, joka kovasti tahtoisi asettua taloksi
:heart:
Viime sunnuntaina kissa oli kuitenkin ihan meidän pihan vieressä, loikoili siinä rauhassa. Vein sille maitoa ja kinkkua. Kissa ei todellakaan uskaltanut tulla luokseni, mutta söi tarjoiluni myöhemmin kun olin mennyt sisälle. Sen jälkeen olen vienyt joka päivä kissalle ruokaa, mutta en ole nähnyt sitä kuin vilaukselta.
Tänään oltiin siskon kanssa tupakalla (joo, hyi mua) ja otin taas kinkkua mukaan. Koitin piruuttani "kiskitellä" josko vaikka siskonikin näkisi kisun. Muutaman minuutin päästä talon kulmalta alkoi kuulua miukumista ja siellähän se kissa oli
Palottelin kissalle kinkun ja laitoin kipan meidän viereemme. Kissa tuli ja söi kinkkunsa kovalla vimmalla. Sen jälkeen se tuli mouruamaan viereemme ja alkoi pyöriä jaloissa. Antoi silittää ja oli oikein tuttavallinen. Hain sisältä lisää kinkkua ja se söi nekin heti. Esikoinenkin tuli kissaa katsomaan ja se antoi pojankin silittää.
Kun sitten ajateltiin mennä sisälle, niin kissa ajatteli tulla mukaan
Hetki sitten mentiin taas siskon kanssa tupakalle. Kissa tuli mukaamme pihaan, puski päätään kättämme vasten ja mourusi. Siskoni otti kissan jopa syliinsä, eikä se ollut yhtään kiukkuinen. Ja sisälle mentyämme kissa tuli taas eteiseen. Kova työ mennä sisälle päästämättä kissaa myös, sillä se totisesti tahtoisi tulla oikein sisälle asti.
Ei uskalleta päästää sitä tänne kun meillä tosiaan on tuo koira. Ja pelottaa vähän myös taaperon puolesta, sillä kissa saattaa suuttua jos taapero käsittelee sitä kovakouraisesti meidän huomaamattamme.
Mutta siis mitäs ihmettä nyt? Meillä on sangen nälkäinen ja hellyydenkipeä kisuli, joka kovasti tahtoisi asettua taloksi
