Siis en ihan oikeesti tiedä, mitä teen. Mutta tätä ihmettelen, et onko oikeesti niin, et nykyään vain työ merkkaa? Scindapsus: Siis ilman muuta mun täytyy laskea esim. et jääkö tollasesta kulkemisesta käteen mitään. Ja etkö itse ajattele lapsia? onko niin, et nykyään äidit on niin itsekeskeisiä ja työkeskeisiä et tehdään mukulat ja heitetään ne päiväkotiin muiden hoidettaviks? etkö sinä miettisi, et kärsiikö perhe? Ei tämä ole helppo päätös, koska vaakakupissa ovat mahdollinen ura ja toisessa perhe ja avioliitto. Tottakai aina joku kärsii, mut pitää vain miettiä omat arvot, et mikä on tärkeintä. Mun siskoki sano, et ilman muuta töihin. Nykynaisen elämä on sellasta, et töihin vaan ja lapset hoitoon. Mut haluanko siihen stressiin ja sen vuoksi halusin kuulla mielipiteitä sellasilta, jotka kulkee tollasia matkoja, et kuinka se arkielämässä vaikuttaa kaikkeen. Ja sit vaan plussat ja miinukset paperille.
Jos mä olisin itsekäs luonne niin ottasin työpaikan heti vastaan ajattelisin, et mä jätän sen sitte jos se tuntuu mahdottomalta. Mutta kun en ole, niin mietin, vaikkei joo tarvis, mut silti, et mitä se tekee työnantajalle taas kouluttaa uusi ihminen hommaan. Et pitäis kuitenki löytyä sitä sitoutumista hommaan.
Esimerkiks, jos työ ei olis stressavaa niin matka ei välttämättä olis niin paha, mut jos on sekä työ stressaavaa, että sitte matka niin sitte ilta on ihan stressinä. Ja sitte vaan kiukkuaa ja huutaa lapsille jne..mut jos se työ oliski ihanaa ja siitä sais voimaa niin ehkä sitä sitte jaksais. Nämä on vain näitä päättämättömän ihmisen mietteitä. Ehkä paremmin selviää itselle, kun näin kirjottaa ruudulle ajatuksia. Jos siis kyseessä olis 30km matka en miettis yhtään, ottasin heti paikan vastaan ilomielin.