No 
kaikki alkoi ensiksi onnellisesti ,mä tulin raskaksi toinen kerta meillä oli oma ostettu uus rivitalo,missä sitten alkoivat ongelmat ja mies ei halunut niitä hoita,eli ensiks sielä oli paha haju,sitten vesivahinko on tapahtunut ja mä olin hoitanut ne kaikki asiat itse kun olin raskaana,sitten kun en enää jaksanut elää sielä,koska oli paha haju ja muuten toi vesivahinko,mä menin äidin luo ja mies tuli mukaan sinne asumaan kolmeksi kuukaudeksi,meillä oli riitoja sen takia,mies joi töissä eikä vastanut mulle ollenkaan kun mä olin soitanut,hän oli lähtenyt pois sieltä myös ja jopa mun äiti soiti hänelle ja pyysi että tulee tänne kun sun vaimo on raskaana,mitä sä hänelle teet,no sitten joskus hoitimme ne ongelmia ja myimme talon pois ja muutimme vuokra-asuntoon ja meilä jäi vielä iso laina joka maksamme vieläkin,sitten taas kun muutimme sielä talossa oli hometta ja taas vesivahinko,taas riitoja taas hän sanoi se on mun syy taas mulle stressi hän ei halunut muuta sieltä pois ollenkaan vaikka mä sanoin että mä en jaksa miks noin menee miks mä en voi olla edes raskauden aikana onnellinen miks vain meille noin,mä kuitenkin olin vielä vahvana silloin ja jotenkin laitanut vain itse yksin ne asiat kuntoon ja me muutimme TAAS eli sinne missä me nyt asumme,mies taas oli kännissä jossain monta kerta vaikka ennen ei ole juonut ollenkaan ja loppujen loppuksi mä ahdistuin ja jouduin sairalaan,koska pyysin itse kun en jaksanut enää noin,se oli kun painajainen minulle lulin että vain minulle käy niin vaikka lapsi oli niin toivottu ja mä tein ja yritin tehdä kaikki niin oikein söin vain luomua ulkoilin,mutta en ollut onnellinen ollenkaan ja stressiä oli ja vielä sen lisääks ahdistuin.Sitten minulle käynistettiin synnytys koska sen lisääksi olin pahassa kunnossa ja hemoglobiini oli jotain 60 tai ale.Kun vauva tuli maailmaan,mä jouduin kriisiosastolle,koska pyysin itse että en halua kotiin ja kaipan keskustelu apua,kun olin silloin myös huolissaan vauvan hyvinvoinnista miten toi kaikki voi vaikuttaa vauvaan vielä joskus.Niin olin sielä kaksi viikkoa kriisi osastolla sain tukea ja pääsin kotiin,olin todella vihainen miehelle kaikkista että noin meni eikä hän halunut silloin auta,eli kaikkista tuli masennus ja huoli vauvasta.
Mies ei ole välitänyt yhtään ja nauranut mulle sanoi monta kerta että mä olen idiotti ja niin edelleen,se oli raskasta.Sitten mä hänelle sanoin että mä annan sulle anteeksi jos me käydään lääkärillä kun mä haluan lääkärin kanssa keskustella,näistä stressi juttuista,mä vaan olin vauvasta niin huolissaan + hormoonit hyppäsivät sinne tänne,kun oli tuore äiti.Mies oli siitä mieltä että ei.oletko idiotti sulla on terve vauva,no sitten meillä tuli riita kaikki sen takia ja mä sanoin hänelle että mä mielummin kuolen kun jatkan sun kanssa,kun sä et mua ymmärrä kuitenkin.
No sitten mies soiti mulle töistä kun oli tulossa kotiin ja sanoi että ok mennään käydään yksityisellä voit sä keskustella jos oot oikeasti niin huolissaan ja vihainen mulle.Mä melkein hyppäsin onnesta,ihana että pääsen puhumaan huolista.
Mutta kävi niin että hän vei mua päivystykseen ja valehteli että sielä on lääkäri että hän jo soiti hänelle,eli hän vasta mun kysymykseen,mä vielä mietinyt monta kerta miten se on mahdollista...
no kävi niin että hän on keksinyt koko juttu sielä että mä yritin tehdä itsemurha monta kerta ja mä jouduin sä voit varma arvata mihin,sinne mihin varma kukaan ei halua joutua.Silloin mä sain varma kovin stressi mitä olin ikinä saanut,että oma mies laitanut mua sinne.Kaikki olivat vihaisia hänelle,mun äiti ,hänen isä,mun äiti jopa löi häntä ja sanoi että sä olet idiotti kyllä.Eli kaikki saivat shokki ja minä kaikist eniteen,itkin vain sielä koko ajan,lulin että olen maailman epäonnistunut ja että miten mä jatkan.
Mies kuitenkin tuli sinne toi mulle kukkia ja ketrtoi kaikki lääkärille että hän teki niin koska pelkäsi että mä oikeasti teen jotain itselle ja hän luli että mä en joudu sinne vaan kriisiosatsolle ja saan lääkitystä vaan masennukseen
Hän oli todella paholani silloin.
Vielä kaikkien sen lisääksi kun mä pääsin sieltä mä sain kuulla että lapsella on ehkä syöpä vaikka onneks ei ollut,sitten myöhämmin isä kuoli,isoisä kuoli ja monta muita asioita,mä lulin silloin että tuun hulluksi ja etten enää pääse yli kaikkista
ai nii ja tansimaan sinne mä menin kun olin vihainen miehelle,kaikista mitä hän mulle teki,sinne kyll ihan vahingossa mä jouduin eli sen kaverin kanssa joka on itse tanssija hänen kanssa olimme jos näin saa sanoa juhlimassa,paitsi mä join suuruun silloin,mä en ole varma vielä kaikki kertonut sulle ,mutta se on niin vaikea selittää
elämää meni vain niin huonosti,en olisi voinut ikinä arvata että näin käy mulle,olen nyt vain ahdistunut,pelkään kaikkia,shoppailen paha olo pois ja n.e.
lisään vielä että nyt mies yrittä olla niin hyvää kun vaan voi,mutta mä en voi antaa anteeksi vaikka yritin monta kerta eli olen niin rikki siällä ja vielä huoli vauvasta on ,vaikka tiedän että ei tarvi olla huolissaan varma....
eli mua saa haukkua nyt koska kerroin kaikki :ashamed:
mutta jos joku vitsi vastata niin kysyn että:
Pitäisikö miehelle antaa anteeksi,hän sanoi ettei sellaista enää ikinä toistu :ashamed: ,pitäisikö mun kuitenkin yrittä vielä?
Onko se oikeasti niin kamala juttu?
Entäs vauva,voiko mun raskauden aikanen olotila jotenkin vaikuttaa vauvaan? :ashamed: Ainakin olen miehelle vihainen tästä paljon ettei hän on tukenut mua ja mä hoitanut kaikki itse :ashamed:
Mua nolotta ja hirveästi,mutta en jaksa enää kanta sisällä ne asiat :ashamed: :ashamed: :ashamed:
kaikki alkoi ensiksi onnellisesti ,mä tulin raskaksi toinen kerta meillä oli oma ostettu uus rivitalo,missä sitten alkoivat ongelmat ja mies ei halunut niitä hoita,eli ensiks sielä oli paha haju,sitten vesivahinko on tapahtunut ja mä olin hoitanut ne kaikki asiat itse kun olin raskaana,sitten kun en enää jaksanut elää sielä,koska oli paha haju ja muuten toi vesivahinko,mä menin äidin luo ja mies tuli mukaan sinne asumaan kolmeksi kuukaudeksi,meillä oli riitoja sen takia,mies joi töissä eikä vastanut mulle ollenkaan kun mä olin soitanut,hän oli lähtenyt pois sieltä myös ja jopa mun äiti soiti hänelle ja pyysi että tulee tänne kun sun vaimo on raskaana,mitä sä hänelle teet,no sitten joskus hoitimme ne ongelmia ja myimme talon pois ja muutimme vuokra-asuntoon ja meilä jäi vielä iso laina joka maksamme vieläkin,sitten taas kun muutimme sielä talossa oli hometta ja taas vesivahinko,taas riitoja taas hän sanoi se on mun syy taas mulle stressi hän ei halunut muuta sieltä pois ollenkaan vaikka mä sanoin että mä en jaksa miks noin menee miks mä en voi olla edes raskauden aikana onnellinen miks vain meille noin,mä kuitenkin olin vielä vahvana silloin ja jotenkin laitanut vain itse yksin ne asiat kuntoon ja me muutimme TAAS eli sinne missä me nyt asumme,mies taas oli kännissä jossain monta kerta vaikka ennen ei ole juonut ollenkaan ja loppujen loppuksi mä ahdistuin ja jouduin sairalaan,koska pyysin itse kun en jaksanut enää noin,se oli kun painajainen minulle lulin että vain minulle käy niin vaikka lapsi oli niin toivottu ja mä tein ja yritin tehdä kaikki niin oikein söin vain luomua ulkoilin,mutta en ollut onnellinen ollenkaan ja stressiä oli ja vielä sen lisääks ahdistuin.Sitten minulle käynistettiin synnytys koska sen lisääksi olin pahassa kunnossa ja hemoglobiini oli jotain 60 tai ale.Kun vauva tuli maailmaan,mä jouduin kriisiosastolle,koska pyysin itse että en halua kotiin ja kaipan keskustelu apua,kun olin silloin myös huolissaan vauvan hyvinvoinnista miten toi kaikki voi vaikuttaa vauvaan vielä joskus.Niin olin sielä kaksi viikkoa kriisi osastolla sain tukea ja pääsin kotiin,olin todella vihainen miehelle kaikkista että noin meni eikä hän halunut silloin auta,eli kaikkista tuli masennus ja huoli vauvasta.Mies ei ole välitänyt yhtään ja nauranut mulle sanoi monta kerta että mä olen idiotti ja niin edelleen,se oli raskasta.Sitten mä hänelle sanoin että mä annan sulle anteeksi jos me käydään lääkärillä kun mä haluan lääkärin kanssa keskustella,näistä stressi juttuista,mä vaan olin vauvasta niin huolissaan + hormoonit hyppäsivät sinne tänne,kun oli tuore äiti.Mies oli siitä mieltä että ei.oletko idiotti sulla on terve vauva,no sitten meillä tuli riita kaikki sen takia ja mä sanoin hänelle että mä mielummin kuolen kun jatkan sun kanssa,kun sä et mua ymmärrä kuitenkin.
No sitten mies soiti mulle töistä kun oli tulossa kotiin ja sanoi että ok mennään käydään yksityisellä voit sä keskustella jos oot oikeasti niin huolissaan ja vihainen mulle.Mä melkein hyppäsin onnesta,ihana että pääsen puhumaan huolista.
Mutta kävi niin että hän vei mua päivystykseen ja valehteli että sielä on lääkäri että hän jo soiti hänelle,eli hän vasta mun kysymykseen,mä vielä mietinyt monta kerta miten se on mahdollista...
no kävi niin että hän on keksinyt koko juttu sielä että mä yritin tehdä itsemurha monta kerta ja mä jouduin sä voit varma arvata mihin,sinne mihin varma kukaan ei halua joutua.Silloin mä sain varma kovin stressi mitä olin ikinä saanut,että oma mies laitanut mua sinne.Kaikki olivat vihaisia hänelle,mun äiti ,hänen isä,mun äiti jopa löi häntä ja sanoi että sä olet idiotti kyllä.Eli kaikki saivat shokki ja minä kaikist eniteen,itkin vain sielä koko ajan,lulin että olen maailman epäonnistunut ja että miten mä jatkan.
Mies kuitenkin tuli sinne toi mulle kukkia ja ketrtoi kaikki lääkärille että hän teki niin koska pelkäsi että mä oikeasti teen jotain itselle ja hän luli että mä en joudu sinne vaan kriisiosatsolle ja saan lääkitystä vaan masennukseen
Hän oli todella paholani silloin.
Vielä kaikkien sen lisääksi kun mä pääsin sieltä mä sain kuulla että lapsella on ehkä syöpä vaikka onneks ei ollut,sitten myöhämmin isä kuoli,isoisä kuoli ja monta muita asioita,mä lulin silloin että tuun hulluksi ja etten enää pääse yli kaikkista
ai nii ja tansimaan sinne mä menin kun olin vihainen miehelle,kaikista mitä hän mulle teki,sinne kyll ihan vahingossa mä jouduin eli sen kaverin kanssa joka on itse tanssija hänen kanssa olimme jos näin saa sanoa juhlimassa,paitsi mä join suuruun silloin,mä en ole varma vielä kaikki kertonut sulle ,mutta se on niin vaikea selittää
elämää meni vain niin huonosti,en olisi voinut ikinä arvata että näin käy mulle,olen nyt vain ahdistunut,pelkään kaikkia,shoppailen paha olo pois ja n.e.
lisään vielä että nyt mies yrittä olla niin hyvää kun vaan voi,mutta mä en voi antaa anteeksi vaikka yritin monta kerta eli olen niin rikki siällä ja vielä huoli vauvasta on ,vaikka tiedän että ei tarvi olla huolissaan varma....
eli mua saa haukkua nyt koska kerroin kaikki :ashamed:
mutta jos joku vitsi vastata niin kysyn että:
Pitäisikö miehelle antaa anteeksi,hän sanoi ettei sellaista enää ikinä toistu :ashamed: ,pitäisikö mun kuitenkin yrittä vielä?
Onko se oikeasti niin kamala juttu?
Entäs vauva,voiko mun raskauden aikanen olotila jotenkin vaikuttaa vauvaan? :ashamed: Ainakin olen miehelle vihainen tästä paljon ettei hän on tukenut mua ja mä hoitanut kaikki itse :ashamed:
Mua nolotta ja hirveästi,mutta en jaksa enää kanta sisällä ne asiat :ashamed: :ashamed: :ashamed:
