Ja mielepiteita voi tulla vaikka kuinka paljon,kun jotain mun pitää päätä ja ajttella etenpäin mitä sitten :ashamed: .... :hug:
Ok,jos saa kysyä niin kaipan ihan oikeasti vain ja ainoastaan mielipite joo tai ei..
- Viestiketjun aloittaja Eestlanna Savanna
- Ensimmäinen viesti
L
lissu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Sitä on niin vaikea sanoa jos ei ihan oikeasti ole itse siinä kyseisessä tilanteessa. Vaikka sä miten kirjoittaisit sut tunteista ja olotiloista, niin silti me ei pystytä tuntemaan miltä susta tuntuu.
Jos ei ole rakkautta, niin sitten varmaan lähtisin.
H
hh
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Molemmissa tapauksissa antaisin anteeksi. Miehesi on toiminut parhaan kykynsä ja ymmärryksensä mukaan. Mitä olen teksteistäsi ymmärtänyt, sinulla on ihan hyvä mies. Elämässä sattuu ja tapahtuu. Ei kannata jäädä märehtimään, mutta on hyvä käydä asiat läpi ihan pohjamutia myöden ja sitten siirtää ne ö- mappiin. *halaus*
Alkuperäinen kirjoittaja hannamaria:
Mä oikeasti kerroin nyt totta,hänkin voi tulla konelle ja hän voi sanoa että asiat on niin,mä en ole valehdellut tippakaan,kerroin kaikki miten olisi,kun haluan oikeasti tehdä jo jotain oman parisuhden kanssa ja ajtusmaailman kanssa,mä kerroinki että ensimäinen kerta kun silloin tuli riita mä sanoin hänelle mee vittuun kun oli jo täynnä ette hän kuntelee eikä jaksa mitä tehdä,hän suttui ja lähti sitten yöks
Ehkä hän on nyt hyvää,en voi ainakaan mitään pahaa sanoa,mua vaan vaiva se mitä ennen oli,jos en olisi raskaana silloin mä en olisi muistanut edes nä jutut,mä olen perfektioniisti kans ja se sanoi mun lääkäri,mä en kestää sellaista ja kun vielä raskaus on hirmun tärkeä asia minulle,voitte mua pitää tyhmänä mutta oikeasti se on se mitä minusta tuntu
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Uskon sua, mutta teillä on ymmärrysongelma. Jos miehesi tarkoitti hyvää, hän ei ymmärtänyt toimintansa merkitystä, jos hän ei tarkoittanut hyvää, niin mitä yhteistä teillä on?
Viittaan tässä siis tohon raskauden aikaiseen juttuusi.
Muuten on vähän paha sanoa muuta kun että henkistäkään saati fyysistä väkivaltaa ei nykyään naisen tartte länsimaissa sietää
No kun hän vei mua päivystykseen hän on tarkoitanut hyvää ja valehteli liika,se on mulle vaikea sietä vieläkin,mutta ehkä pystyn antaa anteekis tästä,mutta raskaus? :/
J
juu
Vieras
M
mie
Vieras
Sun miehesi ei välttämättä edes muista noita pois lähtemisiä tai YHTÄ kertaa kännissä firman juhlissa, vaikka ne on sulle tosi isoja asioita... Hän ei ole välttämättä tarkoittanut niillä sinua mitenkään loukata, olet vaan ottanut ne liian raskaasti.
Ei se auta, että jää menneitä kaivelemaan vaan se merkitsee miten miehesi käyttäytyy NYT ja kohtelee sinua.
Ei se auta, että jää menneitä kaivelemaan vaan se merkitsee miten miehesi käyttäytyy NYT ja kohtelee sinua.
Alkuperäinen kirjoittaja mie:
Mua vaan jäi vaivamaan jos se vaikutta lapseen :ashamed: kun sairastuin ahdistukseen ja syytän taas hänet ja ahdistuneisuus oli sen takia vaan kun pelkäsin miten stressi vaikuttaa,anteeks että taas samasta aihe,mutta haluan käsitellä niitä loppuksi,lupan en enää tulee näiden aiheiden takia tänne kyselemään,kun tiedän miten outoa se nytkin on,mutta ne asita on mun sisällä enkä paljon mitään voi
V
Vieras
Vieras
1. Sä haet vaan huomiota jatkuvasti märisemällä samaa asiaa
2. Sä haet vaan huomiota jatkuvasti märisemällä samaa asiaa
Sori, ei pahalla, mutta sen kuvan oon saanut tuosta jatkuvasta saman asian ruikuttamisesta ja muista jutuistas että asiat on pahasti pielessä. Ja jos et tuosta ruikuta niin kehität jonkun muun kriisin. Miten ihminen voikin olla noin negatiivinen!!! Sulla on varmaan tosi paha olla :/
2. Sä haet vaan huomiota jatkuvasti märisemällä samaa asiaa
Sori, ei pahalla, mutta sen kuvan oon saanut tuosta jatkuvasta saman asian ruikuttamisesta ja muista jutuistas että asiat on pahasti pielessä. Ja jos et tuosta ruikuta niin kehität jonkun muun kriisin. Miten ihminen voikin olla noin negatiivinen!!! Sulla on varmaan tosi paha olla :/
?
!!!!!!!!!!!!
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Sehän tässä nyt onkin ongelmana, että hänen on tosi paha olla! Mutta ei kukaan tahallaan ole huonoissa fiiliksissä
M
mie
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Sun raskaudenaikainen stressi ei varmasti vaikuta lapseen. Eri asia jos puhuttaisiin sodasta, läheisen kuolemasta tms. raskauden aikana. Kaikilla meillä on enemmän tai vähemmän stressiä elämässsä koko ajan, myös raskauden aikana. Sen sijaan toi älytön murehtiminen ja stressaaminen vaikuttaa syntyneisiin lapsiisi koko ajan.
V
voi kääk
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
JESSUS SENTÄÄN! Et kai sä vielä tohon tilanteeseen ole raskaaksi hankkiutunut??
Ei millään pahalla, mutta jos olet, niin oliskohan kannattanut a) laittaa oma pääkoppa ensin kuntoon ja b) laittaa se parisuhde kuntoon
En voi kun järkyttyä sun touhuista taas!
M
mie
Vieras
Savanna ihan oikeesti varaa aika yksityiselle lääkärille. Kukaan täällä ei voi sua oikeesti auttaa ja auttajien lisäksi täällä on myös ihmisiä jotka haluaa sulle pahaa. Ihmiset voi täällä kuunnella sua, mutta mitään varsinaista apua et oikeesti saa. Sen huomaa siitäkin kun koko ajan jauhat samoja asioita, että ei sua täällä kukaan osaa/voi auttaa, ei meillä ole koulustusta siihen.
Ei tarvi koulutusta vaan miten te olisitte toimineet =) sen haluan tietä ja löytä itselle sopiva vastaus siihen
Alkuperäinen kirjoittaja Mustana:
Joo :/ Mulla alkoi myös ahdistuneisuus kolme viikkoa ennen synnytystä ja se oli aika kova kun stressaasin stressistä,luin vain kaikenlaista jo silloin ja raskaana herkänä otin liian vakavasti
Savanna kuule, mun lapseni olisi sitten varmaan todella todella sairas jos stressi aiheuttaisi lapsille sairauksia. Mun raskausaika oli suoraan sanoen yhtä helvettiä, stressaamista, odottamista ja paljon erilaisia testejä. Mutta terve lapsi sieltä tuli. Eikä hän ole kärsinyt minun raskaudesta yhtään :heart:
Jos nyt kuvittelisin olevani sinun saappaissa noissa tilanteissa:
1. Yrittäisin miettiä tosissani kuinka suuri hätä mulla olisi ollut, koska mies meni valehtelemaan noin paljon, jotta saisin hoitoa.
Viranomaiset ei ota pakkohoitoon ellei ole vaarallinen joko itselleen tai toisille. Muuten ilman toisen suostumusta, ei voi laittaa pakkohoitoon. Kuitenkin itse olen nähnyt yhden sukulaiseni pahat mielenterveysongelmat ja kun hän tarpeeksi alkaa stressaan yms. hän menee täysin sekaisin. Hän ei ole vaaraksi kenellekään, ainoastaan näkee ulkopuolelle, että hänellä on "sairaskohtauksen" aikana todella paha olla. Monta kertaa olemme hänelle hankkineet pakkohoidot, koska ikinä ei kohtaus ole mennyt pois ilman kunnon lääkitystä ja hetkellistä mielisairaalaan laittamista. Muutaman kuukauden päästä hän on taas oma itsensä ja pystyy lääkityksen kanssa olemaan kotona.
2. En oikein ymmärtänyt, mikä tässä oli niin kovin pahaa. Ilmeisesti se, että mies lähti johonkin, eikä vastannut puhelimeen vaikka yritit monesti soittaa yms. No anyway, minusta ei ole kovin paha, joten varmaan pystyisin antamaan tämän anteeksi. EN myöskään usko, että stressi olisi vaikuttanut vauvaan kovin negatiivisesti.
Sun pitäisi rentoutua jotenkin ja yrittää päästä vanhojen asioiden ylitse. Onko sulla lääkitykset ja jos on niin otatko lääkkeet? Kyllä sää pääset noiden yli jos oikeasti haluat ja yrität! :hug:
1. Yrittäisin miettiä tosissani kuinka suuri hätä mulla olisi ollut, koska mies meni valehtelemaan noin paljon, jotta saisin hoitoa.
Viranomaiset ei ota pakkohoitoon ellei ole vaarallinen joko itselleen tai toisille. Muuten ilman toisen suostumusta, ei voi laittaa pakkohoitoon. Kuitenkin itse olen nähnyt yhden sukulaiseni pahat mielenterveysongelmat ja kun hän tarpeeksi alkaa stressaan yms. hän menee täysin sekaisin. Hän ei ole vaaraksi kenellekään, ainoastaan näkee ulkopuolelle, että hänellä on "sairaskohtauksen" aikana todella paha olla. Monta kertaa olemme hänelle hankkineet pakkohoidot, koska ikinä ei kohtaus ole mennyt pois ilman kunnon lääkitystä ja hetkellistä mielisairaalaan laittamista. Muutaman kuukauden päästä hän on taas oma itsensä ja pystyy lääkityksen kanssa olemaan kotona.
2. En oikein ymmärtänyt, mikä tässä oli niin kovin pahaa. Ilmeisesti se, että mies lähti johonkin, eikä vastannut puhelimeen vaikka yritit monesti soittaa yms. No anyway, minusta ei ole kovin paha, joten varmaan pystyisin antamaan tämän anteeksi. EN myöskään usko, että stressi olisi vaikuttanut vauvaan kovin negatiivisesti.
Sun pitäisi rentoutua jotenkin ja yrittää päästä vanhojen asioiden ylitse. Onko sulla lääkitykset ja jos on niin otatko lääkkeet? Kyllä sää pääset noiden yli jos oikeasti haluat ja yrität! :hug:
A
AnniHelena
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hh:
Tälle täysi peesi.
Minulla ja miehelläni on takana pitkähkö aika parisuhdetta (10 v.) ja siihen sisältynyt muutamia todella pahojakin loukkauksia ja kriisejä. Itse asiassa on pieni ihme että olemme yhdessä ylipäätään. Mutta asiat on selvitetty eikä niitä enää märehditä, ne olivat vuosia sitten. Niitä ei todellakaan oteta esiin kun tulee joku arkipäivän riitatilanne- se on edellytys parisuhteen jatkumiselle. Itse olen antanut miehelle anteeksi- unohtaa ei voi koskaan kokonaan mutta haavat ovat arpeutuneet. Tähän päästiin pitkällisen prosessoinnin ja molemminpuolisten kompromissien kautta.
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Aina se itselle sopiva vastaus ei ole se oikea ja mulla on vahva epäilys että täältä sitä ei löydä.
Sulla on varmasti ollut vaikeaa ja ihan liikaa yhdelle ihmiselle kannettavaksi.
Toivon että löydät levollisuuden ja ilon elämääsi.
Anna miehellesi ja etenkin itsellesi anteeksi.
Se on ensimmäinen askel paranemiseen.
Anteeksiannossa on suuri salaisuus sitä kannattaa kokeilla :heart:
Muista että sinä olen maailman äideistä kaikista paras äiti lapsillesi :heart:
:hug:
Alkuperäinen kirjoittaja Savanna:
Kuule. En väheksy tilannettas enkä väitä että olisin kokenut yhtä voimakkaita tunteita. Mutta tuli mieleen, että KAIKKI (okei, no ainakin suurin osa ) äidit on siinä synnytyksen lähetessä huolissaan vauvasta ja meneeköhän kaikki hyvin ja millastakohan se sitten mahtaa olla ja onko se mies nyt tässä arjessa mukana vai istuuko se sohvan väärällä puolella kun minä istun nojatuolissa jne... Kaikki tuo on normaalia raskaana olevalle (ei ehkä muille;D ) Ton tunnemyrskyn käy melkeen jokanen äiti läpi ennen synnytystä, ja vielä siinä kun on mieli herkkä ja hormonit pinnassa vastasynnyttäneenä, niin kun lapsi itkee, voi hyvinkin miettiä, onko tää nyt normaalia ja johtuuko se jostain mitä tein raskauden aikana ja olisinko tehnyt sitä jos ei joku olisi sanonut mulle jotain...
Tuo kaikki tietyissä rajoissa on normaalia ja osa siitä että nainen kasvaa äidiksi pohtimalla asioita. Rankka ahdistus, josta ei pääse yli, sitä vastoin vaatii aina ammattiapua.
Jospa mies ei ole tajunnut hormoneista johtuvaa herkkyyttäsi ja siksi tilanteeseen ei ole kukaan puuttunut ennen kuin oltiin tosi pitkällä. Ja sitten tarkoitus pyhitti keinot kun hän yritti saada sulle apua väkisin, kun sinä taas et tuossa tilanteessa kokenut tarvitsevasi juuri sen sortin apua. Ja jotenkin aiheen käsittely on jäänyt kesken, sillä se edelleen sua selvästi vaivaa. Että mä kyllä osoittaisin sormella myös silloista terapeuttiasi.